Lauri Rantala - 2016: Middle East Technical University, Turkki

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Lauri Rantala
Koulu
Tampereen teknillinen yliopisto
Matkakohde
Middle East Technical University, Turkki
Aika
28.09.2015 - 11.06.2016
Vaihto-ohjelma

Aluksi

Olin miettinyt vaihtoon lähtöä jo monta vuotta ja kerran hakenutkin, mutta silloin jäi kuitenkin lähtemättä loppujen lopuksi. TTY:n puolesta vaihtoon lähteminen on tehty helpoksi, sillä ohjeet ovat hyvät ja apua saa aina tarvittaessa. METUsta hyväksymiskirje tuli kesäkuussa ja sen jälkeen pystyi täyttämään asuntohakemuksen kampukselle.

Opiskelijaviisumin saaminen Suomessa on melko helppoa. Pitää vain käydä Turkin lähetystössä Helsingissä ja täyttää muutama lappu. Kuitenkin passin takaisin saamisessa kestää noin kuukausi, joten kannattaa hoitaa se hyvissä ajoin. Maassaololuvan saaminen oli taasen melko vaivalloinen prosessi Ankarassa, jota ei helpottanut viraston työntekijöiden jääräpäisyys. He osaavat englantia, mutta eivät suostu puhumaan sitä. Välillä he keksivät myös omia sääntöjä (esimerkiksi tietty kirje yliopistolta pitää olla sinetillä suljetussa kirjekuoressa), jotka pätevät vain osaan henkilöistä, jonka takia he joutuvat tulemaan varmasti uudestaan takaisin. Tässä kohtaa turkkilainen tutori on korvaamaton apu. Luvan saamisen prosessi oli aivan täysin muuttunut 2015 kesällä, joka oli hieman ikävä, sillä yliopistolla kukaan ei tiennyt miten prosessi hoituisi uudella tavalla. Netissä piti varata aika tapaamiselle virastoon ja täyttää melko pitkä lomake, jossa osa kysymyksistä on turkiksi. Lomake pitää myös täyttää melko nopeasti tai sitä ei ohjelma enää hyväksy. Nettilomakkeen kanssa oli paljon muitakin ongelmia, mutta toivottavasti ne on saatu korjattua. Jotkut tutorit jopa luopuivat hommastaan maassaololuvan saamisen vaikeuden takia, sillä he eivät halunneet mennä enää virastoon uudestaan.

Aikaisemmista vaihtoraporteista sai hyvin kuvaa Turkista sekä yliopistosta. METUlla on myös melko paljon tietoa nettisivuillaan heidän kampuksestaan ja yleisistä asioista. Kurssit löytyvät netistä helposti, mutta ei tulevan lukuvuoden aikataulua tai kurssien kuvauksia, joten kursseista ei voi etukäteen olla varma, että mitkä järjestetään tai menevätkö ne päällekkäin. Ennen lukuvuoden alkua tutorit tekivät Facebook ryhmän, jossa sai kysyä kysymyksiä.

Ankara ja METU

Ankara on 5 miljoonan asukkaan kaupunki, jonka historia ulottuu pitkälle, mutta nykyinen kaupunki on rakennettu aivan täysin sadan vuoden sisällä. Ankarassa on melko kylmä talvi ja luntakin tulee muutamia kertoja talvessa, mutta kevät on hyvin sateinen. Odotin turhaan enemmän Antalyan tapaista aurinkoa ja lämpöä, mutta se tulee Ankarassa vasta kesäkuussa.

Turkissa on kaduilla melko paljon kulkukoiria, mutta yliopiston alueella niitä oli hyvin paljon. Yliopiston koirista jotkut oppilaat ja työntekijät pitävät huolta. Koirat kulkevat välillä hyvinkin isoina laumoina ja voivat tuntua hieman uhkaavilta erityisesti yöllä, kun ei ole muita ihmisiä lähettyvillä. Hassua oli se, että koiria ja kissoja päästettiin aika estoitta sisätiloihin, jolloin niitä saattoi olla esim. kirjaston aulassa penkeillä tai keskellä lattiaa nukkumassa.

