Erik Salminen - 2016: Nanyang Technological University, Singapore

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Erik Salminen
Koulu
Aalto-yliopisto
Matkakohde
Nanyang Technological University, Singapore
Aika
10.08.2015 - 06.12.2015
Vaihto-ohjelma

Miksi juuri Singaporeen?

Minun täytyy tunnustaa, että päätös vaihtoon hakemisesta tapahtui lennosta. Vuodenvaihteessa halusin saada opintoni kuntoon, joten päätin kandityöni lisäksi ottaa niin paljon kursseja, että tutkintoni olisi sivuainetta vailla paketissa. Tämän päätöksen tehtyäni totesin, että paras mahdollinen porkkana kevään tykitykselle olisi se, että pääsisi hetkeksi pois tästä rumbasta. Ylipäätään olen huomannut, että ainakin itseni kohdalla stressitasot laskevat huomattavasti, kun pääsee hetkeksi vaihtamaan ympäristöä. Totesinkin siis että jos tästä keväästä selviäisin, niin ehkä ansaitsisin hieman pidemmän poistumisen. Lisäksi vaihtoon lähteminen on jo yläasteelta asti ollut yksi suurista haaveistani, joten tämän jälkeen päätös oli selvä. Nyt jos ei koskaan!

Sitten piti vielä keksiä että minne? Olen onnekkaana saanut reissata vanhempien kanssa suhteellisen paljon, joten halusin päästä johonkin maailmankolkkaan mikä ei ollut tuttu. Lisäksi jostain syystä minulla oli määrittelemätön tarve päästä mahdollisimman kauas pois. Kaukokohteita selatessani oli paljon houkutuksia joka suuntaan, mutta heti alusta saakka Singapore iski silmään. Se tuntui täyttävän kaikki kriteerit: erittäin hyvä yliopisto, jossa asiallisen näköisiä kursseja energiatieteiden sivuaineelleni, turvallinen tukikohta matkustella sekä rehellisen suuri etäisyys Suomeen. Ehdottomasti suurin syy oli kuitenkin se, että kaipasin seikkailua. Kaakkois-Aasiasta en tiennyt juuri mitään, mutta käsitykseni oli että maanosan teema on kontrolloitu kaaos. Tämä sopi minun ajatusmaailmaani täydellisesti.

Singapore vaihtokohteena

Singapore itsessään onkin mielenkiintoinen maa. Ennakkotietojen perusteella odotin erittäin hyvinvoivaa ja kilpailuhenkistä kaupunkivaltiota, jossa kaikki tekemiset on tiukasti kontrolloituja ja ihmiset lähinnä keskittyvät omiin urapolkuihinsa. Tämä on osittain totta, mutta sain vaihtoni aikana huomata, että tällä mestalla on vaikka mitä annettavaa.

Singaporessa asuu noin Suomen verran asukkaita pienellä saarella. Maa toimii eräänlaisena kulttuurien sulatusuunina, sillä kiinalaiset, malesialaiset ja intialaiset juuret ovat hyvin tehokkaasti esillä, samoin kuin vahva länsimaalaisuus. Mielestäni parasta valtion ideologiassa olikin se miten tarkoituksena on antaa samat lähtökohdat kaikille kulttuurista tai uskonnosta riippumatta. Monet kuulevat myös Singaporen tiukasta lainsäädännöstä, mutta muistakaa pitää mielessä, että ei kyseessä ole kuitenkaan mikään poliisivaltio. Mielenkiintoisia sääntöjä (purkkaa ei saa sylkeä, tai julkisissa syödä/juoda) on suhteellisen paljon, mutta mitään mikä oikeasti haittaisi normaalia elämää ei tullut vastaan. Itse ainakin näin asian siltä kannalta, että kun näin paljon porukkaa on näin pienellä alueella niin jotain järkeä pitää menossa olla.

