Sara Saukkonen - 2019: Delft University of Technology, Alankomaat

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Sara Saukkonen
Koulu
Aalto-yliopisto
Matkakohde
Delft University of Technology, Alankomaat
Aika
20.08.2018 - 01.02.2019
Vaihto-ohjelma

Valmistautuminen

Vaihtoon lähteminen on kiinnostanut jo pitkään ja opintojen kannalta otollinen aika oli toisen maisterivuoden syyslukukaudella. Intensiivisen ensimmäisen syksyn jälkeen vaihtohaun deadlinet lähestyivät jo kovaa vauhtia ja kaukaisemmat kohteet, kuten pohdinnassa olleet Australia ja Uusi-Seelanti, tuntuivat liian vaikeilta saavuttaa. Erasmus- ja Nordtech-kohteet olivat siis helpompia, joten perehdyin joihinkin kohteisiin. Tärkeää oli, että tarjolla olisi kattavasti englanninkielisiä kursseja vesitekniikasta. Olin tutustunut syksyllä yhteen vaihto- opiskelijaan Delftistä, mikä nosti sen korkealle listalleni. Päätin Delftin lisäksi hakea myös Tanskaan ja Ruotsiin.

Delft vaatii hakijoiltaan C1-tasoisen englanninkielen taidon. Olin onneksi käynyt Aallossa englanninkurssin ja suorittanut sen hyvin arvosanoin, jolloin Aallon vaihtokoordinaattori suostui kirjoittamaan minulle kielitodistuksen vaikka normaalisti Aallon kursseilla saa todistuksen vain B2-tasolle. Mikäli englanninkielen kurssia ei ole käynyt, tulee kielitodistus hankkia toista kautta.

Kun Aalto oli tehnyt päätöksen paikastani, minun tuli vielä erikseen hakea vaihtopaikkaa Delftin yliopistolta. Tähän oli hyvät ohjeet ja hakeminen onnistui helposti, vaikkakin aikaa ei ollut paljoa enää Aallon vaihtopäätöksen jälkeen Delftin deadlineen. Hakemista varten tulee kirjoittaa lyhyt motivaatiokirje, miksi haluaa juuri Delftiin, mutta koska vaihto on jo Aallon puolesta hyväksytty kyseessä on enemmänkin muodollisuus.

Delftin ja läheisten kaupunkien, Den Haagin ja Rotterdamin, asuntotilanne opiskelijoille on erittäin heikko, joten yksityisiltä markkinoilta asunnon löytäminen on vaikeaa. Suosittelen siis ottamaan vastaan DUWOn (paikallinen HOAS) tarjouksen asuntovarauksen mahdollisuudesta yliopiston hakemusta täyttäessä, vaikka tästä joutuukin maksamaan noin 200 euroa (228e keväällä 2018). Asuntoja ei kuitenkaan riitä kaikille niitä haluaville ja varausmaksun maksaneille vaan tunnuksen asunnon varausportaaliin jaetaan maksujärjestyksessä, joten tässä kannattaa olla skarppina. Tee hakemus mahdollisimman nopeasti ja maksa varausmaksu heti, kun saat maksuohjeet sähköpostiisi. Tästäkin huolimatta tunnuksia portaaliin joutuu odottamaan todennäköisesti varsin pitkään; sain itse maksuohjeet toukokuun alussa ja vaikka maksoin samana päivänä, sain tunnukset vasta kuukauden päästä. Siinä vaiheessa asuntoja ei ollut enää niin montaa jäljellä, mutta onnekseni minulla oli jopa vaihtoehtoja ja sain yksiön, kuten olin toivonutkin. Vaikka monessa vaihtoraportissa oltiinkin suositeltu menemään soluasuntoon jotta voisi tutustua uusiin ihmisiin, tiesin, että kaipaan omaa rauhaa iltaisin ja viikonloppuisin enkä kadu päätöstäni lainkaan. Seuraa aktiivisesti sähköpostiasi, kun odotat tunnuksia, jotta pääset tekemään varauksen heti ja sinulla on mahdollisimman paljon vaihtoehtoja. 