METUn kampus on jättiläismäinen, joskin rakennukset ovat pääosin keskittyneet hieman samoille alueille. Kampuksen sisällä kulkee busseja viidentoista minuutin välein arkipäivisin, joten liikaa ei tarvitse kävellä, jos ei halua. Turkissa hinnat ovat Suomea halvemmat yleensä, mutta jotkin ulkomaiset tavarat voivat olla hyvinkin kalliita verojen takia. Yliopistolla saa pääruokalassa ruokaa noin 2 tl hintaan, joka ei tosin aina ole kamalan laadukasta. Yliopiston yksi suosituimmista ravintoloista on cati, jossa saa valita vapaasti isosta valikoimasta buffet tyyliin ja lautanen punnitaan lopuksi. Hintaa aterialle siellä tulee yleensä 10 tl paikkeille.

Yliopistolla oli sopimus Is-bankin kanssa, että opiskelijakortin voi yhdistää heidän tiliinsä, jolloin voi etuilla pääravintolan jonoa ja maksaa kuntosalin maksun suoraan kortilla, ettei pitänyt joka viikko erikseen käydä pankissa maksamassa kuntosalin maksuja. Enimmäkseen tämän takia hankin kyseisen pankin tilin. Turkissa kännykkä pitää rekisteröidä tietyn ajan kuluessa, tai se lopettaa toiminnan. Se oli ennen melko lyhyt aika, minkä sisällä se piti tehdä, mutta uuden lain myötä nousi pidemmäksi. Tällöin, jos on yhden lukukauden, taitaa olla mahdollista välttää maksu kokonaan. Tosin kuulin muutamilta tohtoriopiskelijoilta, että yliopiston yksityisessä tietokonehuoltoliikkeessä voi hoitaa rekisteröinnin pimeänä paljon halvemmalla. En itse viitsinyt riskeerata, vaan maksoin noin 150 tl pankissa. Turkissa pankkikortti käy melkein kaikkialla ja vain muutamia kertoja tuli ongelmia ulkomaisen kortin takia.

METUssa on todella monia eri järjestöjä ja ryhmiä, joilla on joka viikko ohjelmaa. Paikalliset oppilaat ottavat harrastuksensa tosissaan esimerkkinä METUn vuorikiipeilykerho, joka on järjestänyt excun Everestin huipulle. Itse liityin suunnistuskerhoon ja he olivat todella aktiivisia ohjelman kanssa. Suoritin myös muutaman tenniskurssin yliopistolla. METUn kampuksen sydän on Devrim areena. Siellä aurinkoisella säällä on yleensä kokoontunut satapäin ihmisiä tekemään kaikenlaista: heittämään frisbeetä, juomaan kaljaa, pallottelemaan, juoksemaan kenttää ympäri ym. Keväällä myös järjestetään melkein viikon kestävä festivaali kampuksen sisällä, mutta tänä vuonna se oli yliopiston puolesta peruttu, eikä näin ollen ulkopuolelta muuta väkeä tai bändejä päässyt sisälle. Yliopistolla on myös paljon poliittisesti aktiivisia opiskelijoita, jotka järjestävät mielenosoituksia aina silloin tällöin ja muutaman kerran eri aatteiden kannattajat ottivat jopa melko pahasti yhteenkin kampuksella, jolloin poliisi tuli vesitykkeineen paikalle. Kuitenkin muuten kampus oli hyvin rauhallinen ja kaunis kampuskoirineen kaikkineen.

METUssa on todella hyvä ilmainen terveydenhoito. Kerran sain hyvin pahan vatsavaivan ja yliopiston omassa sairaalassa otettiin testit ja pistettiin tiputukseen hyvin nopealla ajalla. Vuodenvaihteessa loukkasin peukaloni jänteen pahasti ja sain siihen laadukasta sähköterapiaa kuukauden ajan heti, vaikka siihen olisi pitänyt jonottaa joitakin kuukausia. Vaihto-oppilaista pidetään erityisen hyvää huolta sairaanhoidon saralla.

