OpiskelijaMira Lindholm
Koulu Oulun yliopisto
Matkakohde National University of Singapore, Singapore
Aika 08.01.2020 - 31.05.2020
Vaihto-ohjelma

Olin kevään 2020 opiskelijavaihdossa Singaporessa, National University of Singaporessa. Alun perin vaihtoon lähteminen sai kipinän siitä, että halusin saada kokemuksen ulkomailla opiskelemisesta ja asumisesta. Lisäksi, vaikka tiesin osaavani englantia hyvin, halusin saada varmuuden siitä, että pärjään sillä maailmalla ja toki kielitaitoni karttuikin paljon kevään aikana. Halusin myös tutustua uusiin ihmisiin eri puolilta maailmaa ja käydä mahdollisimman monessa uudessa paikassa vaihtokevään aikana, jotta ymmärtäisin paremmin maailman menoa.

Suora Finnairin lentoni Helsingistä Singaporeen lähti 8.1.2020. Muistan edelleen tuon jännityksen, mikä kropassani ja mielessäni oli. Silloin koitin rauhoitella mieltäni vain, että kaikki varmasti menee hyvin ja jos jotain sattuu, aina pääsee takaisin koti-Suomeen. Lopulta kaikki meni tosi hienosti, vaikka vaihtoni keskeytyikin Covid-19 -tilanteen vuoksi ja lähtö takaisin Suomeen tuli kahden päivän varotusajalla. Onneksi kerkesin kuitenkin asua Singaporessa kolme kuukautta eli vaihdostani jäi toteutumatta noin kuukausi. Sain kuitenkin suoritettua kurssit loppuun etänä eli vaihtokevät ei kyllä millään tavalla mennyt hukkaan. 

Tuon kolmen kuukauden aikana kerkesin nähdä ja kokea paljon. Reissasin Singaporesta Malesiaan, Indonesiaan ja Filippiineille yhden toisen vaihto-oppilaan kanssa, joka muuten oli kotoisin Argentiinasta. Kävimme Filippiineillä sen pääkaupungissa Manilassa ja uskon muistavani kyseisen reissun loppuelämäni. Turvattomuuden tunne oli uskomaton. Lisäksi järkytyin näkemästäni köyhyydestä. Tottakai tiesin, että köyhyyttä on olemassa paljon, mutta sen itse näkeminen kyllä avasi silmiä vielä enemmän.

Muuten aika Singaporessa kului kampusalueella, joka oli muuten aivan sairaan hieno! Ei ollut mitään sen parempaa, kuin aloittaa aamut 30 -asteen helteessä altaalla polskutellen. Itse kuumuus ei Singaporessa mielestäni ollut pahin asia, vaan se ilmankosteus. Onneksi muutaman viikon jälkeen jollakin tavalla olo ja ilmaston sietäminen helpottui hieman. En usko, että kroppani tottui siihen, vaan luulen, että ennemminkin pääni alkoi sietämään jatkuvaa hikoilua, eikä siihen enää kiinnittänyt niin paljon huomiota. Mielestäni itse opiskelu ei kauheasti eronnut opiskelusta, johon olen tottunut Oulun Yliopistossa. Samalla tavalla oli luentoja pari kertaa viikossa per kurssi, kotitehtäviä ja sitten välikokeita ja tenttejä. Ainoa merkittävä ero, jota pohdin lopulta aika paljonkin oli kurssien arviointi. Oulun Yliopistossa on lähes kaikilla kursseilla hyvin selvää, että kuinka monta pistetä tarvitsee saada tenteistä, jotta pääsee kurssista läpi sekä kuinka monta pistettä tarvitaan mihinkäkin arvosanaan. NUS:ssa arvosana ja läpipääsy riippuu taas siitä, että kuinka muut ovat suoriutuneet kurssista. Tämä arvostelutapa johtaa aivan älyttömään kilpailuun parhaista arvosanoista paikallisten kesken. Meille vaihtareille noilla arvosanoilla ei ole merkitystä, sillä se näkyy meillä sitten vain hyväksytty-hylätty. 

Vaihtoon lähtiessä minulla oli viisi kurssia, joka on tuolla NUS:ssa maksimimäärä, joita vaihto-opiskelija voi ottaa. Aika pian päätin kuitenkin dropata kaksi kurssia pois, sillä toinen kursseista pidettiin aina joka perjantai-ilta klo 18-21 ja siellä oli läsnäolopakko. Halusin kuitenkin tehdä viikonloppumatkoja, joten luovuin siitä. Toinen kursseista taas oli muuten mielestäni epäkiinnostava ja päätin keskittyä kolmeen jäljelle jääneeseen kurssiin. Suoritin siis lopulta kurssit Renewable energy & Smart grid, Solid and hazardous waste management ja Energy and the environment. 

Aivan erilaisen sysäyksen kuluneeseen kevääseen toi codid-19. Singaporessa se näkyi jo aika pian sinne saavuttuani. Yli 50 oppilaan luennot siirrettiin nettiopetukseksi ja joitakin ryhmäliikuntoja yms. peruttiin. Lisäksi meidän piti mitata joka aamu ja ilta kuume ja raportoida se yliopiston järjestelmään. Kuitenkin vielä maaliskuun alussa tilanne oli jokseenkin normaali. En kokenut missään vaiheessa oloani siellä turvattomaksi. Suurin paniikki tuli silloin, kun korona iski Eurooppaan, jolloin lentoyhtiöt alkoivat perumaan lentoja. Viimeisin piste oli Suomen hallituksen tiedonanto Suomen sulkeutumisesta ja Finnairin tiedote kaikkien lentojen perumisesta. Tällöin päätin palata takaisin Suomeen, sillä tiesin, että jos en nyt lähde, en välttämättä pääse Suomeen neljään kuukauteen. Tämä tapahtui maanantaina 16.3 ja viimeinen Finnairin lento Suomeen lähti torstaina 19.3. Kaikki tapahtui siis uskomattoman nopeasti. Opinpahan toden teolla sietämään epävarmuutta. Pystyin kuitenkin tekemään lopputentit täältä Suomesta käsin ja ne valvottiin Zoomin välityksellä. Vaikka tenttien fyysinen suorittaminen onnistui etänä, tuntui, että oppiminen kurssien loppupuolen asioista jäi hieman kesken. Luennot kyllä nauhoitettiin ja laitettiin nettiin, josta ne pystyi katsomaan, mutta jos esimerkiksi joku asia jäi epäselväksi, niin eihän sitä sitten siinä enää pystynyt kysymään samalla tavalla, kuin esimerkiksi tavallisella luennolla olisi pystynyt. Lisäksi minulla oli yksi tenteistä aikaerosta johtuen kolmen aikaan aamuyöllä, joten en voi kyllä mitenkään sanoa olevani kirkkaimmillani silloin.

Kaiken kaikkiaan vaihtokevät oli yksi tähänastisen elämäni parhaista kokemuksista. Maailmankuvani avartui suuresti, sain paljon uusia tuttavuuksia ympäri maailmaa ja huomasin, että kyllä sitä kummasti pärjää, jopa maailmanluokan kriisin syntyessä!

Mira Lindholm

 


Hae apurahaa verkossa


Hae apurahaa, muuta tietojasi tai tee maksupyyntö. Kaikki kätevästi verkossa apurahapalvelussamme.

Lue Vesitalous-lehteä

etusivu-section2.jpg

Uusimman lehden teemana on vesihuolto. 

Tutustu lehteen