Erik Salminen - 2018: Universidad Tecnológica de Panamá, Panama

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Erik Salminen
Koulu
Aalto-yliopisto
Matkakohde
Universidad Tecnológica de Panamá, Panama
Aika
13.03.2018 - 29.07.2018
Vaihto-ohjelma

Miksi Panamaan?

Kandivaihtoni Singaporessa syksyllä 2015 oli niin loistava seikkailu, että halusin lähteä uudestaan maisterivaiheessa, jos siihen vain tulisi tilaisuus. Tämä mielessä päädyin tutkimaan kohteita 2017 keväällä.

Singaporessa ainoa asia, jota oikeastaan jäin kaipaamaan, oli uuden kielen opiskelu, sillä englanti minulla oli jo sen verran hyvin hallussa ennen lähtöä. Päätinkin siis etsiä itselleni kohteen, jossa pääsisin kehittämään yliopistossa aloittamaani espanjaa. Espanjan yliopistot itsessään eivät kiinnostaneet minua, sillä pelkäsin siellä olevan liikaa vaihto-opiskelijoita ympäri Eurooppaa, mikä saattaisi rajoittaa kielen käyttöä. Muutenkin minua kiehtoi enemmän kaukaisempi latinalainen Amerikka. Aluksi pohdin Argentiinaa ja Chileä, mutta bongattuani Panaman, päätös syntyi hetkessä. En oikeastaan tiennyt maasta mitään kanavan ja Panaman paperien lisäksi, mutta sen sijainti, luonto ja yliopiston 100 % espanjankielisyys vakuuttivat minut heti. Päätös oli tehty!

Vaihtoon valmistautuminen

Vaihtoyliopistolleni UTP:lle (Universidad Tecnológica de Panamá) tuli toimittaa normaaleiden dokumenttien lisäksi espanjankielinen motivaatiokirje ja todistus kielitaidosta. Olin käynyt ennen lähtöä yhteensä seitsemän kurssia espanjaa yliopistolla ja ehdin onneksi käydä kertaavan kurssin juuri ennen lähtöä. Muistaakseni osaamistasoni ei ollut ihan suositellulla tasolla, mutta se riitti kuitenkin sekä Aallolle, että UTP:lle. Mikäli aiot opiskella Panamassa vain yhden lukukauden et myöskään tarvitse viisumia, sillä turistiviisumilla voi oleskella maassa puoli vuotta. UTP:ssä jopa sanotaan suoraan, että turha nähdä vaivaa opiskelijaviisumin hankkimiseen, jollei sitä erityisesti johonkin tarvitse.

Kannattaa myös tarkistaa rokotusasiat ennen matkaa. Itse en muistaakseni joutunut ottamaan mitään erikoista aikaisempien matkojen ansiosta, mutta esimerkiksi keltakuumerokotuksen ottaminen voi olla hyvä idea. Sitä ei omilla matkoilla kysytty, mutta se on varmasti hyvä olla, jos joku sattuisi sitä kaipaamaan. Jotkut pelottelevat malarialla, mutta itse en näe minkään sortin syytä käyttää malarialääkkeitä Panamassa, ellet sitten aio asua koko puolta vuotta viidakossa. Riskit on hyvä tietää, mutta tautien suhteen ei mielestäni kannata pelätä turhaan, sillä mahdollisuudet ovat todella pieniä!

Tähän asti kaikki meni sulavasti, mutta kun UTP:stä ei kuulunut hyväksymiskirjettä vielä joulukuussa, vaikka se oli marraskuuksi luvattu, niin pääsi vähän jännittämään. Viimein tammikuun puolessa välissä saapui sähköposti, jossa pahoiteltiin viivästymistä henkilöstövaihdosten takia ja toivotettiin tervetulleiksi lukuvuodelle! Minä olin valinnut opintoni kandivaiheen kursseista, joten lukuvuoteni tosiaan alkoi vasta maaliskuun puolessa välissä. Maisteriopinnot alkavat jo tammikuussa.

