Henna Jylhä - 2019: Islannin yliopisto, Islanti

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Henna Jylhä
Koulu
Aalto-yliopisto
Matkakohde
Islannin yliopisto, Islanti
Aika
22.08.2018 - 17.12.2018
Vaihto-ohjelma
Nordtek

Vaihtoon valmistautuminen

Olin pohtinut vaihtoon lähtöä koko yliopisto-opintojeni ajan, mutta kuitenkin kaikki tarkempi visiointi jäi viime hetkeen, kun ensimmäinen vuosi vesi- ja ympäristötekniikan maisteriohjelmassa alkoi lähestyä loppuaan. Viimehetken paniikin ja helpon hakuprosessin takia rajasinkin kohteenetsinnän Pohjoismaihin, ja lopulta Islanti oli helppo valinta; siellä tuulee paljon, ja halusin päästä hetkeksi tuulettumaan Suomen arjesta kauniin luonnon keskelle.

Hakuprosessi oli yksinkertainen. Hakemukseen tarvittiin liitteeksi ainoastaan opintorekisteriote sekä omaan maisteriohjelmaan sopivat kurssit sisältävä ja kotiyliopistossa hyväksytty learning agreement. Erillistä kielitodistusta en tarvinnut, sillä olin suorittanut kandiopinnoissani englannin kurssin. Kun Aaltoon tehty hakemus oli käsitelty, vuorossa oli hakemuksen jättäminen Islannin yliopiston hakujärjestelmään. Hakemuksen liitteeksi tarvittiin koulun leimalla ja allekirjoituksella varustettu opintorekisteriote, valokuva ja alustavat kurssivalinnat. Järjestelmää kannattaa pitää silmällä, sillä hakemuksen käsittelyn etenemisestä ei tule ilmoituksia sähköpostiin. 

Eläminen Reykjavíkissa

Eläminen Islannissa on jonkin verran kalliimpaa kuin Suomessa, minkä huomasi asuntoa etsiessä ja ruokakaupassa. Yliopistolla on opiskelija-asuntoja, mutta niihin on pitkät jonot. Kannattaa siis varautua etsimään asuntoa myös muualta. Hyviä vaihtoehtoja ovat mm. lukuisat Facebook-ryhmät ja rentmate.is -sivusto. Löysin oman huoneeni islantilaisen perheen kodin alakerrasta. Asumismuoto sopi minulle hyvin. Perhe oli mukava ja vieraanvarainen sekä auttoi käytännön asioiden järjestelyssä, mutta myös omaa rauhaa riitti muuten sosiaalisen elämän vastapainoksi. Majapaikkani sijaitsi noin kuuden kilometrin päässä keskustasta ja kampusalueesta. Liikuin paikasta toiseen enimmäkseen pyörällä, jonka löysin bland.is -sivustolta. Myös julkinen liikenne toimi kaupungissa hyvin.

Olin varautunut siihen, että sää Islannissa on todella sateinen ja tuulinen. Olosuhteet muistuttivat aika lailla Suomen syksyä, mutta odotuksiini nähden poutaa ja aurinkoisia päiviä oli yllättävän paljon. Tärkeimpiä hankintoja syksyä varten olivat kuitenkin hyvä sadeasu ja vedenpitävä reppu. 

Vuorten ja meren ympäröimä Reykjavík on viehättävä ja eläväinen noin 120 00 asukkaan kaupunki. Keskustasta löytyy runsaasti kulttuuritarjontaa, pieniä kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Luonto on kuitenkin lähellä, ja lähimmät vaellusreitit ovat lyhyen bussi/pyöräilymatkan päässä. Yksi asioista, joita jäin eniten kaipaamaan ovat paikalliset uimahallit/ulkoilmakylpylät. Iltaisin ja viikonloppuisin ne täyttyvät ihmisistä, jotka tulevat sosialisoimaan perheen ja ystävien kanssa. Varsinkin vaihdon loppupuolella kannoin uimavarusteita usein repussa mukana kaiken varalta, ja saatoin pulahtaa kuumiin altaisiin rentoutumaan ja katselemaan auringonnousua esimerkiksi aamuluentojen välissä.