Saavuin Turkkiin 15.9, joka oli hieman aikaisin, sillä orientaatioviikko alkoi 28.9. Asuin aluksi tutorin ystävän luona kampuksen ulkopuolella (jonne muutin keväällä takaisin). Suosittelen aikaisin matkaamista, sillä ehdit hoitaa osan byrokratiasta jo ennen orientaatioviikkoa ja tutustua kaupunkiin tai jopa matkustella muualla Turkissa. Orientaatioviikkoon kuului parina ensimmäisenä päivänä paljon luentoja hyvin monesta eri aiheista. Luennoilla käsiteltiin esim. kampuksen tiloja ja palveluita, Turkin kulttuuria ja tapoja. Hauskana esimerkkinä käsite ”Turkish stare”, jonka suurin osa ulkomaalaisista vaaleahiuksisista opiskelijoista kokee Turkissa. Moni turkkilainen miespuolinen henkilö tuijottaa tavalla, joka voitaisiin tulkita muualla hyvinkin epäkohteliaana. Alku yliopistolla on hieman vaikeaa, sillä opiskelijakortin saaminen kestää muutaman viikon ja kyseistä korttia tarvitsee hyvin moneen. Internetin saaminenkin oli kampuksella yllättävän hankalaa.

Turkissa yliopistoilla on helmikuun paikkeilla kuukauden tauko opiskelusta ja sen ajan voi käyttää hyväksi vaikkapa matkaamalla. Ankarasta on helppo tehdä reissuja bussilla Turkin eri osiin. Tosin itse en vielä monenkaan reissun jälkeen oppinut turkkilaista tapaa nukkua bussissa koko yö rauhallisesti. ESN METU järjestää myös joitakin reissuja lukukaudessa, jotka olivat hyviin kohteisiin, mutta hieman huonosti organisoituja. He järjestivät reissun Antalyaan, Kappadokiaan, Olympokseen (muinainen kaupunki Turkin etelärannikolla), Izmiriin, Pamukkaleen, Efesokseen ja Eskisehiriin.

Viimeinen tenttini METUssa oli 9.6.2016 ja maassaololupani loppui jo 11.6.2016. Paluulentoni oli sitä seuraavana päivänä ja onneksi siitä ei tullut kovasti ongelmia, vaikka maassaololupa olikin jo vanhentunut.

Asuminen

Yliopistolla on monia asuntoloita, joiden taso vaihtelee kovasti tosin niin hintakin. Halvin on 4 henkilöä samassa huoneessa (n. 200 turkin liraa) ja kallein on yksiö (n. 1400 tl). Asuntolapaikkaa sai hakea jo kesän aikana ja vaihto-oppilaat ovat ensisijalla niiden saamiseksi, joten aika lailla kaikki vaihto-oppilaat saivat haluamansa asunnon. Itse asuin syksyn ajan asuntolassa kampuksen sisällä 950 tl vuokralla. Se oli 9 neliömetrin huone, jossa vessat olivat yhteiset. Keittiö oli kellarikerroksessa, jossa ei tosin ollut edes mikroa. Kaikki asuntolan asukkaat kirosivat pyykkikoneita, sillä vaikka koneeseen pistetty ohjelappu kertoi eri ohjelmien pituuden, kesti suurin osa niistä aina 3 tuntia. Vuorot pyykkikoneille olivat 2 tuntia kerrallaan, mutta eipä vuoroja suurin osa edes varaillut. Pyykkääminen tuottikin päänsärkyä. Siivoojat siivoavat kaikki tilat, jopa huoneiden sisältä. Kuitenkin he käyttivät aluksi hyvin paljon klooripitoisia pesuaineita, joka aiheutti osalla oppilaista (itseni mukaan lukien) päänsärkyä ja hieman oksentelua. Kukaan työntekijöistä ei osaa tietenkään englantia, joten kommunikointi oli hieman hankalaa. Yliopistolla on myös monissa vanhemmissa rakennuksissa perinteinen turkkilainen vessa eli reikä lattiassa. Näissä vessoissa paperin käyttö ei kuulu asiaan, joten kampuksella monesta vessasta ei löydy paperia ollenkaan. Pari ensimmäistä kuukautta itselläni oli rulla vessapaperia repussa koko ajan, ennen kuin löysin ”hyvin varustetut” vessat kampukselta.