Maan ilmastoa ei voi kuvata muulla sanalla kuin kostea. Käytännössä vuodenajasta riippumatta, sää on aina kuuma ja kostea ja lämpötila pyörii siinä +30°C ympärillä. Alkuun ero tuntuu ehkä ylitsepääsemättömältä, mutta siihen tottuu yllättävän nopeasti. Väitän että jo ensimmäisen kuukauden jälkeen onnistuin kävelemään noin 500m matkan yliopistolle hikoilematta ainakaan huomattavasti. Saavutus se on sekin! Äärettömän tärkeä asia mainita ilmastosta on ympäristötekniikan opiskelijalle äärimmäisen mielenkiintoinen jokavuotinen savusumu eli ”haze”. Käytännössä siis joka syksy Indonesiassa poltetaan palmuja öljyntuotannon tehostamiseksi. Ei siinä muuten, mutta tämä johtaa siihen, että valtavan suuri alue mukaan lukien Singapore peittyy viikoiksi tiheään sumuun. Tässä sumussa ei suositella urheilua tai turhaa ulkona oloa eikä se kyllä suoranaisesti kiinnostakaan kun kurkkaa ulos. Itselleni tämä koko ruljanssi tuli täydellisenä yllätyksenä ja se toimikin tehokkaana herätteenä alueen ympäristökysymyksille. Mikäli sumu käy liian tukalaksi niin voi aina poistua johonkin rantakohteeseen kunhan tarkistaa, että sumu ei yllä sinne asti. Vaikka tämä kesti yli kuukauden, niin senkin voi ottaa kokemuksena, jota et Suomesta saa!

Sen voin vielä Singaporesta mainita, että meille suomalaisille se on ainakin suhteellisen helppo maa sopeutua. Kaikki asiat hoituvat englanniksi ja jokainen paikallinen puhuu sitä. Nuorison keskuudessa on kehittymässä mielenkiintoinen ”Singlish”-slangi, jossa yhdistyy englanti ja lainasanoja niin kiinasta kuin malaysta. Itse lämpenin tälle kielelle ja vaikka sitä onkin välillä paikoin mahdotonta seurata niin väitän että ainakin muutama sana jää sinullekin mieleen.

Elämää Singaporessa

Nanyangin yliopisto on todella syrjässä ainakin Singaporen mittakaavalla. Keskustaan kestää bussilla ja metrolla noin 45min ja öisin täytyy turvautua taksiin, kun julkinen ei enää kulje. Taksit ovat kuitenkin erittäin huokeita Suomeen verrattuna ja itse ainakin kävin parhaat elämäkeskustelut juuri taksikuskien kanssa. Sijainnista ei muodostunut itselleni ainakaan ongelmaa, sillä kampukselta kyllä löytyy kaikki tarvittava (kanttiinit, pikaruokalat, kaupat, posti, yms.). Myös terveyspalvelut toimivat hyvin ainakin pieniin ongelmiin. Hyvin läheltä löytyy suuria ostoskeskuksia, joista saat kaiken mitä tarvitset ja enemmän. Itse lämpenin sijainnille, sillä kampusasuntoni oli noin kymmenen metrin päässä tiheästä sademetsästä ja alueella oli todella hyvä harrastaa eksymistä lenkkien muodossa.

Singaporen hintatasosta voi sanoa sen verran, että yleisesti liikutaan noin suurin piirtein Suomen tasolla, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Ihmiset syövät useimmiten food courteissa, joita löytyy aivan joka paikasta. Niistä saat aterian tyypillisesti noin 3-5 dollarilla, eli opiskelijaruuan hintaan. Parasta näissä ruokaloissa on se, että vaihtoehtoja on niin paljon, että ihan vaihdon loppuun asti pystyi kokeilemaan uusia ruokalajeja. Myös julkisilla liikkuminen on halpaa, mikä on hyvä yliopiston sijainnin huomioon ottaen. Muuten tosiaan mennään Suomen tasolla, tosin alkoholi taitaa olla hitusen kalliimpaa.