UTP:ssä kursseille ilmoittautuminen tapahtui maaliskuun kolmannen viikon aikana (12.-15.3.) ja seuraavalla viikolla (19.3.) oli tarkoitus aloittaa opinnot. Tämä johtaakin jo seuraavaan keissiin. Orientaatiosta oli tiedotettu hyvin ja yliopiston lähettämän sähköpostin avulla sain jo ensikontaktin toisiin vaihtareihin. Tavattiin maanantaina yliopistolla ja siellä meille selvitettiin, millaisia käytäntöjä UTP:llä on. Vaikka kielitaitoni ei ollutkaan ihan tehtävän tasalla, niin ymmärsin että ensimmäisen orientaatioviikon tarkoituksena oli, että opiskelijat ilmoittautuvat kursseille. Ennen tämä oli tehty käymällä vastuuopettajien luona ja hyväksymällä kurssisuunnitelmat, mutta tänä vuonna rakas uusi teknillinen yliopistoni halusi kokeilla ensimmäistä kertaa sähköistä järjestelmää. Ainoa ongelma oli, että kukaan ei ollut ajatellut, että mitä tapahtuu, kun tuhannet opiskelijat yrittävät rekisteröityä samaan aikaan heti järjestelmän avauduttua…

Tästä seurasi hulvaton kaaos, kun rekisteröitymiseen tarkoitetut nettisivut kaatuivat kolmeksi päiväksi. Sitten yliopisto viestitti pahoittelut, todeten että rekisteröinti suoritetaan porrastetusti seuraavien päivien aikana, mutta koska kaaoksen taso oli niin suuri, niin kurssit alkavatkin vasta seuraavalla viikolla. Saimme siis ylimääräisen viikon lomaa! Tämä sopi tietenkin täydellisesti vaihtariposselle ja me päätettiin hyödyntää tämä aika tutustumalla Guna Yalan paratiisisaariin Karibian meren rannalla. Kyllä kelpasi.

Muuten kaikki sujui ongelmitta ja haluankin antaa ison kiitoksen UTP:n kansainväliselle yksikölle, jonka henkilökunta auttoi tätä eksynyttä pientä poikaa monen monta kertaa. Mikäli tulee mitään epäselvyyksiä opintojen kanssa niin kannattaa ehdottomasti käydä siellä kääntymässä. Jos he eivät osaa auttaa niin ainakin he osoittavat sinut oikeaan suuntaan.

Yleistä opinnoista, kursseista ja kampuksesta

Alkukaaoksen jälkeen päästiin pikkuhiljaa asiaan, tosin täytyy myöntää, että pääsiäisloman takia maaliskuun opintoni olivat aika vähäiset. Itselle se oli todella hyvä, sillä pystyin opiskelemaan espanjaa itsenäisesti vapaa-aikana ja tietenkin tutustumaan uusiin ystäviin ja ympäristöön.

Kuten totesin aikaisemmin, Panamassa kandi- ja maisterivaiheen lukukaudet alkavat eri aikaan. Kandivaiheessa kevätlukukausi on maaliskuusta heinäkuuhun ja syyslukukausi elokuusta joulukuuhun. Maisteriopiskelijat aloittavat kevätlukukauden jo tammikuussa ja syyslukukauden kesäkuussa. Omat kurssini olivat kandivaiheesta, joten seurasin sen aikataulua. Käytännössä lukukauteni oli jaettu kolmeen osaan: rekisteröityminen (12.-15.3.), opetusperiodi (19.3.-7.7.) ja tenttijakso (9.7.21.7.). Yliopiston nettisivuilta löytyvään lukuvuosikalenteriin on myös merkitty kansalliset juhlapäivät, jolloin pääsee lomalle.

