Niklas Dahlberg - 2018: Hokkaido University Graduate School of Engineering, Japani

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Niklas Dahlberg
Koulu
Aalto-yliopisto
Matkakohde
Hokkaido University Graduate School of Engineering, Japani
Aika
01.09.2017 - 31.03.2018
Vaihto-ohjelma

Yleistä

Olen Aalto-yliopiston maisterivaiheen opiskelija englanninkielisessä Water and Environmental Engineering -ohjelmassa. Syksyllä 2017 päätin toteuttaa unelmani ulkomaan vaihdosta ja lähdin puoleksi vuodeksi vaihtoon Hokkaidon yliopistoon (HU) Sapporon kaupunkiin Japaniin. Lähdin Japaniin, koska siellä on korkea tekniikan osaaminen ja erityisesti yhdyskuntarakentaminen on siellä huipussaan (noin 127 miljoonaa asukasta hieman Suomea isommalla maa-alueella vaatii edistyksellistä rakentamista). Myös yliopiston korkea taso ja tarjolla olevat mielenkiintoiset kurssit vaikuttivat paikan valintaan. Halusin myös lähteä jonnekin kauemmas ja täysin erilaiseen kulttuuriin kuin mitä Euroopassa olen kokenut rikkoakseni rajojani ja oppiakseni luovimaan uudenlaisessa ympäristössä. Tämä mielestäni toteutui yli odotusten, sillä vaihtoaikanani opin paljon uusista ihmisistä, kulttuureista, toimintatavoista ja itsestäni.

Vaihtoa varten joutui käymään aikamoista paperisotaa, vaikka kohdeyliopisto olikin Aallon valmiita vaihtosopimuskumppaneita. Minun tarvitsi mm. hankkia englanninkielen taidon todistus Toeflilta, suosituskirje ja ilmoittaa varallisuustietojani visaa varten. Tämän lisäksi minun piti tehdä opintosuunnitelma ja valita itselleni akateeminen valvoja ja laboratorio (tutkimusryhmä) minkä jäseneksi haluaisin. Tämä oli mielestäni vaikein vaihe, sillä kurssit joille aioin osallistua olivat hajaantuneet hieman eri osastojen alle, ja siten minulla oli useampi vaihtoehto laboratorioksi. Asiaa hankaloitti myös se, että laboratorioiden kotisivuilla oli suht rajallisesti tietoa englanniksi. Lopulta päädyin professori Izumin hoiviin River and Watershed Engineering -laboratorioon. Vaihdon opintosuunnitelman teko oli myös aika mieleniintoinen vaihe, sillä vaikka olin hakuvaiheessa valinnut kymmenen erilaista kurssia lukukaudelle, jotka harkitsin ottavani (tavoitteena oli varsinaisesti valita 7-8), en voinut näistä kymmenestä loppujen lopuksi valita kuin viisi luentopäällekkäisyyksien takia (mitä HU:ssa ei sallittu). Onneksi HU:ssa oli tarjolla monta mielenkiintoista kurssivaihtoehtoa, joten lopulta sain valittua itselleni mieluiset kurssit.

Opinnot

Lukukauden aikana suoritin seitsemän kurssia, joista kolme liittyi vesiympäristöihin ja hydrauliikkaan, kolme vesihuoltoon ja jätevedenkäsittelyyn ja yksi ympäristögeologiaan. Kaikki kurssit olivat englanniksi. Kurssien laatu oli vaihtelevaa, mutta yleisesti opetus oli tasokasta ja opettajat olivat pääosin motivoituneita ja alansa tuntevia (useimmat olivat professoreita). Ainoastaan yksi opettaja ei osannut kommunikoida englanniksi kauhean hyvin, mikä valitettavasti vaikeutti opetusta. Opetuksen tyyli oli pääsääntöisesti aika konservatiivista: luentoja, harjoitustehtäviä ja esitelmien pitoa.