Saapuminen ja orientaatio

Matkustus Alankomaihin sujui hyvin KLM:n aamulennolla. Satuin samaan koneeseen toisen suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa, joten seikkailimme yhdessä Amsterdamin kentältä Delftiin. Joinakin tiettyinä päivinä kentällä on myös vastassa yliopiston tutoreita. Kävimme lentokentällä hakemassa yliopiston sinne tilaamat OV-chipkaartit (Alankomaissa käytettävä julkisen liikenteen maksuväline) ja matkustimme suoralla junayhteydellä Delftiin. Riippuen saapumisajasta junassa voi olla ahdasta etenkin suuren matkalaukun kanssa ja käytävät ovat erittäin kapeita ja portaita löytyy junassakin. Delftiin saavuttuamme kävelimme DUWOn toimistolle, joka on noin puolessa välissä matkaa kampukselle, jossa meidän molempien kämpät olivat. Tällöin saimme ensikokemuksen maan pyöräilykulttuurista, kun odotimme sopivia välejä ylittää tien painavien matkalaukkujemme kanssa. DUWOn toimistolle selvittyämme saimme nopeasti avaimet asuntoihimme ja mukaan sai pientä evästä.

Yliopisto järjesti orientaation uusille opiskelijoille, mutta se ei valitettavasti yllä aivan Aallon tasoon. Orientaatiota varten opiskelijat jaettiin varsin suuriin ryhmiin (omassani oli noin 20), joissa opiskelijat olivat kaikilta mahdollisilta aloilta ja suurin osa oli tutkinto-opiskelijoita (olin ryhmäni ainoa vaihto-opiskelija). Jokaisella ryhmällä oli yksi tutor. Ajatuksena monialainen ryhmä on tietenkin kiva, että pääsee tutustumaan myös muiden alojen ihmisiin ja tutustuu suurempaan porukkaan, mutta ainakaan omassa ryhmässäni ei oikein klikannut enkä myöhemmin vaihtoni aikana törmännyt kuin yhteen orientaatioryhmäni jäsenistä. Orientaatio on kuitenkin siinä mielessä toimiva, että ryhmän kanssa kierretään ympäri kampusta ja ensimmäisinä päiviä oli luentoja käytännön asioista. Näillä pääsi hyvin kiinni kampukseen ja yliopistoon, jolloin oli helppo aloittaa varsinaiset opinnot. Orientaatio- ohjelmaan kuuluu tehdä projektityö yhdessä ryhmässä, jotka esiteltiin viikon lopuksi ja parhaat projektit palkittiin.

Orientaatioviikolla tehdään myös virallinen ilmoittautuminen yliopistoon ja rekisteröidytään kunnan asukkaaksi. Tämä oltiin tehty todella helpoksi siten, että virallisia tapaamisia varten varattiin yksi aika, jolloin mentiin yliopiston päärakennukseen, jossa kaikki viralliset tahot olivat yhdessä huoneessa ja asiat sai hoidettua jouhevasti. Lisäksi vaihto-opiskelijoille järjestettiin laitoksen puolesta tapaaminen, jossa opintosuunnitelmat hyväksyttiin ja riitti että meni paikalle tähän aikaan. Ei ollut siis tarvetta juosta ympäri kampusta tai kaupunkia hoitamassa asioita, vaan kaikki onnistui valmiiksi dedikoituina aikoina.

Yhteisen koko yliopiston kattavan orientaation lisäksi ainakin vesi- ja ympäristötekniikan ohjelmalle oltiin järjestetty oma orientaatiopäivä. Tästä ilmoitus tuli kuitenkin vain Delftin yliopiston sähköpostiin, jota en tajunnut seurata heti tunnukset saatuani. Huomattuani tämän ilmoittautumisen deadline oli jo ohi ja sähköpostissa kerrottiin tämän olevan pääasiassa tutkinto-opiskelijoille, joten en lähettänyt perään kyselyä voisinko osallistua. Jos voisin nyt tehdä toisin, osallistuisin tähän päivään, sillä se olisi helpottanut merkittävästi tutustumista samoja kursseja käyviin opiskelijoihin heti aluksi.