Kurssitarjonta löytyy niin ikään nettisivuilta. Itse en löytänyt vesialan kursseista oikeastaan enempää tietoa kuin nimet ja opintopistemäärät, mutta niiden avulla sain jo ihan kattavan valikoiman. Loppujen lopuksi päädyin valitsemaan kolme kurssia ympäristötekniikan ohjelmasta (ingeniería ambiental): Acueductos Rurales y Urbanos, Tratamiento de Agua Potable sekä Tópicos de Geografía e Historia de Panamá. Ennen kuin avaan näiden sisältöä enemmän, voisin antaa vielä muutaman vinkin. Ensinnäkin kannattaa olla valintoja tehdessä tarkkana, että valitset kurssit oikealta lukukaudelta. Lisäksi suosittelen ottamaan enemmän kursseja kuin vaaditun opintopistemäärän verran, sillä niitä voi dropata vielä ihan lukukauden lopussakin ilman sanktioita. Pointtihan on se, että jos olet kurssilla, joka ei yhtään vastaa odotuksia, tai on esimerkiksi kielimuurin takia turhan hankala niin sinulla on vaihtoehtoja. Lisäksi kannattaa ehdottomasti jutella paikallisten opiskelijoiden kanssa kursseista ennen lopullista päätöstä. Minulla kävi tuuri ja tutustuin muutamaan panamalaiseen rekisteröitymisen yhteydessä ja sain heiltä arvokasta tietoa kurssien sisällöistä. Minä en tiedä onko mahdollista ottaa kandikurssien lisäksi myös maisterivaiheen kursseja, joten tämä kannattaa selvittää jo ennen lähtöä. Ja mikäli se ei käynyt vielä selväksi niin kaikki kurssithan ovat espanjaksi.

Tässä valitsemani kurssit ja lyhyet kuvaukset:

Acueductos Rurales y Urbanos (kurssikoodi: 0284, 4 paikallista opintopistettä)

Kurssin tavoitteena on oppia arvioimaan ja laskemaan vedenkulutusta maaseudulla ja kaupungeissa sekä suunnittelemaan sopivia vedenkuljetusmetodeja eri olosuhteisiin. Kurssilla opitaan niin teoriaa kuin laskentaa ja painopisteenä on putkistojen mitoittaminen. Oppiminen arvioitiin välikokeiden, tentin, ryhmätyön sekä loppuprojektin avulla. Itse pidin tästä kurssista kovasti, sillä opettajamme oli todella vastaanottava ja piti yllä keskustelua luokassa. Hänen kanssaan oli helppoa tarkistaa, että kaikki oli ymmärretty ja aina sai kysyä. Kurssin opiskelutaakka oli myös hyvin jakautunut koko lukukaudelle.

Tratamiento de Agua Potable (kurssikoodi: 0287, 4 paikallista opintopistettä)

Kurssin tavoitteena oli oppia tunnistamaan ja suunnittelemaan fysikaaliset, kemialliset ja biologiset juomavedenpuhdistusprosessit ja laitteet. Pääpaino oli laskennassa ja vaikka kurssikirjaa ei suoranaisesti ollutkaan niin käytännössä opiskelimme Potabilización del Agua (Jairo Alberto Romero Rojas, löytyy netistä) kirjan esimerkkien mukaisesti. Oppiminen arvioitiin niin ikään välikokeiden, tentin, ryhmätöiden sekä loppuprojektin avulla. Tässä kurssissa oli paljon hyödyllistä opittavaa asiaa, mutta opetusmetodit tekivät kurssista haastavan. Välikokeiden teemat saattoivat olla jotain aivan muuta kuin etukäteen sovittu ja loppuprojektina tehty laboratoriotyö tehtiin hirveällä kiireellä viimeisellä viikolla. Onnistuin onneksi pääsemään mukaan kurssikavereiden opiskelurinkiin ja onnistuttiin lukemaan itsemme kunnialla läpi.