Keväällä muutin kampuksen läheiselle opiskelijoiden suosimalle asuinalueelle 100 Yiliin. METUn tutorit ylläpitävät Excel listaa kampuksen ulkopuolisista asunnoista, joiden vuokralaiset haluavat ulkomaalaisen opiskelijan kämppiskaveriksi. Vuokra putosi noin kuuteensataan liiraan kuukaudessa ja sain täysin varustetun keittiön käyttööni. Asunnon lähellä oli myös paikallinen tori, joka oli auki joka torstai ja sunnuntai. Vaikka siellä tuleekin hieman huijatuksi joka toinen kerta, niin torilla on kuitenkin oma tunnelmansa ja palasin kerta toisensa jälkeen sinne ostamaan tuoreita hedelmiä ja vihanneksia. Kampuksen ulkopuolella asumisessa oli kuitenkin hieman omia ongelmia kuten veden ja sähkön katkeilu syystä tai toisesta, torakoita, jatkuva kylmyys talvella ym. Kuitenkin kampuksen ulkopuolella asuessa saa paljon paremman kuvan turkkilaisesta elämästä kuin aidoilla eristetyllä yliopiston kampuksella.

Kurssit

Kurssien valintaan on aikaa kaksi ensimmäistä viikkoa yliopistolla. Mielestäni tämä koko aika on hyödyllistä käyttää hyväksi, sillä vaikka kurssi olisi mielenkiintoisen kuuloinen, voi opettaja puhua hieman liikaa turkin kieltä kurssilla. Itse opiskelin suurimmaksi osaksi diplomi-insinöörivaiheen kursseja, joissa opiskelijoiden englannin kielen taso oli jo huomattavasti parempaa ja opettajatkin puhuivat pelkästään englantia. Monilta vaihtokavereiltani kuulin, että kandivaiheen kursseissa turkin kieli oli ongelma, sillä oppilaat aina kysyvät kysymyksenä turkiksi. Eli kursseja valitessa kannattaa tutustua ensimmäinen viikko opettajan tyyliin ja persoonaan. Yhden kurssin aloitusluennolla opettaja sanoi suoraan, että minun ei kannata ottaa kurssia, koska materiaali on puoliksi turkiksi. Kurssivalintani muuttuivatkin hyvin paljon alkuperäisestä learning agreementista.

TURK 203 - Intermediate Turkish (3 op)

Vaihto-opiskelijoille järjestetään Beginner Turkish kurssi, mutta sen ajankohta oli itselleni huono ja jouduin ottamaan toisen kurssin. Vaikka kurssin nimi viittasi keskitasoon, niin se aloitettiin kielen perusteista, sillä monelle Beginner Turkish kurssin aikataulu ei sopinut ja me muodostimme pääosan Intermediate Turkish kurssin kävijöistä. Opettaja ei kuitenkaan ollut kamalan pätevä, sillä hän oli vielä itsekin oppilas. Kurssiin kuului välikoe, tentti sekä pienimuotoinen esitelmä.

ENVE 503 - Industrial water and wastewater treatment (8 op)
Kurssiin kuului 20 sivuisen raportin tekeminen annetusta aiheesta sekä esitelmä siitä. Kun ensimmäiset esitelmät alkoivat, niin opettaja päätti, että raporttia ei tarvitsekaan palauttaa. Tämä oli suurimmalle osalle mukava yllätys. Kurssiin kuului välikoe sekä tentti, joka pidettiin suullisena. Se oli mielenkiintoinen kokemus itselleni.

CE 534 - Fluid Transients in Closed Conduits (8 op)
Kurssi käsitteli paineiskuja putkissa ja siinä käytettiin harjoitustöissä Fortran ohjelmointikieltä, koska opettaja oli harjoitustyöt suunnitellut ja tehnyt noin 30 vuotta sitten, eikä saanut aikaiseksi niitä vaihtaa. Tämä aiheutti ”hieman” ongelmia, sillä osa kurssin valmiista ohjelmista toimii vain 32-bittisellä Windowsilla ja oma koneeni oli tietysti 64-bittinen. Muutenkin osa ohjelmista toimi todella huonosti. Harjoitustyöt olivat ongelmallisia, mutta kurssi muuten oli todella hyvä ja opettavainen. Kurssiin kuului kotitehtäviä, harjoitustöitä, välikoe sekä tentti.

