OpiskelijaPaula Varila
Koulu
Matkakohde Graz University of Technology, Itävalta
Aika 01.10.2001 - 29.06.2002
Vaihto-ohjelma

Mahtavat Alpit, syvänsiniset vuoristojärvet, valssi ja mozartin kuulat, siinä Itävalta pähkinänkuoressa. Tai näin ainakin luulin ennen siellä viettämääni vaihtovuotta. Miksi vaihtovuosi ja miksi juuri Itävalta. Jo lukiolaisena päätin joskus isompana lähteä tutustumaan isoon maailmaan, sekä kielitaitoa parantaakseni että elämää ja muita kulttuureja oppimaan. Opiskeltuani Tampereella 3 vuotta päätin, että maailma on valmis kohtaamaan minut ja minä valmis kohtaamaan maailman haasteet. Kohdemaa ja kaupunki oli helppo valita: englanninkieli oli mielestäni kutakuinkin hallussa, mutta vaikka saksaa oli tullut koulunpenkillä 5 vuotta opiskeltua en silti osannut juuri nimeäni ja ikääni enempää saksaksi sanoa. Vaihtoehtoina oli näin ollen Saksa, Sveitsi ja Itävalta. Kuulin Alppien kutsuvan intohimoista laskettelijaa samalla kun kukkaroni sanoi Sveitsille ehdottoman ei:n. Päätös lähteä Itävaltaan tuli siis kuin itsestään. Itävallassa on ympäristötekniikan koulutusohjelmalla vaihtopaikat Wienissä, Grazissa ja Leobenissa. Leoben vaikutti liian pieneltä ja toisaalta pääkaupungin suuruus kauhistutti. Graz puolestaan kuulosti loistavalta sijainnin, kurssitarjonnan ja kaupungin koonkin puolesta.

Graz

Graz, joka on Itävallan toiseksi suurin kaupunki n. 250000 asukkaineen, sijaitsee maan luoteisnurkassa n 150 km:n päässä Wienistä. Kaupunki ja varsinkin sen vanha keskusta on erittäin viehättävä vanhoine taloineen ja pienine kujineen. Heti vanhan kaupungin muurin ulkopuolella alkaa suuri puistoalue ”Stadtpark”, jossa oli oiva viettää lämpimät syys- ja kevätpäivät. Myös kaupungin keskellä sijaitseva mäennyppylä ”Schlossberg”, eli linnavuori, oli ihana retkipaikka, kunhan sinne n 650 m:n korkeuteen jaksoi kiivetä.
Muuten ihanan vanhan kaupungin varjopuolet näki, kun tarkasteli kauniita taloja sisäpuolelta. Monen vaihto-opiskelijaystävän asunnot olivat homekasvustolla koristellut ja erään hyvän ystäväni keittiö oli talvisin niin kylmä ettei siellä jääkaappia olisi tarvinnutkaan. Tiivistykset olivat siis jääneet vähän vähemmälle huomiolle, mutta home kuitenkin viihtyi kosteissa vanhoissa rakennuksissa. Toisaalta taas uudemmilla ja varakkaimmilla asuinalueilla talot olivat melkein yhtä uudenaikaisia ja korkeatasoisia kuin meillä Suomessakin.

Kulttuuri

Ensimmäisinä sunnuntaina jäi jääkaappi tyhjäksi ja opiskelijarukka joutui menemään ravintolaan syömään. Syynä yksinkertaisesti se, että Itävallassa kaupat sulkevat ovensa huomattavasti aikaisemmin kuin suomalaiset, eikä sitä aina muistanut käydä lauantaina ennen klo 17:ää kaupassa. Eikä katolisessa maassa tullut kuulonkaan, että kaupat olisivat olleet auki sunnuntaisin. Onneksi ravintolassa syöminen maksaa noin puolet siitä mitä Suomessa, joten kukkaro ei juuri kärsinyt tästä muistamattomuudesta.

Byrokratia oli varsinkin sikäläisiin kommervenkkeihin tottumattomalle aikaa ja hermoja vievää. Toisaalta itävaltalaiset ovat kohteliaita ja iloisia, kauppaan tultaessa myyjä toivotti tervetulleeksi ja toivotti hauskaa päivänjatkoa pois lähtiessä. Tämä tuntui oikein hienolta ja ystävälliseltä kun on tottunut suomalaisiin tuppisuihin. Se mikä tuntui aika hassulta oli paikallisten, tai yleensä saksankielisten, teitittely. Sen, että professoria piti teititellä, ymmärsin ihan hyvin, mutta kun professori teititteli minua takaisin tunsin itseni hieman hämmentyneeksi ja vanhaksi. Mutta mitään suurempia eriäväisyyksiä itävaltalaisessa kulttuurissa ei suomalaiseen verrattuna ollut, eikä suomalaisena ollut mitään suurempia vaikeuksia tottua niihin eroihin mitä maitten välillä on.