Opiskelu Islannin yliopistossa

Saapuminen ja orientaatio

Lukukausi alkoi kansainvälisten opiskelijoiden orientaatiopäivillä 22. elokuuta. Yliopistolla asiat sujuivat samaan tapaan jouhevasti kuin Suomessakin. Koulun tietokoneille, intraan (Ugla) ja sähköpostiin tarvittavat tunnukset sai opiskelijoiden palvelupisteeltä, ja opiskelijakortin sai kätevästi tilattua Uglasta. Kurssien alkamisesta tiedotettiin Uglassa ja sähköpostitse, ja niihin liittyvät epäselvyydet ratkesivat lähettämällä sähköpostia vastuuopettajalle, tai menemällä oman ohjelman opiskelijapalvelupisteelle. Kurssivalintoihin oli helppo vaikuttaa vielä lukukauden alussa; kursseille ilmoittautuminen oli auki muutaman viikon ajan, ja mahdollinen uloskirjautuminen kurssilta tuli tehdä viimeistään lokakuun alussa. Myös myöhemmin oli mahdollista jättää kursseja kesken ilman sanktioita, kunhan asiasta sopi professorin kanssa.

Orientaatio oli lyhyt ja ytimekäs kokonaisuus; luennoilla esiteltiin yliopiston käytäntöjä, kirjaston palveluja sekä islanninkieltä. Lisäksi järjestettiin kansainvälisten opiskelijoiden vastaanotto, johon kuului kävelykierros kampuksella, hot dog-tarjoilu sekä hengailua Stúdentakjallarinn -ravintolassa. Opiskelijoita ei juurikaan ryhmäytetty, ja suuressa porukassa tuntui aluksi vaikealta tutustua toisiin. Yliopistolla on olemassa vaihto-opiskelijoiden mentorointisysteemi, mutta sen toimivuus riippuu ilmeisesti mentoreiden motivaatiosta. Osa mentoreista oli todella mukavia ja auttavaisia, mutta itse en koskaan saanut yhteydenottoa omalta mentoriltani. Pääsin kuitenkin mukaan kaverini mentoriryhmään ja kävin yhdessä tapaamisessa. Puuttuvan mentorin metsästyksessä sai apua myös yliopiston kansainvälisten asioiden toimistosta. En koe, että olisin ratkaisevasti hyötynyt mentoriryhmästä, sillä perusasiat Reykjavíkissa asumisesta olivat jo hallussa ja kavereita oli alkanut löytyä. Oli kuitenkin helpottavaa, että tiedossa oli paikallinen opiskelija, jolta pystyi kysyä neuvoa tarvittaessa.

Kurssit

Kaikki vaihdon aikana käymäni kurssit menivät tutkintoni vapaavalintaisiin opintoihin, joten pystyin valitsemaan kursseja melko vapaasti. Pääasiallinen opetuskieli yliopistossa on islanti, mutta useiden kansainvälisten maisteriohjelmien ansiosta kurssitarjontaa löytyy hyvin myös englanniksi. Valitsin yhden kurssin kasvatustieteiden koulusta (School of Education) ja loput insinööri- ja luonnontieteiden koulusta (School of School of Engineering and Natural Sciences). Joillekin kursseille saattaa olla esitietovaatimuksia tai muita rajoituksia, mutta itse en sellaisiin törmännyt lukuun ottamatta ympäristöoikeuden kurssia, jolle osallistumiseksi olisi vaadittu oikeustieteiden kandidaatin tutkinto.

Opiskelu tuntui hyvin samanlaiselta, kuin mihin olin Aallossa tottunut. Kurssit, joille osallistuin, olivat suhteellisen pieniä (max. 30 osallistujaa), ryhmätöitä ja muita projekteja tehtiin tasaisesti lukukauden aikana eikä tenteillä ollut kovin suurta painoarvoa. Deadlinet olivat joustavia, ja tarvittaessa niihin sai lisäaikaa. Jos jokin palautus oli myöhässä, professorin ensimmäinen reaktio oli tarjota apua tehtävän tekemiseen, eikä antaa pistevähennyksiä tai tiputtaa ulos kurssilta. Myös ilmapiiri luokassa oli rento; oli ok ottaa kengät pois, sinutella opettajia ja neuloa luentojen aikana, mikä ihmetytti suuresti joitakin muista maista tulevia vaihto-oppilaita. Luennot järjestettiin kampusalueen eri rakennuksissa, jotka olivat suhteellisen lähellä toisiaan. Ainoastaan kasvatustieteiden kampus sijaitsi kauempana parin kilometrin päässä.

Lukukautta ei jaeta Islannin yliopistossa periodeihin kuten Aallossa, vaan kurssit kestävät yleensä koko syyslukukauden joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Opetus jatkui marraskuun loppuun asti, ja sen jälkeen on varattu pari viikkoa tenteille ja muiden tehtävien tekemiseen.