Käymäni kurssit:

Coastal Ecosystem and Environmental Engineering -kurssin teemat käsittelivät nimensä mukaisesti rannikoiden rakennelmia ja rannikoiden ekosysteemien ja ympäristön reaktioita ihmisen toimintaan. Lisäksi kurssilla käytiin läpi erilaisia keinoja torjuja rantoja vaivaavia ongelmia ja katastrofeja, pääpainoina eroosio ja tsunamit. Kurssi oli mielenkiintoinen, sillä se käsitteli valtamerta, mitä ei ole omissa opinnoissani Suomessa tullut vastaan. Erityisesti oli jännittävää oppia rannikoiden ekosysteemien muutoksesta vastauksena ilmastonmuutokseen ja pintavesien lämpenemiseen, sekä tietysti Japanin kehittyneestä tsunamivaroitusjärjestelmästä. Valitettavasti kurssi kärsi hieman luennoitsijan heikosta englanninkielen taidosta, mikä hankaloitti oppimista, mutta loi mielenkiintoisen haasteen itseoppimiselle.
Sediment Transport -kurssilla opimme hyvinkin syvällisesti sedimenttien kulkeutumisen mallintamisen matemaattisia hienouksia, alkaen fluidimekaniikasta ja päättyen tasaisen joenpohjan vakavuusanalyysiin. Tämä kurssi oli selkeästi vaikein Japanissa käymäni kurssi. Kurssi alkoi sen verran intensiivisellä annoksella derivaatta-algebraa, että alkuun mietin, selviänkö tästä kurssista ollenkaan. Onneksi kanssaopiskelijani tuntuivat olevan samassa liemessä kanssani, mikä rohkaisi yrittämään kovemmin. Kurssin edetessä moni sekavan oloinen palanen lopulta loksahti paikoilleen ja lopulta kurssista kehkeytyi hyvinkin kelvollinen. Opettajana toiminut professori Izumi on tiedemies viimeisen päälle, mikä ehkä vaikutti kurssin suht jyrkkään oppimiskäyrään (olen huomannut, että mitä enemmän opettaja tietää itse aiheesta, sitä vähemmän he vaivautuvat opettamaan heidän mielestään itsestään selviä asioita). Mutta onneksi opettaja auttoi myös mielellään harjoitustehtävien kanssa, jos vain pyysi apua ja lopulta selviydyin kurssista mallikkaasti.

Hydrology and Hydraulics -kurssi käsitteli lähes täysin jokivirtuksen ja sedimenttien kulkeutumisen yksiulotteista numeerista mallintamista. Joka toinen viikko saimme tehtäväksi rakentaa valitsemallamme ohjelmointikielellä hydraulinen malli jokivirtaamasta eri lähtöarvoilla ja oletuksilla. Tehtävät vaikeutuivat kurssin edetessä, siirtyen tasaisesta virtauksesta epävakaaseen ja tulvapulssin aiheuttamaan virtaukseen. Tämän lisäksi jotkut luennot käsittelivät Japanille tyypillisiä hydrologisia ilmiöitä. Kurssin aikana ulkomaalaiset osallistujat saivat myös tehdä lyhyen esitelmän oman kotimaansa hydrologiasta ja erikoisista hydraulisista ilmiöistä. Minä kerroin Pohjanmaan jääpadoista, mikä ei ollut useallekaan tuttu aihe (eivätkä kaikki osallistuja edes tienneet, että joki voi jäätyä). Minä pidin tästä kurssista kovasti ja se vankensi mallinnustaitojani sekä tietoani asioista, mitkä vaikuttavat jokien virtaamaan.

Water Chemistry -kurssilla käsiteltiin kemikaalien lähteitä, kulkeutumista, reaktioita ja kohtaloa jäte- ja luonnonvesissä. Enemmän kemiaa lukeneelle tämä kurssi saattaisi olla liian perustasolla, mutta minulle kurssi paikkasi hyvin vaatimatonta kemian osaamistani, ja mikä erityistä, se keskittyi nimenomaan erikoistumisalaani vesien puhtauteen ja puhdistukseen liittyviä kemiallisia ilmiöitä, rakenteita, termejä ja analyyseja.