CE 477 - Design of Wastewater Collection Systems (5 op)
Tämä oli ainut kandivaiheen kurssi, jonka suoritin METUssa. Se näkyi siinä, että luokka oli aivan täynnä ja opiskelijoilta ei vaadittu läheskään niin paljoa, kuin diplomi-insinöörivaiheen kursseissa. Kurssi perustui SewerCAD –ohjelmiston käyttämiseen. Tuntui, että suurin osa opiskelijoista ei oppinut kurssin aikana oikeastaan mitään ja iso harjoitustyö kopioitiin aivan täysin viime vuoden opiskelijoilta. Kurssiin kuului tentti sekä harjoitustyö.

CE 538 - Advanced Water Distribution Networks (8 op)
Kyseisellä kurssilla oli professorina hyvin vanha henkilö, jota opetus ei aluksi tuntunut yhtään kiinnostavan. Hän vain lätkäisi kalvot piirtoheittimelle ja mumisi ne läpi. Jos jotain asiaa kysyi luennolla, niin sai yleensä olankohautuksen vastaukseksi. Kuitenkin kurssin edetessä hän lämpeni hieman opettamiselle. Opettajalla oli kuitenkin huumorintajua, sillä välikokeessa oli 5 kysymystä, mutta niitä ei ollut mahdollista ratkaista. Oikea vastaus kokeessa oli siis pelkästään ”The system cannot be solved” (Vinkkinä jos joku sattuisi vaikka ottamaan kurssin). Kurssin ensimmäinen puolisko keskittyi enimmäkseen ominaiskäyrien piirtämiseen ja systeemien graafiseen selvittämiseen. Toinen puolisko kurssista käsitteli erilaisia vesijohtoverkon kalibrointimenetelmiä. Kurssiin kuului kotitehtäviä, harjoitustyö, välikoe ja tentti.

ENVE 506 - Advances in Water Supply Engineering (8 op)
Kurssin ensimmäinen puolisko oli teoriapainotteista, mutta sen jälkeen kurssilla siirryttiin pelkästään WaterCAD –ohjelman opetteluun. Ohjelman oppiminen olisi ollut paljon helpompaa, jos luennot olisi pidetty tietokoneluokassa. Opettaja vain nauhoitti luennot ja pisti ne myöhemmin saataville. Kurssiin kuului 2 esitelmää, harjoitustyö, välikoe ja tentti.

MUS 411 ja INST 351 - University Chorus (5 op) ja Classical Guitar (5 op)
Päätin kokeilla jotain hieman erilaista ja kuoro olikin mukava kokemus, sillä turkiksi laulaminen osoittautui hyvin hauskaksi ja sitä kautta oli mukava tutustua paikallisiin opiskelijoihin. Kitarakurssi oli pettymys, sillä opetus oli huonosti organisoitua. Kuoron suorittamiseen kuului konserttisalissa esiintyminen ja kitarakurssiin kuului soittonäyte lopuksi.

Tömer Turkish course
Suoritin talvilomalla intensiivisen turkin kielen kurssin Ankaran yliopiston Tömer keskuksessa. Kurssi osoittautui parhaaksi kielikurssiksi, mitä olen ikinä käynyt. Joka päivä 4 tuntia luentoja, joissa puhuttiin pelkkää turkin kieltä. Vaikka aluksi se tuntui mahdottomalta, niin jo melko pienellä sanavarastolla alkoi pärjäämään ja pystyä kysymään sekä vastaamaan kysymyksiin. Tömer kurssit pidetään Ankaran keskustassa Kizilayssa.

Kulttuuri

Turkkilaiset ovat yleisesti kohteliaita sekä hyvin puheliaita, vaikka teillä ei olisikaan yhteistä kieltä, mutta kulttuuriin sisälle pääseminen edes jollakin tasolla vaatii kielen osaamista. Turkissa on ikävä kyllä hyvin yleistä erilaisten lupausten tekeminen niitä kuitenkaan ikinä tarkoittamatta. Tämä osoittautui välillä hyvin turhauttavaksi, kun ei tiennyt kuka tarkoittaa oikeasti sitä mitä sanoo ja lupaa tehdä.