Kävin vaihdon aikana seuraavat kurssit (yhteensä 32 opintopistettä):

Environmental microbiology (LÍF535M), 6 op Taso: kandi/maisteri

Kurssilla käsiteltiin erilaisia mikro-organismeja sekä luonnossa että ympäristötekniikan sovelluksissa. Kurssi oli jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa käytiin läpi perusasioita mikro-organismeista, kuten niiden luokittelua, rakennetta ja aineenvaihduntaa sekä harjoiteltiin mikrobien käsittelyä laboratoriossa. Kurssin toinen osa oli yhteinen kurssin Microbiology II (LÍF533M) kanssa. Siinä käsiteltiin mm. näytteenottoa, antibioottiresistanssia, jäteveden puhdistusta ja erilaisia mikrobien elinympäristöjä sekä vierailtiin jätevedenpuhdistamolla ja biotekniikan laboratoriossa.

Ensimmäisen osan asioista pidettiin koe kurssin puolivälissä, ja sen lisäksi arvostelu perustui esseeseen ja toisessa osassa pidettyyn seminaariesitelmään. Esseiden ja esitelmien aiheet päätettiin kunkin opiskelijan mielenkiinnon perusteella, ja opettaja ehdotti lähdemateriaalina käytettävää artikkelia tai muuta tekstiä opiskelijan mikrobiologian tuntemuksen huomioiden. Lukumateriaalit ladattiin Uglaan, eikä erillistä oppikirjaa tarvinnut hankkia. 

Kurssin alkuosa oli hyvää mikrobiologian kertausta. Asiat olivat enimmäkseen tuttuja lukion biologiasta, mutta uutta oli kuitenkin käsitteiden opettelu englanniksi. Toisen osan vierailut ja syventävät luennot mm. maaperän mikrobien roolista ilmastonmuutoksessa ja mikrobien vaikutuksesta sisäilmaan olivat mielenkiintoisia.

Sustainable Development, Environmental Policy and Resource Management (UAU101F), 6 op Taso: maisteri

Kurssilla keskityttiin ympäristöpolitiikkaan ja resurssien hallintaan kestävän kehityksen näkökulmasta. Kurssin alkupuolella perehdyttiin kestävän kehityksen ulottuvuuksiin, indikaattoreihin ja merkitykseen. Toisessa osassa tutustuttiin päätöksenteon tukena käytettäviin työkaluihin, kuten kustannus-tuottoanalyysiin, sekä politiikan ohjauskeinoihin ja niiden käyttöön luonnonvarojen hallinnassa. Kurssin lopuksi järjestettiin luentoihin perustuva tentti. Lisäksi arviointi perustui ryhmätyöhön (kestävyysstrategia reykjavikilaiselle leipomolle) ja kahteen itsenäiseen kirjoitustehtävään (position paper, jossa piti pohtia talouskasvun ja kestävän kehityksen suhdetta, sekä policy paper, jossa analysoitiin itse valittua ympäristö- tai luonnonvarapolitiikkaa), joista jälkimmäisestä pidettiin lyhyt esitelmä. Kurssilla ei käytetty oppikirjaa, vaan kaikki lukumateriaalit ladattiin Uglaan.

Kurssilla tuli valtavasti asiaa eikä mihinkään keretty syventyä kovin perusteellisesti omien esseiden aiheita lukuun ottamatta. Koin kurssin kuitenkin hyödylliseksi ennen kaikkea oman näkemyksen avartajana. Vaikka ajattelin, että kestävä kehitys -asiat olivat minulla jo aika hyvin hallussa, kurssi antoi uusia ”työkaluja” maailman tapahtumien ymmärtämiseen ja ympäristöpolitiikkauutisten seuraamiseen.  Koin erityisesti esseetehtävät hyödyllisiksi, jotka tuntuivat aluksi haastavilta mutta jotka lopulta lähtivät purkautumaan, kun aiheen sai rajattua ja oman näkökulman muodostettua. 