Wastewater Reclamation and Reuse -kurssin aiheita olivat mahdollisuudet, rajoitukset ja erilaiset tekniset ratkaisut jäteveden uudelleenkäytössä. Noin puolet kurssista keskustelimme jäteveden uudelleenkäytön mahdollisuuksista ja toinen puoli oli varattu erilaisten kehittyneiden jäteveden käsittelymenetelmien läpikäymiseen. Teknisistä ratkaisuista pääosassa olivat erilaiset membraaniratkaisut, kuten membraani bioreaktori (MBR), sillä kurssin luennoitsijan oma tutkimus oli nimenomaan membraaneihin liittyvää. Luennoilla kannustettiin paljon aktiivisuuteen ja keskusteluun, mikä on harvinaisempaa Japanissa, ja siksi pidin tästä kurssista paljon. Kurssi oli alkuun hieman haastava, mikä vaati jonkun verran itseopiskelua vakiintuneista jätevedenpuhdistusprosesseista,
joista tiesin valitettavan vähän. Kurssilla pidimme myös esitelmän jostain meitä kiinnostavasta aiheeseen liittyvästä innovaatiosta tai tutkimuksesta.

Water Quality Risk and Control -kurssi oli jaettu kahteen osaan kahden eri luennoitsijan kesken. Ensimmäinen osa käsitteli erilaisia lietteenkäsittelyprosesseja, ja vaikka olikin mielenkiintoinen, luennot koostuivat pelkästään luennoitsijan puheesta ja arviointi kahdesta tentistä, jossa piti muistaa turhia numeroita luentokalvoilta (ja jotka luennoitsija jakoi paperilla joka luennon alussa). Kurssin toinen osa oli paljon mielenkiintoisempi, aiheena adsorptio vedenkäsittelyssä ja sen verran yksityiskohtaista opetusta, että se olisi sopinut varmasti myös alalle suuntaavalle tutkijalle. Mutta luennoitsija kannusti ja joskus jopa vaati ihmisiä puhumaan ja keskustelemaan ja näin minulle jäi paljon enemmän päähän kuin aiemmilta luennoilta.

Environmental Geology I – kurssi oli mielenkiintoisin toteutukseltaan kaikista käymistäni kursseista, luennoitsijoina nimittäin toimivat kurssin opiskelijat. Kurssin opettaja jakoi ensimmäisellä luennolla kurssikirjan kappaleet jokaisen osallistujan kesken, ja opiskelijoiden tehtävänä oli pitää omasta aiheestaan luento ja keskustelu muille opiskelijoille. Kurssin aiheena oli nimensä mukaisesti ympäristögeologian eri osa-alueet, eli kaikenlainen kanssakäyminen planeetta Maan, geologisten prosessien ja ihmisympäristön kesken, alkaen mineralogiasta ja päättyen energiaan ja jätehuoltoon. Minun pitämän luennon aihe oli Jäätiköityminen ja pitkäjänteinen ilmastonmuutos. Aiheensa ja vaativuutensa puolesta kurssi olisi sopinut myös kandikurssiksi, mutta mielestäni se oli itselleni erinomainen tilaisuus liittää vesipuolen tietämykseni osaksi koko planeetan luonnollisia toimintoja niin spatiaalisessa kuin aikaskaalassa. Lisäksi se, että eri aloilta tulevat opiskelijat opettivat ja oppivat muilta loi kiinnostavaa ja monipuolista keskustelua. Tällä kurssilla opin varmasti eniten uusia asioita.

Insinöörikurssien lisäksi opiskelin kaksi kurssia Japanin kieltä (kurssi/jakso). Alkuperäisenä ajatuksenani oli opiskella enemmän ja ottaa esimerkiksi kommunikaatiokursseja, mutta valitettavasti kurssiaikataulut eivät antaneet periksi, sillä kielten kurssit vaativat yli 70% läsnäoloa, ja osa luennoistani oli kieltenkurssien päällä. Japanin kielen opetus toimi kuin muutkin kielten oppitunnit millä olen yliopistossa ollut, mutta omana viehättävyytenään jahka olimme oppineet paikalliset aakkoset, oli kaikki kirjotettava niillä. Onneksi olin ehtinyt jo ennen Japaniin lähtöäni opetella helpoimmat aakkosista. Japanissa on käytössä kolme eri kirjoitussysteemiä, joista hiraganat ja katakanat molemmat sisältävät 46 merkkiä ja ovat siksi helpommat oppia. Kanjeja (Kiinasta perittyjä kirjoitusmerkkejä) sen sijaan on useita tuhansia ja kaikilla niillä on vähintään kaksi eri lausumistapaa. Niitten opiskeluun en liiaksi tuhlannut aikaa ja nyt osaan niitä arviolta parikymmentä.

