Huippuvuoret, kevät 2020
Olen 22-vuotias ympäristötekniikan opiskelija Lappeenrannan LUT-yliopistosta. Kuulin ensimmäisen kerran Huippuvuorten yliopistokeskuksesta fuksivuoden keväällä, kun eräs koulutusohjelmamme opiskelija kertoi vaihto-opiskeluinfossa hänen vaihtokokemuksestaan Huippuvuorilla. Arktinen luonto vuorineen ja valon määrän vaihteluineen kuulosti uskomattomalta. Päätin lähes saman tien, että tahdon myös viettää vaihtojaksoni siellä. Tästä meni noin vuosi ja keväällä 2019 hain opiskelemaan Huippuvuorille University Centre in Svalbardiin (UNIS). UNIS ei ole varsinaisesti oma yliopisto, vaan yliopistokeskus, joka tarjoaa kandi-, maisteri- ja tohtoritason kursseja. Koko tutkintoa siellä ei siis voi suoritta, vaan yksittäisiä kursseja. Aloitin vaihto- opintojaksoni syksyllä 2019. Maa- ja vesitekniikan apurahan sain kevään 2020 kursseihin, joten tulen kertomaan enemmän niistä.
Kävin kurssit Air-Ice-Sea Interaction sekä Snow and Ice Processes. Air-Ice-Sea Interaction -kurssilla keskityttiin merijäähän liittyviin asioihin: merijään muodostuminen ja sulaminen, merivirtojen ja erilaisten vesimassojen sekä ilmakehän prosessien vaikutus. Snow and Ice Processes -kurssilla keskityttiin laajasi erilaisiin lumen ja jään prosesseihin, lumivyöryihin ja jäätiköiden hydrologiaan ja dynamiikkaan. Molemmat kurssit kestivät koko lukukauden. Joiltain osin opiskelu oli samanlaista kuin Suomessakin: luentoja, harjoituksia ja esitelmiä. Erityislaatuista UNISin kursseilla kuitenkin on kenttätyöosuus, joka tehdään jokaisella kurssilla. Koronatilanteen takia Air-Ice-Sea Interaction - kurssin kenttätyö peruuntui. Siellä olisimme kiinnittyneet 10 päiväksi tutkimusaluksella merijäähän ja tehneet erilaisia mittauksia siellä. Onneksi toisen kurssin kenttätyö kuitenkin ehti olla ennen yliopistojen sulkemista, sillä kokemus oli uskomaton. Ajoimme seitsemänä päivänä moottorikelkoilla (tätä varten kävimme erillisen moottorikelkkakoulutuksen) kahdelle jäätikölle, Tellbreenille ja Blekumbreenille. Jäätiköillä teimme itse opettajien avustuksella erilaisia mittauksia. Muun muassa asensimme sääasemat, lämpötila-anturit lumeen, käytimme GPR (ground penetrating radar) -tutkaa, luotasimme lumen paksuutta ja teimme lumipakan stabiliteettitestejä. Kenttätyön jälkeen kirjoitimme ryhmissä raportit omista aiheistamme perustuen dataan, jonka keräsimme. Mielestäni kenttätyö sekä datan prosessointi olivat ehdottomasti opettavaisin osuus koko kurssilla. Puolet arvosanasta muodostui raportin perusteella ja toinen puolet suullisessa kokeessa. Air-Ice-Sea Interaction -kurssi muuttui koronan takia hyväksytty/hylätty -arvosteluun, joka perustui tutkielmaan, joka meidän täytyi kirjoittaa.
Elämä Huippuvuorilla on kieltämättä joiltain osin hyvin erilaista kuin muualla. Lukukausi alkoi tammikuussa viikon turvallisuuskoulutuksella. Huippuvuorilla täytyy kantaa kivääriä aina kylästä poistuttaessa jääkarhujen varalta, joten yhtenä osana koulutusta oli kiväärin käytön opetteleminen. En ollut itse juurikaan ampunut aikaisemmin tai käsitellyt kivääriä, joten ampumiskoulutus oli jännittävää. Läpäisin testin ja sain luvan kantaa kivääriä. Ampuminen on tietenkin viimeinen vaihtoehto – jos jääkarhu lähestyy, se yritetään ensin säikyttää pois valopistoolilla. Kiväärien läsnäolo on Longyearbyenin kylässä ja UNISilla normaali asia. Onhan se kuitenkin melko erikoista, että kiväärin voi lainata yliopistolta ja kenttätöissä asennat laitteistoja opettajan päivystämässä vieressä kiväärin kanssa jääkarhujen varalta. Turvallisuuskoulutukseen kuului myös muun muassa ensiaputaitojen opettelu, lumivyörystä pelastamiskoulutus, jäistä pelastautumisen harjoittelu (-22 °C ja märkä moottorikelkkapuku on kylmä yhdistelmä) sekä jäätiköllä liikkumisen koulutus.
Kaikkia Huippuvuorilla asuvia yhdistää varmasti yksi asia: rakkaus luontoon ja ulkoiluun. Opiskelijat tekevät paljon erilaisia retkiä vapaa-ajallaan: moottorikelkkareissuja, patikointia, hiihtämistä, laskettelua… Huippuvuoret tarjoavat näihin upeat mahdollisuudet ja nautin luonnosta täysillä opiskelun ohella. Myös urheilumahdollisuuksia kylän urheiluhallilla on monia. Kuntosali, uimahalli sekä kiipeilyseinä löytyvät, sekä erilaisia urheiluryhmiä kuten jalkapallo, sulkapallo, koripallo, potkunyrkkeily ja sähly. Tylsää Huippuvuorilla ei milloinkaan tullut. Huippuvuorilla vallitsee vahva yhteisöllinen tunnelma samaan tapaan kuin Lappeenrannassa Skinnarilan henki, mutta vielä intensiivisempänä. Kaikki ovat erittäin ystävällisiä ja kaikkien turvallisuudesta pidetään huolta. Kenttätöissä kaikki huolehtivat tarkkaan ettei kukaan saanut paleltumia ja aina kyseltiin toisten vointia. Paikallisia tapaa helposti esimerkiksi urheiluhallilla eri urheiluryhmissä. ”Kuinka kauan olet asunut täällä?” tai ”Miten olet päätynyt tänne?” on aina hyvä tapa aloittaa keskustelu, sillä Huippuvuoret on kuitenkin melko erikoinen paikka asua.
Opiskelijavaihtovuoteni Huippuvuorilla oli uskomaton kokemus. Voin suositella UNISilla opiskelua kaikille täydestä sydämestäni. Vaihtoaikani toi minulle uusia mahtavia ystäviä, ainutlaatuisia kokemuksia, joita en olisi voinut muualla kokea, sekä paljon uutta tietoa arktisesta alueesta.