Opiskelu

Lähdin vaihtoon ensimmäisen maisterivuoden jälkeen, jonka aikana olin ehtinyt opiskella vesi- ja kehityskursseja sekä ne vesihuollon kurssit, joissa ei käsitelty puhdistustekniikoita ennen Delftiin lähtöä. Kaikki vaihdossa opiskelemani kurssit kuuluivat yliopiston vesitekniikan  koulutusohjelmaan.

Integrated Water Management 4 op
Kurssi oli suhteellisen perustasolla ja käsitteli yleisesti vesivarojen hallintaa. Kurssin arvostelu pohjautui ryhmässä tehtävään projektityöhön, jossa tavoitteena oli toteuttaa integroidun vesienhallinnan mukainen suunnitelma. Projektityössä jokainen ryhmä toimi konsulttina ja sai valita jokialueen sekä yhden jokialueen hallintaan osallistuvista tahoista asiakkaakseen. Oma ryhmäni päätyi tekemään projektin Mekongista, joka oli minulle jo tuttu aiemmista opinnoista, mutta teimme työn Kiinan näkökulmasta joka toi jotain uutta työhön. Projektia varten mallinnettiin erilaisia skenaarioita jokialueella ja tehtiin näiden perusteella suosituksia toimenpiteisiin. Kurssille osallistui kaikki vesitekniikan ohjelmassa aloittavat opiskelijat, jolloin kurssi toimi myös jonkinasteisena porukkaan tutustumiskurssina.

Fundamentals of Water Treatment 4 op
Kurssilla käytiin läpi vedenkäsittelyyn liittyvää kemiaa. Riippuen kemiataustasta kurssi voi olla varsin haastavakin, mutta kurssi on kaiken kaikkiaan erittäin hyödyllinen ja hyvä pohjakurssi seuraavan jakson edistyneempään vedenkäsittelykurssiin. Kurssin oppimateriaali oli pääosin luentokalvoja, joiden laajuus ja järjestelmällisyys vaihteli paljon luennoitsijoista riippuen. Kurssi arvosteltiin 90% tentillä ja 10% labratyöllä. Labratyö tehtiin parityönä ja oli todella helppo, kun oli osallistunut jo Aallossa yhteen labraharjoitukseen. Kurssin tentti oli sitä mitä siltä kurssin perusteella odottikin eli paljon kemialaskuja. Lisäksi kurssilla oli kotitehtäviä, joista 4/6 täytyi tehdä, mutta ne eivät vaikuttaneet kurssiarvosanaan ja ne tarkistettiin automaattisessa järjestelmässä.

Hydrological Processes and Measurements 4 op
Kurssilla käsiteltiin nimensä mukaisesti hydrologisia prosesseja ja mittauksia pääosin perusteiden tasolla. Kurssilla monet asioista oli jollain tasolla tuttuja kandivaiheen hydrologian ja hydrauliikan kurssilta, mutta mukaan mahtui uusiakin asioita. Luennot olivat pääsääntöisesti hyviä. Päivät olivat kuitenkin pitkiä, sillä kurssille oltiin varattu kokonainen päivä siten, että aamupäivällä oli 4 tuntia luentoja ja iltapäivällä, tunnin ruokatauon jälkeen, oli myös varattu 4 tunnin aika jolloin oli vaihtelevasti sekä luentoja että harjoituksia. Kurssin arvostelu perustui tenttiin.