Kurssien lisäksi minulla oli tavoitteena osallistua laboratorioni ja professorini tutkimukseen, mutta koska viisumini vaati vähintään seitsemän kurssin suorittamista ja ne yhdistettynä japanin kielen kursseihin, ei minulla riittänyt aikaa kunnolla varsinaisen tutkimuskohteen tutkimiseen. Mutta laboratoriossa vietetyn ajan ja ruoka- ja kahvipöytäkeskustelujen avulla pääsin vähän tutustumaan kanssaopiskelijoitteni tutkimuskohteisiin ja heidän arkeensa, sekä tarjoamaan apuani joissain pienissä asioissa. Samalla sain hyviä ystäviä laboratorion jäsenistäni ja loin hyviä kontakteja.

Eläminen Japanissa

Asuminen

Asuminen Sapporossa tapahtui vaihto-opiskelijoiden keskuudessa lähinnä yliopiston tarjoamissa asuntoloissa, joita oli muutamia ympäri kaupungin. Itse asuin suht lähellä keskustaa (n.10 min kävely rautatieasemalta ja 20 min koululta) asuntolassa, jossa asui lisäkseni parisensataa opiskelijaa. Suurin osa opiskelijoista oli ulkomaalaisia (ei japanilaisia) mikä oli hieman sääli, sillä halusin vaihdon aikana
tutustua paikallisiin, mutta asuntolassa asui muutama japanilainen, jotka myös toimivat vaihto-opiskelijoiden tukena, jos he tarvitsivat käännösapua yms. Asuntolan kaikki asukkaat olivat myös miehiä, sillä naisilta oli sisään pääsy kielletty. Naisilla oli omat asuntolansa hieman kauempana keskustasta.

Muuten asuntolani oli mukava paikka, jokaisella oli oma huone ja kerroksessa vessat, suihkut ja pyykkituvat. Kokkaaminen tapahtui alakerran tupakeittiössä missä oli parisenkymmentä keittiöyksikköä ja saman verran pöytiä syömiseen. Alkuun keittiöjärjestely hirvitti minua, kun olin tottunut korkeintaan muutaman henkilön jakamiin keittiöihin, mutta järjestely oli myös hyödyllinen sen suhteen, että oli aika mikä tahansa, sieltä saattoi aina löytää jonkun, jonka kanssa jutella.

Asuntolan hinta vaihteli kuukausittain riippuen yleistä kuluista (suurimpana lämmitys) ja hintahaitari oli 200-300 euroa / kk, eli aika lailla Helsingin soluasuntotasoa. Asuminen yksityisellä taas on jopa halvempaa Japanissa kuin Helsingissä. Hieman keskustasta ulos pienen yksiön saattoi saada arviolta 400-500 eurolla kaikkine kuluineen (lämmitys, kaasu yms). Toisaalta Japanissa asunnon koot ovat todella pieniä verrattuna Suomeen, joten suhteessa hinta lienee sopiva. Asunnon vuokraaminen itse voi tosin olla haastavaa, sillä usein asuntoja vuokrataan kalustamattomina (jääkaappia myöten), ja kaikki yleiset asiat ja sopimukset on hoidettava itse. Tässä kielitaito on eduksi.

Liikkuminen

Sapporossa on kolme metrolinjaa ja jonkun verran busseja, mutta paljon joutuu turvautumaan myös jalankulkuun, erityisesti myöhempään illalla. Kesäaikaan pyöräily on helppoa, mutta varsinaisia pyöräteitä on harvassa, joten liikenteen seassa pyöräily on usein paras vaihtoehto. Talvella teiden auraaminen on aika puutteellista pääväylien ulkopuolella, joten silloin pyöräily kannattaa rajoittaa aurattujen teiden varsille tai kävellä.