Environmental Impact Assessment 1 (UMV101M), 6 op Taso: kandi/maisteri

Kurssilla tutustuttiin ihmisen toiminnasta aiheutuvien ympäristövaikutuksien arviointiin (YVA). Läpi käytiin YVA-prosessi metodeineen vaihe vaiheelta, ja tutustuttiin erilaisiin arvioinnissa käytettäviin työkaluihin. Kurssista ei pidetty tenttiä, vaan arviointi perustui kurssin aikana palautettaviin tehtäviin (10 kpl). Tehtävät liittyivät strategiseen ympäristövaikutusten arviointiin ja oman maan YVA-käytäntöihin tutustumiseen. Kolme viimeistä tehtävää olivat ryhmissä tehtäviä harjoituksia, joissa arvioitiin mm. esimerkkiprojektien meluhaittoja ja vaikutusta ilmanlaatuun. Kurssi huipentui vierailuun Icelandic National Planning Agencyyn, joka on Islannin YVA-prosessista vastuussa oleva viranomainen. 

Osa luennoista oli hieman korkealentoisia ja osa helposti ymmärrettäviä ja maanläheisiä riippuen luennoitsijasta sekä siitä, mitä YVA-prosessin vaihetta käytiin läpi. Kurssilla oli oppikirja, jota en lopulta kerennyt lukea juuri ollenkaan, mutta ainakin se on hyödyllinen matkamuisto. Muutenkin kurssi oli hyvää perustietoa kenelle tahansa ympäristöalan ihmiselle, sillä YVA-prosesseja tulee uralla vastaan työpaikasta riippumatta. 

Icelandic Nature and Cultural Legacy (MEX020G), 10 op Taso: kandi

Islannin luontoja ja kulttuuria käsittelevä kurssi oli suosikkini. Sen aikana käytiin läpi koko maan ja yhteiskunnan vaiheet alkaen siitä, kun saari nousi esiin Atlantin valtamerestä. Tärkeä osa kurssia olivat retket, joiden aikana tutustuttiin mm. Islannin geologiaan, geotermisiin ilmiöihin ja merenrannan eliöihin sekä museoihin ja taidenäyttelyihin. Kurssin kulttuuriosuudessa käytiin läpi maan historiaa ja tutustuttiin kaikenlaiseen kulttuuriin keskiajan saagoista nykytaiteeseen ja jouluperinteisiin. Luentojen ja retkien lisäksi tehtiin ryhmätöitä ja luettiin islantilaista kirjallisuutta eri aikakausilta. Kurssin lopuksi järjestettiin koe, johon perustui puolet kurssin arvosanasta. 

Viikingit, saagat ja peikot ym. ovat näkyvästi esillä jokaisen matkamuistokaupan hyllyllä, ja oli mielenkiintoista päästä kurkistamaan mitä kaikkea turisteille markkinoitavan Islannin taustalla on. Lisäksi kurssi oli minulle hyvä muistutus siitä, että luonto ei ole pelkkä resurssi ja ekosysteemipalveluiden tarjoaja, vaan täynnä kaikenlaista kiehtovaa elämää, ja että välillä voi unohtaa oman alan opiskelun ja uppoutua tarinoihin ja kulttuuriin. 

The Arctic Circle (UAU018M), 4 op Taso: kandi/maisteri

Kurssilla käsiteltiin arktisen alueen luonnonvarojen saatavuuden ja liikennöintimahdollisuuksien parantumista ilmastonmuutoksen myötä, ja niistä seuraavia taloudellisia mahdollisuuksia sekä aiheutuvia uhkaa alueen yhteisöille ja ekologisille systeemeille. Kurssin keskeisin osa oli osallistuminen Arctic Circle Assembly -konferenssiin, joka järjestettiin lokakuussa Reykjavikissa. Konferenssi toimii alustana kansainväliselle vuoropuhelulle koskien arktisen alueen tulevaisuutta. Se kokoaa vuosittain yhteen n. 2000 osallistujaa (poliitikoita, tutkijoita, liike-elämän edustajia, taiteilijoita…) yli 60 eri maasta pitämään ja kuulemaan esityksiä sekä puheenvuoroja arktiseen alueeseen liittyvistä asioista. Lisäksi kurssisuoritukseen kuului kahden esseen kirjoittaminen itse valituista, konferenssin teemoihin liittyvistä aiheista. Kurssista ei saa arvosanaa, vaan se on joko hyväksytty tai hylätty.

Konferenssi oli todella avartava kokemus. Erityisen mielenkiintoista oli kuulla alkuperäiskansojen puheenvuoroja, kokea Kanadan pohjoiset erämaat elokuvan kautta ja aistia dynamiikkaa eri kansojen, osapuolien ja näkökulmien kohtaamisessa.  

