Maa- ja vesitekniikantuen raportti keskeytyneeltä vaihdolta
Minun oli tarkoitus opiskella kevät 2020 vaihto-oppilaana Namibian University of Science and Technologyssa (NUST). COVID-19 pandemian vuoksi jouduin kuitenkin palaamaan paljon suunniteltua aikaisemmin Suomeen. Aloitin Namibiassa viisi kurssia, jotka kaikki jouduin keskeyttämään paluuni vuoksi. Osallistuin kurssien ohella tutkimusprojektiin, jossa pyrittiin selvittää mahdollisuuksia rakentaa leirintäalue matkailijoille syrjäiseen kylään, Donkerbosiin, Namibian ja Botswanan rajalle. Donkerbos on pieni San-heimon asuttama kylä, jonka yhteydessä asuu noin X ihmistä.Toimin projektissa tohtoriopiskelijan assistenttina ja sain työstäni kolme opintopisteen verran suorituksia.
Donkerbos
Tutkimusprojekti on ollut käynnissä jo noin neljä vuotta ja sitä tehdään yhteistyönä Aalto yliopiston ja NUST:n kanssa. Tämän kevään tarkoituksena oli edistää projektia vierailulla Donkerbosissa ja työskentelemällä yhdessä kyläläisten kanssa. Pyrkimyksenä oli rajata kohderyhmä, suunnitella leirintäalueen sijaintia sekä logistisia käytäntöjä kuten veden kuljetus leirintäalueelle. Olimme viiden hengen ryhmän kanssa neljä päivää Donkerbosissa 18.- 21.helmikuuta 2020. Mukanamme oli kaksi paikallista tulkkia, professori NUST:sta sekä tohtoriopiskelija Aallosta, jota minä autoin keräämään hyödyllistä dataa.
Neljän päivän aikana pidimme useita työpajoja yhteisön jäsenten kanssa. Suunnittelimme mahdollisia aktiviteetteja matkailijoille, aktiviteettien hintoja sekä haluttavia mukavuuksia leirintäalueelle. Donkerbosissa ei ole verkkoyhteyttä sekä vesi on säilötty, yhtä kaivoa lukuun ottamatta, isoon tankkiin. Yhteisö kuitenkin halusi mahdollistaa suihkun matkailijoille, minkä vuoksi he haluavat rakentaa uuden vesisäiliön suunnitellulle leirintäalueelle, joka sijaitsee kylän viereisen mäen päällä. He myös päättivät siivota halutun leirintäalueen matalalta kasvillisuudelta, jotta puurakenteisia leirintäpaikkoja voisi alkaa rakentaa.
Yksi keskeisen tehtävä Donkerbosissa oli selvittää yhteydenpito matkailijoiden ja yhteisön jäsenten välillä. Verkkoyhteyden puuttuessa yhteydenpito puhelimitse on mahdotonta.Paikallinen teleoperaattori MTC on kuitenkin suunnitellut mahdollistavansa puhelinyhteyden Donkerbosiin, mikä helpottaisi yhteydenpitoa. Osa donkerbosilaisista käy myös lähimmässä kaupungissa Gobabiksessa, jossa olisi myös mahdollista pitää yhteyttä matkailijoihin.
Palattuamme Donkerbosista, minä tein tulevalle leirintäalueelle nettisivut, jotka mahdollistavat matkailijoiden tiedonsaannin Donkerbosin leirintäalueesta, sen yhteisöstä sekä tarjottavista aktiviteeteista.
Aquatic ecosystem management
Yksi viidestä NUST:ssa käytävistä kursseista oli Aquatic ecosystem management (AEM), joka oli ’Natural Resource Management’ laitoksen alla. Kurssin tavoitteena oli oppia Namibian veistöistä, niiden ekosysteemeistä sekä vastuullisen luonnonvarojen hallinnasta maassa, joka on hyvin kuiva ja kärsii veden puutteesta. Namibian vuosittainen sademäärä on noin 370 mm kun taas Suomen vuosittainen sademäärä vaihtelee 500-650mm välillä.
AEM kurssiin kuului myös ekskursio kansallispuisto Etoshaan, joka sijaitsee maan pohjoisosissa. Ekskursio kuitenkin peruuntui juuri ennen lähtöämme COVID-19 pandemian vuoksi. Jouduin myös jättämään kurssin kesken lähdettyäni Suomeen. Etoshassa meidän oli tarkoitus tutkia vesistöjen hyönteisiä haavin avulla ja tunnistaa niiden tyypillisen elinympäristön pohjalta vesistöjen puhtauden tila. Tarkoitus oli tehdä työtä ryhmissä, joiden kanssa olimme jo tutustuneet pientutkimuksen vaiheisiin sekä välineistöön.
Kurssilla opettelimme Namibian vesistöjen lisäksi paljon lintuja, niiden tyypillisiä esiintymisalueita sekä Namibiassa talvehtivien lintujen ja muualla pesivien lintujen liikkumista talvehtimispaikan ja pesimispaikan välillä.
Oli hyödyllistä valita AEM yhdeksi kurssiksi, koska se poikkeaa tyypillisistä aineopinnoistani paljon. En ollut aiemmin pohtinut vesistöjen merkitystä valtioille niin elämän ylläpitäjänä kuin polittiisena välineenä, joka voi aiheuttaa haasteita myös maiden väliselle diplomatialle. Esimerkiksi Okavangon suistoalue alkaa Angolasta ja laskee Namibian halki Botswanaan.Suistoaluuen ylläpitämiselle on tärkeää, että jokainen kolme maata ovat sitoutuneita ylläpitämään suistoaluetta ja sen ekosysteemiä muuttumattomana eikä esimerkiksi padota virtaavaa Okavangon jokea.
Helsingissä 2.6.2020