Water Treatment 6 op
Kurssi oli edistyneempi vedenkäsittelykurssi, joka oltiin jaettu kahteen osaan: talousveteen ja jäteveteen. Kurssi oli erittäin mielenkiintoinen ja opin paljon uutta. Kurssilla käsiteltiin tavallisimmat vedenkäsittelytekniikat sekä joitain uudempia tekniikoita, ja luennoitsijat olivat erittäin asiantuntevia. Kurssi arvosteltiin myös kahdessa osassa kahdella välikokeella ja jätevesiosuuteen kuuluneella harjoitustyöllä. Välikokeet olivat 2 tunnin kokeita, joissa tekemistä kyllä riitti ja etenkin jätevesivälikoe oli erittäin vaikea kaikkien opiskelijoiden mielestä myös Delftin standardeilla (tekemistä kokeessa olisi ollut lähemmäs kolmeksi tunniksi). Lisäksi arvostelu oli erittäin tiukka, joten läpipääsyprosentti oli tällä kurssilla huonoin kaikista käymistäni kursseista.
Kaikesta huolimatta tämä oli toinen lempikursseistani ja suosittelen käymään kurssin, mutta jos ei ole aiempaa taustaa vedenkäsittelystä ja etenkin aiheeseen liittyvästä kemiasta, kannattaa ottaa edelliseen jaksoon Fundamentals of Water Treatment -kurssi. Delftin yliopistolla vesitekniikan opiskelijat käyvät enemmän vesitekniikan kursseja jo kandivaiheessa, jolloin monet asiat oletetaan kurssilla jo osatuiksi ja omasta taustasta riippuen töitä voi joutua tekemään paljonkin.

Hydrology of Catchments, Rivers and Deltas 4 op
Kurssi oli edistyneempi hydrologian kurssi, jossa käsiteltiin joka viikko uutta hydrologista osa-aluetta. Kurssilla oli vahva painotus erilaisissa hydrologissa vertailusuureissa ja pitkäaikaisissa trendeissä. Kurssi oli todella mielenkiintoinen ja luennoitsijat olivat erittäin hyviä ja innostavia. Tämä kurssi olikin toinen lempikursseistani. Kurssin arvostelu perustui tenttiin, jossa tekemistä kyllä riitti koko kolmeksi tunniksi, mutta valmistautumiseen tarjottiin hyvät materiaalit, jolloin tentissä ei ollut mitään yllätyksiä. Kurssilla oli myös pakollisia harjoituksia, jotka piti tehdä jotta pääsisi tenttiin, mutta niitä ei arvosteltu eivätkä ne vaikuttaneet  arvosanaan.

Water Systems, People and Society 4 op
Kurssi kuulosti erittäin mielenkiintoiselta kurssikuvauksessa ja se antoi ymmärtää, että aiheita käsiteltäisiin laajasti ja mallintamisen avulla. Kurssi käsitteli kuitenkin vain kastelujärjestelmiä ja näkökulma oli vahvasti vesistön yhteisössä ja sen kehittymisessä. Kun muiden kurssien aikataulukiireet painoivat päälle, päätin jättää tämän kurssin pois, koska koin saaneeni aiheesta jo paremman opetuksen Aallossa käymilläni kursseilla.

Yleisesti opiskelusta Delftin yliopistossa

Arvostelu Delftissä oli erittäin tiukkaa ja läpipääsyyn vaadittiin mielestäni enemmän kuin Aallossa. Arvostelun tiukkuus ja läpipääsyvaatimukset vaihtelivat toki kursseista riippuen ja osa oli rennompia kuin toiset. Suurin osa kursseistani oli tenttipainotteisia ja arvosana määräytyi lopputentin perusteella, mikä on päinvastaista kuin Aallossa omassa pääaineessani, jossa tenttejä on vain harvoilla kursseilla. Olikin mielenkiintoista marssia ensimmäiseen Delftin yliopiston tenttiin, joka oli samalla ensimmäinen tenttini lähes kahteen vuoteen.

Tentteihin tuli todellakin lukea ja valmistautua laskemalla, sillä tentin aika on mitoitettu niin että kaikki tehtävät ehtii tehdä kunnolla vain jos tietää koko ajan mitä seuraavaksi tehdä eli vastausten miettimiseen ja ilmaisun hiomiseen ei jää juurikaan aikaa. Etenkin laskutehtäviin kannattaa siis hakea rutiinia harjoitustehtäviä tekemällä. Usein kursseista jaettiin viimevuoden tentti mallikokeeksi, mutta vanhempia löysi esimerkiksi suositusta StuDocu- sivustolta tai muilta opiskelijoilta pyytämällä.