Opiskelua Sporessa

Kaikki kurssit valitaan ensimmäisen kahden viikon aikana olevalla add/drop-periodilla, jolloin kannattaa olla hereillä, vaikka kaikki tuntuukin oudolta. Systeemi kyllä selitetään, mutta huikeana vinkkinä suosittelen ottamaan yhteyttä oman alan kurssikoordinaattoriin ja lähettämään viestin, jossa osoitat epäileväisyyttä omiin taitoihisi ja kysyt miten voisit saada haluamasi kurssit. Itsellä ainakin kävi niin, että koordinaattori lisäsi minut kursseille suoraan, eikä tarvinnut sitä sen enempää miettiä. 

Kurssit itsessään olivat minulle todella mielenkiintoisia. Suoritin lähinnä energia- ja ympäristötekniikkaa, sekä muutaman ylimääräisen itselle mielenkiintoisen kuuloisen kurssin. Käymäni kurssit olivat: Introduction to Energy, Energy Resources Management, Environmental Sustainability, Environmental Issues in a Changing World, Intro to Sustainability ja Global Problems and Policy. Jos on juuri näistä kursseista jotain kysyttävää, niin minuun saa ottaa yhteyttä. Varsinkin Environmental Issues ja Global Problems lämmittivät mieltäni suuresti.

Maan sijainnista ja tilanteesta johtuen ympäristöaspektit otetaan Singaporessa vakavasti ja tämä näkyikin kurssien hoidossa. Itse ainakin pidin luennoitsijoiden tyylistä ja varsinkin muutamilla kursseilla oli loistavia vierailevia luennoitsijoita. Kurssijärjestelyt itsessään olivat todella samanlaisia kuin Suomessa, paitsi että lähes kaikki kurssit järjestivät välikokeen lukukauden puolessa välissä. Näiden kokeiden painoarvot vaihtelivat kurssien mukaan, mutta ainakin itselläni ne toimivat hyvinä herättelijöinä. Ryhmätöitä harrastettiin myös enemmän kuin Suomessa, mikä oli hyvää vaihtelua!

Seikkailua Singaporessa ja Singaporesta

Singapore saattaa äkkiseltään tuntua identtisten kerrostalojen täplittämältä suurkaupungilta, jossa ei keskustaa lukuun ottamatta tapahdu juuri mitään. Mutta kun raapaisee hieman pintaa syvemmältä, niin avautuu aivan uusi maailma. Singaporella on paljon annettavaa ihan perusturistillekin, mutta en nyt ala käymään normikohteita läpi, sillä niistä löytää kyllä tietoa muualtakin. Itse suosittelen tosiaan seikkailemaan avoimesti kaupungissa. Varsinkin parhaat ruokapaikat sekä lenkkipolut löytyvät yleensä sattumalta kokeilemalla uusia mestoja tai kaupunginosia. Tällaista kaupunkiseikkailua voi hyvin harrastaa kaveriporukalla tai ihan itsenäisestikin. Parasta on se, kun tutustut johonkin paikalliseen ja hän osaa näyttää sinulle mestoja, joita et muuten varmastikaan löytäisi. Yliopistolla on paljon erilaisia harrastusmahdollisuuksia varsinkin urheilun saralta. Itse liityin kiipeilykerhoon ja kävin muutaman kerran juoksemassa porukalla. Erilaisia klubeja on vaikka toisille jakaa ja kannattaakin käydä niiden esittelypäivässä etsimässä mieleisensä. Yliopisto järjestää myös jonkin verran tapahtumia ja lisäksi Sporesta löytyy ihan maailmanluokan tapahtumia, kuten esimerkiksi F1 Grand Prix syksyllä, joka oli hintavuudestaan huolimatta kokemuksen arvoinen. Pienetkin asiat lämmittävät kuten se, että elokuvissa käynti on huomattavasti halvempaa kuin Suomessa.

Vesitekniikan opiskelijalle Singapore tarjoaa vaikka mitä. Huomiota herättävimmät aspektit olivat maan ”making every drop count” – ajatusmaailma, jonka tarkoituksena oli hyödyntää kaikki maan vesivarat maksimaalisesti, kaikkien järvien valjastaminen tekoaltaiksi, keskustan lahden sulkeva Marina Barrage sekä kaupungin harjoittama NeWater prosessi, jossa jätevedestä tehtiin taas juomakelpoista. Valtion vähäisten vesivarojen takia, vesiasioihin suhtauduttiin todella vakavasti.