Turkin kielen opettelu on melko helppoa, sillä ääntäminen on suurimmaksi osaksi aivan sama kuin suomessa ja kieliopin kanssa on yhtäläisyyksiä. Monet turkkilaiset sanovatkin, että suomi ja turkki ovat sukulaiskieliä. Jos osoitat osaavasi turkin kieltä vaikkapa kaupan myyjälle, metrossa vieressä istuvalle henkilölle tai bussikuskille, niin voi tulla iso liuta kysymyksiä: ”Mitä pidät Turkista? Onko ruoka hyvää? Mikä on lemppariruoka? Mistä ruoasta et tykkää? Ootko maistanut sitä ruokaa? Entäs tätä?”. Turkkilaiset ovatkin hyvin ylpeitä ruoistaan. Suosittelenkin maistamaan paikallisia erikoisuuksia kuten lihanyyttejä minttujogurttikastikkeessa (mant?), perinteistä turkkilaista aamupalaa (kahvalt?), hyvin ohutta pitsaa (lahmacun) sekä tietysti aitoa oikeaa Iskender kebabia. Muita hieman erikoisempia ruokia, joita voin kuitenkin suositella, ovat esim. lehmän/lampaan suolilla täytettyä leipää (kokoreç), lehmän vatsalaukusta tehtyä keittoa (??kembe çorbas?) sekä hyvin suosittuja maksaruokia (ci?er). METUn vieressä olevan Bilkent yliopiston kampuksen ulkopuolella on hyvin syrjässä pimeällä aukiolla vain öisin toimiva opiskelijoiden suosima ruokavaunu, josta saa (kuulemma) kaupungin parasta kokorecia. Hyvää se oli kyllä ja paikan tunnelma kohdillaan, mutta hieman paikan hygienia huolestutti. Ankarassa on monia tällaisia pieniä helmiä, jotka vaativat hyvän paikallisen oppaan niiden löytämiseksi. Vaihto-opiskelijat enimmäkseen näkevät vain keskustan baarit, mutta Ankarassa on loppujen lopuksi paljon nähtävää. Hedelmät ovat Turkissa omaa luokkaansa. Koko talven ajan tulikin syötyä jatkuvasti granaattiomenia sekä mandariineja. Keväällä tulevat mansikat, kiivit, persikat, nektariinit, vesimelonit ja kirsikat sesonkiin. Turkissa ulkomaisia ruokia ei oikeastaan ole, jonka takia hedelmiä ja kasviksia myydään melkein pelkästään niiden ollessa tuoreita.

Lopuksi

Turkin sisäpoliittisen tilanteen sekä vieressä olevan Syyrian konfliktin aiheuttama terroritekojen uhka oli Turkissa koko ajan läsnä. Turkin itäosassa olikin sota armeijan ja kurdien PKK terroristijärjestön välillä, josta tuli melkein joka päivä uutisia kuolleista siviileistä, poliiseista ja sisseistä. Kyseisen syyn takia en päässyt matkustelemaan Turkin kaakkoisosaan, jossa on todella hienoja paikkoja, historiaa sekä hyvää ruokaa. Ankarassa sattui 3 pommi-iskua vuoden sisällä ja useasti tuli varoituksia poliisilta tai muilta tahoilta, että ”huomenna saattaa olla isku ostoskeskuksessa tai torilla”. Se oli välillä hyvin hurjaa ajatella, että milloin vain voi räjähtää missä vain, mutta ei sitä pidä ottaa liian vakavasti. Tosin jotkut vaihto-opiskelijat lähtivät kesken kaiken kotimaahansa, heidän kokiessaan uhkan olevan vakava.

Suosittelen todellakin vaihtoon lähtemistä kaikille sekä erityisesti koko lukuvuodeksi, sillä ainakin itse pääsin kulttuuriin sisälle vasta vaihdon jälkimmäisellä puoliskolla. Kulttuurishokki on melkein väistämättä edessä, mutta sen yli pääsee, kunhan vain muistaa ottaa turkkilaisittain rennosti: istahtaa alas missä vain ja juoda teekupponen. Turkissa on hyvin paljon nähtävää ja koettavaa. Ankaraakin voin suositella, sillä se yllätti loppujen lopuksi positiivisesti, eikä ollutkaan pelkästään harmaa virastotalojen massa.

Lauri Rantala