Opintojaksot olivat pidempiä kuin Aallossa - 10 viikkoa, joista kaksi viimeistä oli tenttiviikkoja. Tämä oli mukavaa vaihtelua, sillä koin, että kursseilla oli paremmin aikaa syventyä aiheisiin. Tämä tosin johti myös siihen, että toinen jakso jatkuu joululoman yli ja vaihdon jälkeen ei ehdi enää mukaan Aallon kolmannen periodin kursseille.

Delftissä ei ole yhtä vahvaa opiskelijakulttuuria, mihin on tottunut teekkarimenoissa Otaniemessä. Tuntuu, että monesti etenkin tenttiviikkoja lähestyttäessä opiskelu vie suuren osan kaikkien ajasta ja muulle tekemiselle sitä jää vähemmän.

Käytännön asioita

Asunto

Sain yksiön kampukselta Korvezeestraat-kadulta, joka oli 5 minuutin kävelymatkan päässä CIvil Engineering -talosta. Tämä oli erittäin kätevää, sillä lounastauolla ehti hyvin kotiin syömään lämmintäkin ruokaa. Koska kyseessä oli ulkomaalaisille opiskelijoille suunnattu asunto, yksiö oli kalustettu vaikkakin erittäin minimaalisesti ja siellä oli pieni jääkaappi sekä kaasuliesi (erikoinen ratkaisu oli että liesi oli jääkaapin päällä eteisessä). Lisäksi sain DUWOlta paketin, jossa oli siivousvälineitä sekä peitto, tyyny ja lakanat. Mitään keittiövälineitä tai muuta tarpeellista ei kuitenkaan ollut, joten nämä täytyy hankkia itse ja myöhemmin myös hankkiutua niistä eroon. Onneksi ystäväni lähti kanssani IKEAan ja kaiken ostaminen sujui helposti. Asuntoni oli varsin suuri ja valmiilla kalusteilla tyhjä, joten päädyin hankkimaan halvan leveän ilmapatjan, jota käytin niin rennompana tenttiin lukupaikkana kuin  rentoutumispaikkana.

Kulttuuri

Suomalaisen on helppo olla Alankomaissa ja sekoittua joukkoon – monet luulivat minun olevan paikallinen ja aloittivat juttelun viereisellä paikalla hollanniksi, kunnes katsoin heitä erittäin hämmentyneenä ja korjasin väärinkäsityksen. Alankomaalainen kulttuuri on hyvin samantapainen kuin suomalainenkin ja kulttuurishokkeja ei juurikaan ollut. Paikalliset ovat erittäin mukavia ja ehkä jonkin verran ulospäinsuuntautuneempia. Tämän huomasin etenkin osallistuessani paikallisen pelikaupan tapahtumiin, jossa minut otettiin heti mukaan porukkaan, vaikken puhu sanaakaan hollantia. Maassa arvostetaan nopeasti asiaan menemistä ja omien mielipiteiden ilmaisemista suorasti, joka saattaa joskus yllättää. 

Lounas

Ehkä suurimpia kulttuurishokkeja suomalaiselle opiskelijalle on lounaskulttuurin puute. Alankomaissa tai ainakaan maan opiskelijoilla ei ole tapana syödä lämmintä kokonaista ateriaa lounaaksi vaan suosittu valinta on jonkinlainen sämpylä tai vastaava. Kampuksella ei siten juurikaan ole lounasravintoloita ja niissä jotka löytyvät tarjolla on erilaisia leipiä ja keittoja. Päärakennuksessa oli myös kunnollisempaa ruokaa tarjolla, mutta ravintola ei vakuuttanut minua kokeilussani ruoan hinnan, määrän ja laadun takia enkä käynyt siellä ensimmäisen kerran jälkeen enää uudestaan. Monet tuovatkin siis omaa evästä kouluun mukaan ja itse kävin usein asunnollani syömässä, koska se oli niin lähellä. Syksyn alussa kampuksella oli myös ruokarekkoja, joissa kävin useamminkin ja suosittelen näitä huomattavasti  enemmän.