Liikkuminen Sapporon ulkopuolella on suht vaivatonta. Hokkaidon junaverkko on kattava ja junia kulkee usein ja ajallaan ja bussiyhteyksiäkin on hyvin. Ainoa on, että näistä tiedon löytäminen netistä voi olla haastavaa, ja varsinkin varausten tekeminen vaatii usein kielitaitoa. Soittaminen on usein ainoa vaihtoehto. Toisaalta välillä varausta ei edes voi tehdä vaan matka maksetaan bussissa (käteinen on valttia). Bussit ovat usein junia halvempia vaihtoehtoja. Jos haluaa matkata Sapporosta pääsaaren kaupunkeihin, sekin on suhteellisen edullista. Halvimmat edestakaislennot Tokioon alkavat noin 50 eurosta.

Ruoka ja ostokset

Sapporossa, niin kuin Japanissa yleensä, pieniä kauppoja (convenience store = kombini) on vähän joka puolella ja suuri osa on auki vuorokauden ympäri, joten ruokaa saa aina. Perus ruokakauppoja voi olla harvemmassa ja niiden hintahaitari voi olla suuri. Itse kävin usein Fresh Mart -nimisessä ruokakaupassa, missä oli myös hyvä valikoima kasviksia ja vihanneksia (tämäkin vaihtelee paljon). Monissa kaupoissa myydään myös kohtuuhintaisia ja monipuolisia valmisaterioita, jos ei ehdi kokkailla. Hintatasoltaan ruoka on Suomen tasolla, mutta Hokkaidossa talviaikaan kasvikset kallistuivat huomattavan paljon. Japanilaiset ovat muutenkin suuria satokausituotteiden ystäviä, mitä on suositeltavaa itsekin harrastaa. Sen sijaan ulkona syöminen on suhteellisen edullista. Hyvän ja täyttävän annoksen/aterian saa vähän pääväyliltä poikkeamalla helposti 6-8 eurolla. Oma suosikkini on edelleen ramen ja sen erilaiset muunnokset (kuten tsukemen).

Muita kuin ruokatarvikkeita saa usein törkeän halvalla niin sanotuista "100" yen shop" -marketeista. Siellä myydään kaikkea keittiö- ja toimistotarvikkeista neulontaan. Laadukkaampia esineitä myydään niihin erikoistuneissa isoissa markettihalleissa. Sapporossa on myös kirpputoreja, nimeltään "Second Street". Niistä saa halvalla hyvälaatuista kierrätystavaraa, kuten astioita, vaatteita ja jopa joitain
erikoisasioita kuten retkeilytavaraa tai instrumentteja. Jotkut kirpputorit ovat nimenomaan keskittyneet retkeilytavaran myyntiin. Näihin paikkoihin voi myös viedä omia käytettyjä tavaroitaan, mutta lahjoituksen sijaan tavaroista jopa maksetaan pieni korvaus, mikäli ne läpäisevät kaupan tekemän kuntotarkistuksen. Mutta tätä varten käytävä paperisota on sen verran ärsyttävä, että tekisi mieli vain antaa tavarat pois (mikä tosin ei käy, sillä japanissa suhtaudutaan toisen omaisuuteen suhteellisen taipumattomasti ja toisaalta koska jätehuolto maksaa, joten he eivät voi noin vain ottaa vastaan mitä vain roinaa).