Tópicos de Geografía e Historia (kurssikoodi: 8718, 2 paikallista opintopistettä)

Otin tämän kurssin sillä ajatuksella, että voisin oppia jotain uutta Panaman historiasta ja maantieteestä. Pääpaino oli historian tutkimisessa ja tiedonhaussa, sillä kurssikirjaa ei ollut. Oppiminen arvioitiin ryhmätöiden, esityksen, välikokeiden ja loppukokeen avulla. Täytyy myöntää, että fiilikseni kurssista eivät ole erityisen korkeat, sillä opettajan kiinnostus opetukseen tuntui harvinaisen vähäiseltä. Viiden kuukauden aikana hän jätti tulematta kursseille noin puolet kerroista ilman mitään tiedotusta ja tunneilla keskityttiin kuuntelemaan opiskelijatovereiden pitämiä esitelmiä. Tuntui vähän siltä, että kaikki kurssilla opetellut asiat tuli jo opeteltua tai olisi voinut opetella omalla ajalla. Opinpahan sentään ulkoa kaikkien Panaman 10 provinssin ja 81 piirin nimet. Varmasti hyödyllistä tietoa tulevaisuudessa!

Tuntiopetus kesti maaliskuun puolesta välistä aina heinäkuun alkuun saakka, jonka jälkeen oli kaksi tenttiviikkoa. Kannattaa varautua siihen, että suuri osa kurssitöistä saattaa jäädä aivan lukuvuoden lopulle, mikä johtaa hervottomaan työsumaan. Lisäksi kursseilla saattaa olla mahdollista lähteä tutustumisvierailuille alan kohteisiin. Vaikkei tällainen ekskursio osuisi omalle kohdalle voi pitää silmät auki, sillä itse ainakin pääsin käymään muutamilla muidenkin retkillä. Kysyvä ei tieltä eksy! Itse kävin mm. Panama Cityn uudella jätevedenpuhdistamolla sekä läheisessä kansallispuistossa. Ekskursiot ovat paras tapa tutustua paikallisiin opiskelijoihin kurssien ulkopuolella.

UTP:n kampus ei ole suuri, mutta siellä on kohtalaisen hyvät palvelut. Lounasravintoloista saa todella edullista, joskin päivittäin käytännössä samanlaista ruokaa ja kirjastosta löytyi aina tilaa hiljaiselle opiskelulle. Lisäksi yliopisto auttoi meitä tenttiviikolla avaamalla osan päärakennuksen luokista 24/7 käyttöön. Parasta kampuksessa on kuitenkin se, että se sijaitsee aivan kansallispuiston reunalla ja suuri osa rakennuksista on sademetsän ympäröimää. Bussiyhteydet keskustaan ovat todella hyvät ja lähettyviltä löytyy kaikki tarvittavat palvelut, mm. kaksi suurta ostoskeskusta. Kampukselle on myös suunnitteilla oma metroasema, joka toivottavasti valmistuu aikataulussa! 

Elämä Panamassa

Kannattaa varautua siihen, että elämä Panamassa ei ole niin halpaa kuin kuvittelisi. Panama City on mielenkiintoinen yhdistelmä modernia suurkaupunkia ja kolmannen maailman asutuskeskusta, mutta hintataso on pääpiirteisesti korkealla. Kaupungista poistuessa hinnat sentään hieman laskevat, mutta oletettavasti vietät suurimman osan opiskeluajasta pääkaupungissa, joten lienee syytä valottaa tilannetta. Meille suomalaisille kaikki on edelleen halvempaa ja jos tekee tiukkaa niin keinoja halvalla elämiseen kyllä löytyy!

Aloitetaan asumisesta. Yliopisto ei tarjoa opiskelijoille asumismahdollisuuksia, joten yksityiset markkinat ovat ainoa vaihtoehto. Kampuksen vieressä on kyllä kerrostaloja, joissa asuu käytännössä vaan opiskelijoita, mutta niihin pääseminen lyhyellä varoitusajalla voi olla haastavaa. Vaihtoehtoja kuitenkin löytyy! Itse jaoin kerrostalokämpän 15. kerroksessa aivan yliopiston vierestä kahden muun vaihto-opiskelijan kanssa. Kämppä oli erityisesti sijainniltaan loistava ja näkymät hulppeat. Hintaa tulikin noin 350 dollaria kuussa (n. 300 €). Halvimmillaan ystäväni selvisivät käsittääkseni noin 150 dollarilla kuussa, mutta sitten täytyy tehdä kompromisseja kämpän kunnon ja sijainnin kanssa. Kaikki meistä onnistui kuitenkin saamaan kämpän ilman ongelmia lukukauden alkuun mennessä.