Toisaalta tämän tyylinen lounaskulttuuri lienee syy, että Alankomaissa oli paljon kivoja kahviloita, joissa sai muutakin kuin leivonnaisia verrattain edulliseen hintaan kun vertaa suomalaisiin kahviloihin. Näissä kahviloissa on erittäin hyviä voileipä- ja keittolounasvaihtoehtoja, jotka kelpasivat mainiosti lounaaksi myös näin suomalaisen näkökulmasta. Delftin keskusta on täynnä toinen toistaan sympaattisempia kahviloita ja suosittelen käymään näissä esimerkiksi viikonloppuisin, jos liikkuu keskustan alueella.

Matkustaminen

Pyörätieverkosto on hyvä ja kattava, ja maan liikennekulttuuri suosii pyöräilijöitä mm. siten että pyöräillessä on melkeinpä aina etuajo-oikeus. Puitteet pyöräilyyn ovatkin siis erinomaiset, mutta kannattaa ruuhka-aikoihin varautua ruuhkaan myös pyöräväylillä. Pyöräilijöiden luvatussa maassa oman pyörän hankkiminen nopeasti on kannattavaa ja helpottaa liikkumista. Vanhojen vaihtoraporttien suosituksesta vuokrasin pyörän Swapfiets- yritykseltä ja suosittelen tätä muillekin. Pyörästä maksetaan kuukausihintaa ja mikäli tulee huollon tarvetta, tämä hoituu yrityksen puolesta eikä itse tarvitse tehdä mitään. Pyörän hankkiminen onnistuu sujuvasti swapfiets.nl-nettisivuilta ja pyörän toimitus kotiovelle sovittiin puhelimitse juuri itselleen sopivaan aikaan. Pyörän toimittava henkilö myös asettaa kaikki säädöt käyttäjälle sopiviksi toimituksen yhteydessä.

Saatavilla on kaksi erilaista mallia Original (13,50 e/kk) ja Deluxe (19,50 e/kk), joista jälkimmäinen tuli saataville vasta kesken oman vaihtoni. Original-mallin pyörässä on vain jalkajarrut eikä vaihteita ole, kun puolestaan parempi malli on 7-vaihteinen ja käsijarrullinen. Kaipasin harvoin vaihteita Original-pyörällä ajaessa sillä maasto oli niin tasaista, mutta jalkajarrut eivät yllä käsijarrujen hallittavuuteen ja nopeiden pysäytysten tekeminen on haastavaa. Kannattaa siis miettiä kumman pyörän ottaa riippuen siitä millaiseen pyörään on Suomessa tottunut.

Swapfietsin lisäksi kilpaileva Mobike oli suosittu opiskelijoiden keskuudessa. Mobiken toimintaperiaate perustuu yhteiskäyttöpyöriin, jotka voi ottaa käyttöön QR-koodin avulla. Pyöriä oli paljon kampuksella, joten pyörän löytäminen ei liene suuri ongelma koulupäivän päätteeksi, mutta asunnon sijainnista riippuen eri vuorokauden aikoina pyörän löytyminen voi olla haastavaa. En perehtynyt Mobiken toimintaan sen tarkemmin, koska koin paremmaksi, että minulla olisi oma pyörä käytössä koko ajan.