Vapaa-ajan riennot

Sapporo on erinomainen paikka luonnonrakastajalle. Hokkaidon saarella on useita luonnonpuistoja, metsiä ja vuoristoalueita, joissa voi tehdä lyhyitä tai pitkiä retkiä. Lähimmät nyppylät ovat vain puolen tunnin pyöräilymatkan päässä keskustasta ja tarjoavat vaikuttavan näkymän yli Sapporon ja ympäröivän entisen suomaan, aina kaukana sijaitseville keski-Hokkaidon vuorille saakka, jotka eivät valitettavasti näy kuvassa alempana pilvisyyden takia. Japanissa ja Hokkaidossa on erityisesti vuodenaikojan vaihtuessa todella kaunista (syksyn ruska ja kevään kirsikankukat) ja tämä näkyy myös japanilaisten innossa retkeillä luonnossa näinä aikoina. Myös suosittu kohde vierailulle on merijään ajelehtiminen Hokkaidon saaren koillisreunalla Shiretokon niemimaan ulkopuolella. Alue on eteläisin alue maapallolla, missä merijäätä esiintyy.

Retkeilyn lisäksi laskettelu ja lumilautailu on suuressa suosiossa Hokkaidossa. Hokkaidossa sataa keskimäärin 14 metriä lunta (amerikkalaisen laskutavan mukaan) ja se muodostaa usean metrin korkuisia kinoksia. Talviaikaan tuntuukin siltä, että lunta tulee jatkuvasti, vaikka mahtui väliin myös aurinkoisia päiviä. Sää Sapporossa on muuten Suomeen verrattavissa. Itse arvioisin talven kipakkuutta noin Oulu tasoiseksi. Kesät ovat tosin lämpimämpiä ja pidempiä.

Retkeilyn ja laskettelun lisäksi erilaisia harrastusmahdollisuuksia on Sapporossa tarjolla jonkun verran. Yliopistolla on oma urheilukeskuksensa, missä on mm. kuntosali. Lisäksi monet yliopiston klubit harjoittavat jotain urheilua, perinteisestä japanilaisesta jousiammunnasta baseballiin. Nämä klubit saattavat tosin vaatia omistautumista ja kielimuurin läpäisemistä. Itse kävin paljon boulderoimassa vaihtoni aikana, sillä olin aloittanut harrastuksen hieman ennen lähtöäni.

Yöeläjälle Sapporossa on myös tarjota vaikka mitä, vaikka se kalpeneekin Tokion tai Osakan rinnalla. Kaupungn ravintola- ja baarikeskittymä Susukino sisältää monta vaihtoehtoa nälkäisille ja janoisille. Perinteistä japanilaista illanviettoa kaipaavat voivat mennä izakayaan, missä tarjoillaan suupalatyylisiä ruokia yhdessä juomien kanssa. Japanilaisille onkin vieraampaa juoda samalla syömättä.

Perinteisten viihteiden lisäksi Sapporossa on useita tapahtumia, jotka piristävät kaupunkikuvaa, esimerkkeinä joulumarkkinat (jossa esitin muutaman kerran joulupukkia paikallisen Japani-Suomi seuran pyynnöstä) ja kuuluisampi Sapporo Snow Festival -jossa voi todistaa talon kokoisia lumiveistoksia, sekä eri puolilta maailmaa tulevien lumiveistostekijöiden tekemiä veistoksia. Joidenkin veistosten valmisteluun voi myös osallistua kuka vain.

Loppusanat

Vaikka vaihdon aikana en tullut tehneeksi tai suorittaneeksi kaikkia niitä asioita joista haaveilin ennen vaihtoa (niin opinnoissa kuin ulkopuolella), kaiken vaihdossa kokemani ja oppimani ja kaikkien tapaamieni ihmisten summana en voi olla kuin erittäin tyytyväinen aikaani Japanissa. Erityisesti uusien ihmisiin ja kulttuureihin törmääminen oli antoisaa ja tunnen olevani parempi toimimaan erilaisten ihmisten kanssa kuin aikaisemmin. Vaihdon jälkeen olen myös tehnyt päätöksen pitää yllä tekemiäni
ystävyyssuhteita (asia, mikä on liian usein unohtunut muilta matkoilta palatessa). Tätä kautta toivon tulevaisuudessa, että minulla olisi ystäviä ympäri maailman.

Kaiken kaikkiaan mahtava reissu. Ainoa asia jota voin harmitella on, etten enää voi tehdä tätä toiste.

Espoossa 27.4.2018
Niklas Dahlberg