Vapaa-aika

Vapaa-ajan toimintaa opiskelun ulkopuolella riitti aina neulomisesta vaellusreissuihin ja tanssimiseen. ESN (Erasmus Student Network) Iceland järjesti vaihtareille erilaisia tapahtumia viikoittain, ja näiden lisäksi ESN:llä on pienempiä kerhoja mm. lautapeleistä, uimisesta tai valokuvauksesta kiinnostuneille. Toimin vaihdon aikana neulomiskerhon presidenttinä ja järjestin viikoittaisia kahvilakokoontumisia kaikille neulojille ja neulomisesta kiinnostuneille.

Osallistuin yliopiston opiskelijoiden tanssiyhdistyksen (Háskóladansinn) järjestämille Lindy Hopin ja West Coast Swingin alkeiskursseille. Tanssikursseilla pääsin tutustumaan vaihtareiden lisäksi myös paikallisiin opiskelijoihin. Vaihtosyksyn kohokohtia olivat viikoittaiset social dance nightit ja kerran kuukaudessa järjestettävät isommat tanssibileet. 

Rakennus- ja ympäristötekniikan ainejärjestön Naglarin kanssa pääsin tutustumaan mm. vesivoimalaitokseen ja kalastusalusten laitteistoja valmistavaan yritykseen. Kerho koostuu enimmäkseen paikallisista kandiopiskelijoista, mutta myös maisterivaiheen vaihtarit toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi. 

Viikonloppuisin oli hyvin aikaa kierrellä ympäri Islantia vuokra-autolla tai liftaten ja käydä pienillä vaelluksilla varsinkin alkusyksystä, kun päivänvaloa riitti ja sää oli parempi. En juuri suunnitellut näitä reissuja etukäteen, vaan bongailin vaihtareiden Facebook-ryhmästä porukoita, joiden autoissa oli vielä tilaa parille reissaajalle.

Loppusanat

Voin lämpimästi suositella Islantia ja Islannin yliopistoa vaihtokohteena kaikille, erityisesti luonnon ystäville. Yliopistolla on rento meininki, hyvät opiskelijapalvelut ja asiat toimivat sujuvasti Pohjoismaiseen tapaan, mutta samalla eksoottisen luonnon keskellä voi tuntea olevansa sopivasti kaukana kotoa. 

Vaihdon aikana sain paljon lisää itsevarmuutta englannin puhumiseen. Erityisesti opin paljon Islannista ja sen erityispiirteistä sekä asemasta globaalissa maailmassa, kun Islanti oli kontekstina kaikilla kursseilla niiden sisällöstä riippumatta.  Maailmankuva avartui myös eri puolilta maailmaa tuleviin vaihtareihin tutustumalla. 

Vaihtosyksy Islannissa oli todella onnistunut kokemus, ja kaikki meni kohdallani hyvin. Islantilaiseen kulttuuriin ja opiskelijaelämään Reykjavíkissa oli helppo solahtaa sisään, ja yleinen ilmapiiri oli varsin suomalaismainen outoa kieltä lukuun ottamatta. 

Vaikka aluksi oli hermostuttavaa olla uudessa paikassa ilman mitään sosiaalista verkostoa, sain pian huomata, että ympäriltäni löytyi omanhenkinen kaveriporukka, jonka kanssa käytiin yhdessä tanssimassa ja opiskeluhetket saattoivat lipsahtaa neulomiseksi ja leffojen katseluksi. Opin luottamaan siihen, ettei kotiutuminen vaadi juuri muuta kuin sen, että olen oma itseni enkä jää yksin kotiin pyörittelemään peukaloita.

Koska neljä kuukautta Islannissa oli lyhyt aika, päätin yrittää ottaa siitä kaiken irti ja tehdä asioita siksi että haluan, eikä siksi että minun ”täytyy”. Eivät velvollisuudet suorittamalla lopu, ja välillä on hyvä pysähtyä nauttimaan elämästä. Tämän yritän muistaa myös Suomessa arjen keskellä.

Lopuksi haluaisin kiittää kaikkia minulle apurahan myöntäneitä yhdistyksiä ja säätiöitä, joiden tuen ansiosta pääsin kokemaan elämäni parhaan lukukauden:

Maa- ja Vesitekniikan tuki ry
Nordtek- opiskelijavaihtoverkosto ja Aalto-yliopisto
Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL
Sven Hallinin tutkimussäätiö sr
Vesitekniikan opetuksen kehittämisrahasto KOURA

Espoossa 23.3.2019

Henna Jylhä