Opiskelu

Ennen lähtöäni olin ystäväni kanssa tehnyt hienon opintosuunnitelman vaihto-vuotta varten. Tämä suunnitelma lensi aika pian roskakoriin kun vastaan tuli sellaisia ongelmia kuten: seminaari-kurssi, itseopiskelukurssi, kurssin ensimmäinen osa luennoitiin keväällä jne. Paikallisesta tutoristamme ei ollut pahemmin apua lukujärjestyksen laatimisessa, joten ilmoittauduimme rohkeasti hauskalle kuulostavilta kursseille. Todellisuudessa moni näistä jäi kuitenkin vielä liian huonon kielitaidon takia tenttimättä, vaikka kaikilla luennoilla istuimmekin. Ongelmamme oli luentomonisteiden ja ylipäänsä minkäänlaisen luentomateriaalin puuttuminen. Oppilaiden oletettiin nimittäin kirjoittavan kynä sauhuten muistiinpanoja luennolla. Meille ulkomaalaisille se oli kuitenkin hieman turhan vaikeaa kun asian lisäksi olisi pitänyt ymmärtää myös pohjoisitävaltalaista murretta, jota kaikki paikallisetkaan eivät aina ymmärtäneet. Kevätpuolella valitsimme vanhempina ja viisaampina hieman helpompia kursseja ja kielitaitokin oli sen verran parantunut, että pystyimme seuraamaan luentoja ja pääsimme tenteistä läpi jopa loistavin arvosanoin. Tentit olivat usein suullisia, mikä itse asiassa oli oikein hyvä, sillä jonkin sanan puuttuessa pystyi asiansa silti selittämään viittomakielellä taikka muulla saksa/englanti/elekieli-kombinaatiolla.

Vuoden opiskelun tuloksena oli n 20 opintoviikkoa kieliopintoja, mikrobiologiaan liittyviä kursseja kuten elintarviketeknologia ja mykologia, ympäristötekniikan peruskursseja, muutama laboratoriokurssi sekä yksi teollisuustalouden kurssi.

Vapaa-aika

Olen aina halunnut kokea miltä tuntuu lasketella Euroopan katolla, suurien terävähuippuisten vuorten rinteillä. Näin jälkeenpäin voin todeta etten turhaan haikaillut sillä Alpit on aivan uskomattoman ihana paikka lasketella. Itävallan 159:stä laskettelukeskuksesta tuli vuoden aikana tutustuttua 13:een tunnettuun ja vähemmän tunnettuun rinnekeskukseen. Suurimpiin kuuluen Saalbach, Kitzbühel ja Kaprun, kun taas pienemmätkin keskukset olivat varsinkin yhden tai kahden päivän laskettelureissuille oikein mainiot. Rinteetkin olivat usein upeassa kunnossa pienemmissä keskuksissa. Laskettelukausi alkoi jo joulukuussa ja loppui vasta kesäkuun alussa, joten reisilihakset ehtivät kasvaa talven aikana kummasti. Ennen lumentuloa ja toisaalta kesän vähemmän lämpiminä päivinä Itävalta tarjosi mahtavia maisemia myös vaeltajalle. Kaunis vuoristoseutu vuorenrinnepeltoineen ja jylhine vuorineen tarjosi väsyneellekin vaeltajalle silmän- ja sydämeniloa.

Muuten vaihto-oppilaiden vapaa-aika ei pahemmin poikennut meidän suomalaisten teekkareiden toiminnasta, sikäli että ohjelmaa ja juhlia riitti kaikille yllin kyllin. Onneksi ohjelmassa oli kaikkea muutakin kuin vain juhlimista. Paikallisen ylioppilaskunnan kansainvälinen osasto oli suunnitellut meille ohjelmaa koko vuodeksi. Tavallisten illanistujaisten ja jokaviikkoisten opiskelijajuhlien lisäksi ohjelmassa oli mm. viinitiloihin tutustumista ja kelkkailua.