Puhelinliittymän (8 gigaa nettiä) sain noin 16 dollarilla kuussa ja se on todella helppo hankkia. Parasta on kuitenkin julkinen liikenne, joka maksaa vaivaiset 25 senttiä per matka. Tämä on ihan käsittämättömän hienoa, sillä esimerkiksi lentokentältä keskustaan maksaa taksilla noin 25 dollaria, mutta saman matkan voi taittaa sillä 25 sentillä. Metromatkat kustantavat 10 senttiä enemmän, mutta kaupungissa on tosiaan toistaiseksi olemassa vain yksi metrolinja, joka ei UTP:llä asiointia vielä helpota.

Hyvä nyrkkisääntö hintatasolle ruokakaupassa ja ravintolassa voisi olla vaikka se, että hintalapuissa on samat numerot kuin Suomessa, mutta dollarin ja euron kurssin takia Panamassa pääset halvemmalla. Erojakin tietysti on. Tietyt asiat, kuten esimerkiksi hedelmät, ovat huomattavasti halvempia, mutta maitotuotteissa ollaankin jo melkein samalla tasolla. Jos ruokaostoksia haluaa tehdä halvemmalla niin voi suunnata kauemmaksi ”toreille” eli vihannesmarkkinoille (Mercado de Abastos) tai kalamarkkinoille (Mercado de Mariscos). Nämä mestat ovat jo kokemuksenakin vaivan väärti. Mercado de Mariscosin vieressä on iltaisin myös pienten ravintolakojujen keskittymä, josta saa todella hyviä ja tuoreita kalaruokia, kuten esimerkiksi cevicheä. Kannattaa käydä!

Kaupungissa lounaan saa normaalisti noin 6 - 8 dollarilla, mutta kun alkaa tekemään tiukkaa niin kannattaa suunnata yliopistolle nauttimaan 1 - 2 dollarin lounaasta. Suosittelen myös tekemään yhdessä ruokaa vaihtarikavereiden kanssa, jos siihen tulee tilaisuus. Itse opin paljon uutta kansainvälisistä keittiöistä ja halvemmallakin pääsi. Sitten jos haluaa mällätä, niin vanhassa kaupungissa pääsee nopeasti Helsingin hienojen ravintoloiden hintatasolle ja sen yli. Juomingeista voin todeta sen verran, että Panama on täynnä uhkia. Viihde-elämä on keskittynyt vanhan kaupungin alueelle ja sieltä löytyykin joka päivä jotakin. Jos sitä kaipaat, niin vanhasta kaupungista löytyy satavarmasti myös ”open bar” (eli juo niin paljon kuin haluat) -diilejä 10 - 20 dollarilla. Sitten kun pitää päästä baari-illan jälkeen takaisin kotiin, niin suosittelen ehdottomasti uberia. Se toimii moitteettomasti ja on yleensä huomattavasti halvempaa kuin taksit. Ainakaan ei tarvitse ruveta vänkäämään hinnasta. Lisäksi monet parhaista keskusteluista paikallisten kanssa tuli juuri ubermatkojen aikana!

Muuten esimerkiksi elokuvissakäynti on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa. Leffalipun saa norminäytökseen muistaakseni noin neljällä dollarilla. Suosittelen muuten lämpimästi katsomaan ainakin yhden espanjaksi dubatun elokuvan, sillä se on kokemuksena hieno! Itse addiktoiduin dubattuihin elokuviin ja katsoin pelkästään niitä koko vaihdon ajan. UTP:n opiskelijakortti kannattaa pitää aina mukana, sillä sen avulla voi turistikohteissa puhua itsensä sisään paikallisten hinnalla. Esimerkiksi Panaman kanavalla tai uudessa biomuseossa käynti maksaa turistille viisi kertaa enemmän kuin paikalliselle. Opiskelijakortin avulla en kertaakaan joutunut maksamaan turistimaksua!