Pyörällä ei tietenkään kaikkialle pääse, mutta alankomaissa on hyvä julkinen liikenne, jota on helppo käyttää. Julkinen liikenne maksetaan joko ostamalla automaateilla lippuja tai helpointa on käyttää OV-chipkaartia, johon ladataan arvoa. Kortti toimii koko maassa julkisen liikenteen maksuvälineenä ja kortti näytetään aina liikennevälineeseen astuttaessa tailaiturille mentäessä ja samoin matkan päätyttyä. Julkisen liikenteen maksut ovat siis sidottuja suoraan kuljettuun matkaan. Anonyymin kortin lisäksi on mahdollista hankkia henkilökohtainen kortti ja tilata siihen erilaisia paketteja. Esimerkiksi NS Flex (NS paikallinen raideliikennettä hallinnoiva taho, ns.nl/en) oli kätevä, sillä siinä henkilökohtainen kortti sidottiin pankkitilille ja laskutus tapahtui kuukausittain käytön mukaan eikä tarvinnut huolehtia että kortilla oli sopiva määrä arvoa. Hankin tähän myös alennusryhmän, joka maksoi 5e kuukaudessa ja oikeutti 40% alennukseen ruuhka-aikojen ulkopuolella, ja tämä maksoi itsensä takaisin kuukausittain. Vaikka oltuani yhteydessä NS-asiakaspalveluun ja heidän kerrottuaan että henkilökohtaisen kortin ja ei-alankomaalaisen pankkitilin käyttäminen olisi mahdollista, ei tämä yrityksistä huolimatta onnistunut (viimeinen syy, kun ensimmäisistä ongelmista päästiin yli, oli että suomalainen pankkitilini oli asiakaspalvelijan mukaan espanjalainen eikä järjestelmä hyväksynyt sitä). Luovutin siis omien yritysteni kanssa ja sovin alankomaalaisen ystäväni kanssa, että maksan hänen pankkitililleen aina laskutettavan summan kuukauden päätteeksi laskun saavuttua. Voi olla, että tämä on kehittynyt omasta vaihtosyksystäni, joten kannattanee tutkia onnistuisiko alennuksen hankkiminen jos suunnittelee matkustavansa paljon etenkin junalla.

Delftin keskusta ja kaupat

Delft on kaupunkina kuin miniversio Amsterdamista ja juuri sellainen kuin alankomaalaisen kaupungin kuvittelin olevan. Keskustassa on paljon kanavia ja arkkitehtuuri on kaunista. Keskusta on pieni eikä sinne ole paljon matkaa kampukseltakaan (matka on täysin käveltävissäkin).

Hintatasoltaan Alankomaat oli suunnilleen samaa luokkaa Suomen kanssa, vaikkakin ruokakaupassa selvisi usein halvemmalla. Kauppojen suhteen kannattaa ottaa huomioon seuraavat asiat: aukioloajat ja korttimaksut. Monet kaupoista menivät kiinni todella aikaisin näin Suomen aukioloaikoihin tottuneena. Etenkin muut kuin ruokakaupat menivät kiinni tyypillisesti jo kuuden aikoihin. Lisäksi monet kaupat hyväksyvät vain alankomaalaisten pankkien kortteja Kävinkin ruokakaupassa Jumbo-ketjun myymälöissä, sillä toinen paikallinen Albert Heijn-ketju ei hyväksynyt Mastercard-korttiani. Pikaruokaostoksia varten käytin myös kampuksella sijaitsevaa SPAR-kauppaa, jossa korttini kävi. Kyseinen kauppa oli tietenkin kalliimpi kuin muut kauempana sijaitsevat kaupat, mutta se oli erittäin kätevä juurikin sijaintinsa vuoksi.

Loppusanat

Olen tyytyväinen päätökseeni lähteä Delftin yliopistoon ja ylipäätään vaihtoon lähtemisestä enkä kadu sitä lainkaan. Yksin ulkomailla asumisen aikana itsenäistyy paljon ja on mahtavaa, kun näkee, että selviää yksin täysin uudessa ympäristössä. Omasta luonteesta riippuen kannattaa varautua, että etenkin alussa voi olla vaikeaa sopeutua uuteen ympäristöön, kun ympäriltä puuttuu tuttu sosiaalinen verkosto, mutta kaikki helpottuu ajan kanssa, kun löytyy uusi arkirytmi.Jos lähtisin nyt uudestaan, olisin aktiivisempi heti alussa tutustumaan kanssaopiskelijoihin myös kursseilla ja matkustaisin enemmän - nyt usein ajattelin että seuraavana viikonloppuna olisi aikaa, mutta kun reissua ei lyönyt kalenteriin lukkoon niin monet reissuista jäi tekemättä. Kaiken kaikkiaan vaihto-opiskelu on kuitenkin ainutlaatuinen kokemus, joka haastaa aivan uudenlaisella tavalla, mutta samalla sen aikana oppii paljon niin opinnoissa kuin itsestäänkin. Kiitos siis kaikille, jotka mahdollistivat vaihtoon lähtöni.