Grazin kolmella yliopistolla on yksi yhteinen urheilu- ja liikuntatoimi, joka tarjoaa kaikille opiskelijoille mahdollisuuden harjoittaa kaikkea liikuntaa mitä ikinä voi kuvitella. Tarjolla on kaikkea joogasta riippuliitoon ja melonnasta telinevoimisteluun sekä tietysti kaikki perinteiset pallopelit ja aerobicit. Myös esim. laskettelu-, lumilautailu- ja telemark kursseja järjestettiin halukkaille. Harmillista ettei liikuntakursseista kerääntynyt opintoviikkoja, niitä olisi nimittäin kertynyt melkoinen määrä vuoden aikana.

Paitsi järjestettyyn toimintaan osallistumalla tutustuimme toisiimme ja tähän Euroopan kolkkaan myös omatoimisesti. Omalla porukallamme, koostuen yleensä suomalaisista tytöistä ja ruotsalaisista pojista, kävimme monien vaellus- ja laskettelureissujen lisäksi myös Italiassa, Kroatiassa, Sloveniassa ja Tsekissä. Kokemukset lisääntyivät ja arvostus kotimaata kohti lisääntyi nähdessään kuinka muissa maissa vielä eletään. Esimerkiksi sodan runtelema Kroatia oli, paitsi erittäin kaunis merenrantamaa, myös karu muistutus sodasta ja sen aiheuttamista tuhoista.

Sauna

Monille suomalaisille se tärkeä ja rakas paikka, sauna, on Itävallassa onnistuttu tekemään varsin naurettavaksi laitokseksi. Se mitä he kutsuvat suomalaiseksi saunaksi oli meidän suomalaisten mielestä varsin kaukana sellaisesta. Paikassa, jossa meillä on ainoana sääntönä se, ettei sääntöjä ole, on itävaltalaisilla tiimalasi seinällä, jotta tietäisivät kuinka kauan saunassa on oltava. Ennen saunaa on suihkutettava, mutta hiuksia ei saa kastella ja joka ainoa vesipisara on pyyhittävä iholta ennen saunaan menemistä. Kylmään veteen ei saa hypätä suoraan saunasta, vaan on kiedottava itsensä pyyhkeeseen taikka lakanaan ja mentävä pitkäkseen pimeään lepohuoneeseen. Siellä noin puoli tuntia maattuaan tulee mennä takaisin saunaan 15 minuutiksi. Tätä toistetaan korkeintaan kolme kertaa, jonka jälkeen saunominen on päättynyt. Ikään kuin tässä ei olisi tarpeeksi nurinkurisuutta, on myös löylynheittoon puututtu. Saunan kiukaalle ei nimittäin missään tapauksessa saa heittää vettä! Sen tekee saunamaisteri, puolen tunnin välein, jolloin kiukaalle heitetään koko kiulullinen yhdellä kerralla. Löylynheittoseremonian jälkeen sauna tyhjennetään ja aikaansaatu erittäin kaivattu kosteus tuuletetaan pois. Nämä hyvin erilaiset tavat olivat tavallaan hauskoja ja esimerkiksi lepohuone oli ihan rentouttava paikka, mutta parempi nimitys tälle ”saunomiselle” olisi suomalaisen sijasta itävaltalainen sauna.

Kauppojen aukioloajoissa, luentomonisteiden tekemisessä ja varsinkin saunomisessa itävaltalaiset voisivat siis hieman ottaa meistä suomalaisista mallia. Mutta toisaalta mekin voisimme hieman kurkistaa etelään päin ja koittaa opetella hymyilemään ja olemaan kohteliaita myös tuntemattomille, ja professorimme voisivat harkita suullisten tenttien pitämistä. Mitä ennakkoluuloihin tulee olen yhä sitä mieltä, että Alpit, vuoristojärvet, valssi ja herra Mozart ovat oivia sanoja kuvaamaan Itävaltaa. Nyt näihin sanoihin sisältyy paljon muistoja kauniista maisemista, mahtavista laskettelurinteistä ja erittäin tapahtumarikkaasta opettavaisesta harvinaisen loistavasta vuodesta.

Kaiken kaikkiaan vaihtovuodesta Itävallassa jäi kauniita muistoja mahtavista maisemista, hauskoista ihmisistä ja se minkä takia vaihtoon tuli lähdettyäkin, paljon parempi saksan kielen taito.

 


Hae apurahaa verkossa


Hae apurahaa, muuta tietojasi tai tee maksupyyntö. Kaikki kätevästi verkossa apurahapalvelussamme.

Lue Vesitalous-lehteä

etusivu-section2.jpg

Uusimman lehden teemana on vesihuolto. 

Tutustu lehteen