Elämisestä vielä kolme pointtia: ilmasto, liikenne ja turvallisuus. Toivon, että olet varautunut päiväntasaajan läheisyyden ilmastoon, sillä se ottaa heti luulot pois. Koko vaihtoni ajan lämpötila pysyi lähes täysin samassa kosteassa 32 asteessa. Tukalaa kuumuutta pääsee pakoon ostareiden, kampuksen ja hyvässä lykyssä oman kämpän ilmastoituihin tiloihin, mutta jostain kumman syystä nupit on väännetty kaakkoon ja esimerkiksi luokkahuoneissa tuppaa tarvitsemaan jopa hupparia. Pahinta on kuitenkin pitkän matkan bussit, joissa kylmyyttä ei voi välttää. Panamassa ei ole vuodenaikoja samalla tavalla kuin Suomessa, mutta vuoden voi periaatteessa jakaa kahteen osaan. Tammikuusta maaliskuuhun on kuiva kausi ja huhtikuussa alkaa sitten sateet. Sadekausi ei tarkoita sitä, että koko ajan sataa, mutta lähes päivittäin taivas kyllä ripauttaa.

Liikenteestä sen verran, että sille kannattaa lähinnä nauraa. Panama Cityllä on kokoonsa nähden suhteettoman isot ruuhkat ja erityisesti aamuisin ja iltapäivisin suosittelen välttämään pitkien matkojen tekemistä kaupungin sisällä. Pahin tilanne on kanavan toisella puolella, josta puoli valtakuntaa yrittää joka päivä päästä kahden sillan yli töihin ja iltapäivällä kotiin. Oikeastaan sunnuntai on ainoa päivä, jolloin kaduilla on rauhallisempaa ellet sitten ala liikkumaan vain öisin. Tämän takia on myös todella jees hankkia kämppä kävelymatkan päästä yliopistolta.

Itselläni oli käytännössä koko vaihdon ajan turvallinen olo, mutta kannattaa silti tiedostaa ympäristönsä. Yliopistolla kerrotaan, että yöllä ei kannata liikkua yksin ja paikalliset osaavat heti kertoa, että mille alueille länkkäreiden ei kannata mennä. Meikäläinen taisi kuitenkin käydä jokaisella näistä alueista tahallani tai vahingossa enkä kohdannut huutelua suurempia ongelmia, mutta muistakaa olla skarppina. Kavereilta varasteltiin puhelimia ja lompakoita ja kuultiin kyllä tarinoita hurjemmistakin selkkauksista. Kerran ollessani kampuksella moottoripyörillä liikkuneet asemiehet ryöstivät kampuksen ravintolat, mikä oli aika kreisiä, mutta pahemmilta vältyttiin. Tosiasiassa liikenne on varmasti maan suurin turvallisuusriski.

Sitten kun Panama Citystä haluaa pois niin kannattaa suunnata joko lentokentälle tai Albrookin bussiasemalle. Näistä lisää seuraavassa osiossa.

Seikkailut – Aventuras

Panaman sijainti kahden mantereen kohtaamispaikassa on otollinen seikkailuille. Espanjan kielellä aseistautuneena koko latinalainen Amerikka on sinulle auki ja suosittelenkin lämpimästi lähtemään etsimään elämän tarkoitusta ennen, jälkeen tai vaihdon aikana. Näin itsekin tein.

Ei sovi kuitenkaan unohtaa Panamaa, jota saattaa helposti ajatella vain pienenä pisteenä kartalla, vaikka maalla on todella paljon tarjottavaa. Myönnän ajatelleeni ennen vaihtoa, että Panama toimii minulle vain tukikohtana lattarireissuja varten, mutta loppupeleissä päädyin matkustamaan paljon enemmän Panamassa kuin ulkomailla. Kuten panamalaiset tykkäävätkin sanoa: Panama on paljon muutakin kuin vain kanava.

