Yli vuoden kestäneen suunnittelun, hakuprosessin, paperien täyttelyn ja asunnon etsinnän jälkeen saavuin sateisena huhtikuun alun iltana Oldenburgiin, Pohjois-Saksaan. Olin saanut vastaanottajan Buddy-ohjelmasta, joka tarjoaa paikallisia tukihenkilöitä saapuville vaihto-opiskelijoille. Hän oli noutanut avaimeni etukäteen, järjestynyt tervetulopaketin ja vielä haki minut autolla Bremenin lentokentältä. Oli pääsiäinen, hiljaista. Opin, että Oldenburgissa sataa aina, mustarastaat laulavat ja kaikki polkupyöräilevät.
Asuntoni sijaitsi yhdessä viihtyisimmistä opiskelija-asuntoloista viiden minuutin matkan päässä yliopistolta ja noin vartin pyöräilyn päässä keskustasta. Kämppäkavereina minulla oli neljä saksalaista ja yksi kamerunilainen. Orientaatioviikolla ilmoittauduin kirjoille yliopistoon, sain tietoa kaikenmaailman asioista, tapasin muita uusia vaihto-opiskelijoita ja tein kurssivalinnat sekä saksan tasokokeet. Kurssitarjonta olikin monipuolinen ja valinnanvaikeutta riitti, mutta aikataulujen päällekkäisyys aiheutti hieman ongelmia. Sain tehdä opintoja biologian laitoksen lisäksi myös muiden laitosten puolella, ja erityisesti meribiologian ja -kemian maisterivaiheen kursseista monet olivat englanniksi. Lopulta kursseikseni valikoitui Functional ecology in heterogeneous landscapes -kurssikokonaisuus ja Marine Ecology -moduulista Sediment Microbology. Lisäksi opiskelin saksaa kolmen kurssin verran. Yksi näistä oli erityisesti luonnontieteilijöille suunnattu ja yksi itsenäisenä tandem-opiskeluna työparin kanssa suoritettava.
Sediment Microbiology -kurssilla tarkasteltiin akvaattisten sedimenttien tutkimista paleomikrobiologian keinoin. Vapaahetkinä kävin kuuntelemassa myös luentosarjoja kiintoaineen merkityksestä vesistöissä sekä rannikon geobiologiasta. Funktionaalisen ekologian kokonaisuuteen sisältyi seitsemän päivän kenttäkurssi Etelä-Saksassa Schwabenin Jura -vuorialueella, missä otimme maaperä- ja kasvinäytteitä, teimme kasvillisuuskartoituksia ja vierailimme alueelle tyypillisissä luolastoissa sekä Saksan toisiksi runsasvetisimmällä karstilähteellä Blaubeurenissä. Yövyimme entisessä armeijan tukikohdassa Altes Lagerissa biosfäärialueen tuntumassa. Meitä vaihto-opiskelijoita kurssilla oli vain kaksi, mutta yhteishenki saksalaisten kanssa oli hyvä. Kenttäosuuden jälkeen kurssiohjelmaan kuului näytteiden käsittely ja analysointi laboratoriossa, aineiston tilastollinen analysointi ja tulosten raportointi. Työskentely oli intensiivistä, ja teimme myös yhteistyötä kurssista vastaavan tutkimusryhmän laboratoriohenkilökunnan kanssa. Keskimäärin opetus oli samantasoista ja opiskelu samanlaista (mm. luentokursseilla akateeminen vapaus) kuin Suomessa. Luonnontieteiden kampus osoittautui viihtyisäksi ja rauhalliseksi kirjastoineen, ruokaloineen ja puistoalueineen. Pääkampukselta löytyi lisäksi suurempi kirjasto, ruokala ja useita kahvioita, kuntosali, uimahalli ja enemmän ihmisvilinää.
Yliopiston kansainvälinen toimisto järjesti muutamia viikonloppuretkiä kansainvälisille opiskelijoille. Yksi retkistä suuntautui Luxemburgiin sekä Trieriin, yhteen Saksan vanhimmista kaupungeista. Nähtävyydet olivat lähinnä arkkitehtuuria ja museoita sekä viininviljelysmaisemia. Toinen retkistä, joille osallistuin, kohdistui Rügeniin, Itämeren saarelle, ja tällä reissulla kävimme Jasmundin kansallispuistossa tutustumassa luontomuseoon sekä rannikon kalkkikivikallioihin ja pyökkimetsiin. Matkalla pysähdyimme Schwerinin kaupungissa ja Stralsundin upeassa merimuseossa. Kansainvälinen toimisto ja paikallinen Erasmus-organisaatio järjestivät myös monenlaisia viihteellisiä tapahtumia.
Omatoimisesti retkeilin lähialueen kaupungeissa, joihin oli helppo kulkea junalla, ja tietysti tutustuin Oldenburgin nähtävyyksiin ja kulttuuriin (Schlossgarten eli Linnapuutarha, yliopiston kasvitieteellinen puutarha, luontomuseo ja muut museot, teatteri, olutfestivaalit, konsertit, satama, arkkitehtuuri…). Kävimme vaihtariporukalla myös koluamassa lähikaupunkien luontopolkuja sekä Pohjanmeren rannikolla hylkeiden pelastusasemalla ja vaelluksella laskuveden alta paljastuneella merenpohjalla, missä oppaamme esitteli alueen biologiaa ja geologiaa.
Tässä vaiheessa saksan ymmärrykseni alkoi olla jo hieman paremmalla tolalla, mutta koska kommunikointi muiden opiskelijoiden kanssa tapahtui lähinnä englanniksi paria poikkeusta lukuun ottamatta, en saavuttanut aivan toivomaani sujuvuustasoa saksan puhumisessa. Parannusta kuitenkin tapahtui. Luonnontieteiden opiskelijoiden joukossa en törmännyt moniin vaihto-opiskelijoihin, mutta tutustuin saksan kursseillani useampaan koko tutkintoa tekevään ulkomaalaiseen opiskelijaan. Biologian puolelta tapasin joitakin opettajaopiskelijoita, jatko-opiskelijoita ja bioteknologian opiskelijoita.
Kaiken kaikkiaan vaihtojaksosta jäi käteen monenlaisia kokemuksia, tietoja ja taitoja. Oli hienoa tavata erilaisia ihmisiä eri puolilta maailmaa ja tutustua erilaisiin kulttuureihin. Oli mielenkiintoista päästä näkemään erilaisia upeita luontokohteita ja tutustumaan uusiin aloihin, kuten merentutkimukseen, sedimentologiaan ja ”landscape ecologyyn”. Viihdyin hyvin pohjoissaksalaisessa ilmapiirissä ja kulttuurissa, joka ei tuntunut huomattavasti eroavan suomalaisesta. Oldenburg itsessään on valloittava, pieni ja vihreä kaupunki, jota suosittelen kaikille jotka eivät sula sateessa tai etsi liian suurta seikkailua. Jään kaipaamaan halpaa olutta ja salaattia sekä tasaista pyöräilymaastoa.
Jyväskylässä 21.9.2015
Heidi Tanttu