Muuten parasta oli kuitenkin lähes loppumaton mahdollisuus seikkailla ympäri maanosaa. Singapore on lentoliikenteen keskus ja saat monesti ostettua lipun ulkomaille halvemmalla, kuin mitä maksaisit keskustan klubiin sisään. Varsinkin yliopiston väliviikko, joka sijoittuu keskellä lukukautta on hyvä aika seikkailla, mutta lyhyempiä matkoja ehtii tehdä viikonloppuisin ja pidempiä ennen tai jälkeen lukukautta. Itse vietin viikon Filippiineillä, viikonloppuja Malesiassa ja Indonesiassa ja vaihdon lopuksi reissasin Myanmarissa, Thaimaassa ja Vietnamissa. En usko että näitä seikkailuja kuuluu tiivistää tähän raporttiin, mutta sanotaan näin, että itse ainakin rakastuin maanosan kaaokselliseen meininkiin. Mahtava luonto, hillittömät kaupungit ja käsittämättömän ystävälliset ihmiset takasivat sen, että seikkailun sauma oli aina kulman takana. Oikeastaan ainoa vinkki, jonka voin antaa on se että anna fiilisten viedä. Mestoja tälläkin alueella on niin paljon, että ei kannata yrittää juosta joka paikassa, vaan valita vaikka villillä kortilla kavereiden kanssa joku alue ja mennä rauhassa tutkimaan sitä hetkeksi.

Ainoa asia mikä jäi kaivertamaan, oli todella vaihteleva ympäristön tila. Varsinkin Myanmarissa oltiin selkeästi kiireisiä valtion johdon kiistojen kanssa, sillä ympäristöasiat olivat jääneet täysin huomiotta. Etenkin pohjoisen turistikohteissa oli surullista huomata kuinka paikalliset ja niin ikään turistit roskasivat surutta, avoviemärien ollessa täynnä sinne kuulumatonta jätettä. Päädyimme ystäväni kanssa liftaamaan Myanmarissa ja monet henkilöistä joiden kanssa kuljimme tiedostivat saman seikan, mutta he totesivat että maalla ei vain yksinkertaisesti ole nyt resursseja keskittyä ympäristöasioihin. Surullista.

Mitä jäi käteen

Suuri tavoitteeni vaihtoon lähtiessä oli tosiaan päästä hetkeksi pois Suomesta ja seikkailla. Onnistuin todella tehokkaasti molemmissa tavoitteissa, eikä Suomea tarvinnut miettiä juuri ollenkaan vaihtoni aikana. Tämä johtui varmasti siitä että törmäsin mahtaviin ihmisiin niin itse vaihdossa kuin reissatessa. Sitä suorastaan hämmentyi kuinka lämpimät ystävyyssuhteet sai rakennettua niin lyhyessä ajoissa ja toivonkin että yhteys kavereihin säilyy vielä vaihdon jälkeen. Ja jos seikkailla haluaa niin kuten jo aiemmin totesin, väitän että tämä maanosa on siihen täydellinen.

Loppukaneetiksi totean, että mielestäni elämä vaihdossa oli monen asian suhteen todella helppoa. Pääsin ikään kuin elämään täysin toista todellisuutta hetkeksi. Kliseeltä kuulostava toteamus, että kotiinpaluu voi olla vaikeampaa kuin lähtö osui ainakin omasta mielestäni maaliin. Loppupeleissä vaikeinta on varmaan juuri näiden raporttien kirjoittaminen, sillä ainakin itselleni puskee muistot mieleen todella tehokkaasti. Mutta yllättävän nopeasti sitä tottuu taas Suomen menoon ja aina halutessaan voi kuvilla tai kavereiden kanssa juttelemalla poistua hetkeksi nostalgian kultaiseen maailmaan.

Erik Salminen, 8.2.2016