Aloitetaankin nimeämällä oma henkilökohtainen top 3 Panamasta.

Panama City

Moni vaihtariystävistäni ei tuntunut tykkäävän pääkaupungista ja huomatessasi olleesi toista tuntia jumissa bussissa pahimpaan ruuhka-aikaan, voin ymmärtää tämän mielipiteen. Cityllä on kuitenkin vaikka mitä tarjottavaa. Itse vietin vaihtoni alussa kolme yötä hostellissa vanhassa kaupungissa ja suosittelen tätä muillekin. Muutaman päivän aikana voi tutustua kiehtovaan vanhaan kaupunkiin, kiivetä Cerro Anconille ihailemaan kaupunkinäkymiä ja mahdollisesti tukaaneja sekä vierailla esimerkiksi kanaalimuseossa tai todella mielenkiintoisessa Frank Gehryn suunnittelemassa biodiversiteettimuseossa. Vanhasta kaupungista löytyy myös erittäin hyviä ruokapaikkoja ja kaupungin viihde-elämän sykkivä sydän. Voit lisäksi vierailla pilvenpiirtäjissä tai Panaman kanavalla ja lähimmät luonnonpuistotkin ovat aivan kaupungin kupeessa. Itse annan Panama Citylle ison peukun!

Volcán Barú

Panaman korkein kohta sijaitsee tulivuoren huipulla lähellä Costa Rican rajaa. Vuorta voi lähteä huiputtamaan kahdesta suunnasta Volcanin tai Boqueten kylistä, joista Boqueten kautta lähtevä reitti on huomattavasti helpompi. Itse suosittelen kiipeämään toista puolta ja laskeutumaan toista niin saa täyden kokemuksen. Oppaita ei tällä reissulla tarvitse! Sitten jos ei huvita kiivetä takaisin niin voi ottaa bussin tai kiertää vuoren yhden Panaman parhaan vaellusreitin (Sendero los Quetzales) avulla. Barussa parasta on se, että jos pääset huipulle hyvällä kelillä, niin sinua odottaa unohtumaton näkymä kahdelle merelle. Itse olisin voinut vaikka jäädä asumaan vuoren huipulle, niin vaikuttava näkymä sieltä on. Huiputus kannattaa mielellään ajoittaa kuivalle kaudelle ja niin, että pääset huipulle auringon noustessa, sillä silloin mahdollisuudet hyviin näkymiin ovat parhaat.

Isla Coiba

Panamassa on lukemattomia mahdollisuuksia viettää aikaa paratiisisaarilla, mutta Coiballe on mentävä nyt. Coibaa kutsutaan Panaman Galapagossaariksi, sillä saarella pitkään toimineen vankilan takia sinne ei ole rakennettu mitään ylimääräistä. Coiballe ei pääsekään yöksi, mutta suosittelen menemään joko Santa Catalinan surffikeskukseen tai vaikka Pixvaen kylään ja järkkäämään sukellus- tai snorklausreissun saarelle. Itse kävin Coiballa sukeltamassa ja paikka on ihan uskomaton käytännössä koskematon paratiisi. Nyt vaan toivotaan, että hallitus ei saa tahtoaan läpi ja rakenna saarta täyteen hotelleja.

Tässä oli vain muutama esimerkki Panaman tarjoamista kohteista. Lisäksi voisin mainita ainakin Guna Yalan saariston, joka on otollinen paikka tukea paikallista kulttuuria nauttien samalla kookoksista palmupuiden alla. Jos kalastus kiinnostaa niin Pedasísta voi vuokrata halvalla veneen ja lähteä vesille tai sitten seikkailumielisempi voi ottaa lennon Darieniin esimerkiksi Puerto Obaldíaan ja levyttää yhden maailman läpipääsemättömimpien sademetsien reunalla. Panama Citystä pääsee myös nopeasti surffaamaan esimerkiksi San Carlosiin tai bussilla vaikka Costa Ricaan asti, jos mieli tekee.

Itse tein vaihtoni aikana yhteensä neljä ulkomaanmatkaa: Costa Ricaan, Meksikoon, Kolumbiaan ja Ecuadoriin. En nyt lähde avaamaan näitä reissuja tässä raportissa kokonaisuudessaan, mutta jos maista haluaa tietää lisää, niin minuun voi olla yhteyksissä. Oma suosikkini matkustaa oli ehdottomasti Kolumbia, jossa ihmiset tuntuivat olevan todella ystävällisiä ja hintataso on selkeästi alempana kuin Panamassa. Tein niin, että lensin potkurikoneella juuri sinne Darieniin ja liikuin veneillä Kolumbiaan asti, mistä jatkoin Medellíniin, joka on huikea kaupunki. Suosittelen! Vaikka kannatankin seikkailuja yli kaiken, niin Väli-Amerikassa kannattaa tehdä jonkin asteinen taustatutkimus kohdemaasta ennen lähtöä. Esimerkiksi ollessani Panamassa, Nicaraguassa oli sen verran levotonta, ettei sinne suositeltu matkustamista. Lisäksi Venezuelassa on edelleen sen verran härski tilanne, ettei sinne kannata länkkärin mennä. Toivotaan, että tilanne paranee.

Kun taustatsekit on tehty, niin antaa mennä! Panamasta on hyvät yhteydet aika lailla minne tahansa Amerikoissa, mutta lähimaihin kannattaa suosia bussia. Esimerkiksi Costa Ricaan pääsee bussilla 15 tunnissa 40 dollarilla.

Mitä jäi käteen?

Myönnän miettineeni ennen lähtöä, että onko tässä mitään järkeä. Olinhan ollut jo kerran vaihdossa kandivaiheessa ja tutkintoni oli viimeistelyä vaille valmis. Niin sitä silti lähdettiin ja nyt viisi kuukautta viisaampana voin sanoa, että kyllä kannatti! Itse en keksi, että onko mitään parempaa tapaa tutustua uuden maan meininkiin ja ihmisiin, kuin olemalla itse osa kaaosta. Näitä kokemuksia ja mahdollisuuksia on sitä paitsi todella vaikea saada tulevaisuudessa ainakaan samalla mittakaavalla.

Lisäksi voin jopa pienellä ylpeydellä todeta, että tämä pieni poika Turusta onnistui selviämään koko vaihdon ajan pelkästään espanjan kielellä. Muistan vielä keskellä rankinta tenttiviikkoa tuskailleeni, että enkö oikeasti osaa kirjoittaa paremmin, kunnes tajusin, että mitäs ihmettä. Sitä on selvinnyt yliopistotasolla viisi kuukautta pelkällä espanjan kielellä. Ihan hyvin mä vedin!

Eli mitä jäi käteen? Kielitaito, huikeita uusia ystäviä ja todella hyviä muistoja. Panama on äärimmäisen kiehtova ja kaunis maa ja suosittelen sitä kaikille. Nyt juuri se tuntuu olevan vielä turistoitumisen alkutaipaleella, joten kannattaa käydä kurkkaamassa ennen kuin Panamakin on ”pilalla”.

Mikäli näitä tarinoita lukiessa heräsi mitään kysyttävää, niin meikäläiseen saa olla mistä tahansa asiasta yhteydessä. Minut saa kiinni sähköpostilla osoitteesta erik.salminen@aalto.fi. 

Lopuksi haluaisin vielä kiittää yrityksiä ja säätiöitä, jotka tukivat vaihto-opiskeluani apurahojen merkeissä. Ilman tätä tukea en olisi voinut Panamaan lähteä. Iso kiitos siis:

Aalto-yliopisto
Maa- ja vesitekniikan tuki ry
Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL
Sven Hallinin tutkimussäätiö sr
Vesitekniikan opetuksen kehittämisrahasto KOURA

Muchísimas gracias!