OpiskelijaAnne Leivo
Koulu Teknillinen korkeakoulu
Matkakohde Leipzigin yliopisto, Saksa
Aika 27.09.2005 - 13.02.2005
Vaihto-ohjelma

Yleistä

Suomessa opiskelen rakennus- ja ympäristötekniikan koulutusohjelmassa pääaineenani pohjarakennus maamekaniikka, sivuaineenani vesitalous. Opiskelijavaihtoon Leipzigiin lähdin neljännen opiskeluvuoteni alkajaisiksi kiinnostuneena niin itäisestä Saksasta kuin kielitaitojeni kartuttamisesta. Leipzigin yliopistossa (Universität Leipzig, www.uni-leipzig.de) olin kirjautuneena taloustieteiden tiedekuntaan (Wirtschaftswissenschaftliche Fakultät), johon ainakin vielä toistaiseksi kuuluvat myös rakennusinsinöörit. Leipzig sijaitsee noin 150 km Berliinistä lounaaseen.

Käytännönjärjestelyistä

Matkaan lähdin 27.9.2004, mutta Leipzigiin saavuin vasta muutamia päiviä myöhemmin. Asunto, tai pikemminkin huone yhdessä solussa oli valmiiksi tiedossa. Saksalaisen yliopistobyrokratian rattaisiin sain tutustua jo ennen lähtöä. Oli hieman epäselvää, kelpasivatko kotikorkeakoulun lomakkeet vai oliko Saksaan lähetettävä aivan vastaavan informaation sisältävät Leipzigin yliopiston omat lomakkeet. Varmuuden vuoksi lähetin molemmat, tosin Leipzigin yliopiston omat versiot vasta paljon myöhemmin, osittain liian myöhään annettuihin päivämäärin nähden. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut vaihtopaikan saantiin. Leipzigin yliopiston kansainvälisellä toimistolla (Akademisches Auslandsamt) on erittäin hyvät saksankieliset esitteet ulkomaalaisia opiskelijoita varten, joihin minäkin tutustuin jo hyvissä ajoin matkaa suunnitellessani.

Paikan päällä vaihto-opiskelun viralliset kuviot sujuivat suhteellisen kivuttumasti, vaikka odotusajat venyivätkin useaan tuntiin. Kuun ensimmäisten päivien ajaksi saman katon alle oli koottu kaikki tarvittavat viranomaiset eikä virastokierros venynyt kartta kädessä kaupungin kiertelyksi. Näin ollen yhden päivän saldoksi kertyi ilmoittautuminen talvilukukaudeksi 2004/2005, väliaikaisen opiskelijatodistuksen saanti, ilmoittautuminen kaupungin viranomaisille sekä oleskelulupa lukukauden ajaksi. Paikalla oli paljon väkeä auttamassa lomakkeiden oikeassa täyttämisessä. Lisäksi jokaiselle annettiin vielä oman tiedekunnan Sokrates-koordinaattorin tiedot, joten seuraavan päivän osoitekin oli näin tiedossa.

Olin ensimmäinen Sokrates-vaihto-opiskelija juuri rakennuspuolella, ja tämän takia asioiden järjestyminen ei ollut aivan selvää. Alusta alkaen yritin saada tietooni eri kurssien suorittamisesta saatavia pistemääriä, mutta tämä oli jokseenkin ylivoimainen tehtävä sekä koordinaattorilleni että osalle laboratorioista/oppituoleista. Kysyin myös useamman kerran, mistä mahtaisin saada koulutusohjelman opinto-oppaan, jota en halunnut selata ainoastaan netitse, mutta tähänkään en saanut vastausta. Ilmankin pärjää, mikä tuli todistettua.
Jos opiskelun kirjaamiseen ja viralliseen puoleen liittyvät käytännöt eivät sujukaan vielä aivan mutkattomasti, niin professorit ja laboratorioiden henkilökunta olivat kuitenkin ystävällisiä ja auttavaisia kursseihin liittyvien suoritusten ja tehtävien suhteen. Kokemukseni mukaan kaikkia tahoja voi lähestyä sähköpostitse ja vastauksenkin useimmiten saa.

Asunto

Minulla oli jo ennestään kontakteja Leipzigin seudulle, joten asunnon järjestäminen sujui ilman suurempia ponnistuksia minun puoleltani. Tosin tämänkin yhdeydessä oli pieniä epäselvyyksiä itse vuokrattavasta huoneesta ja tämän hinnasta. Minulle tarjottu huone oli vaihtunut mitään ilmoittamatta saman huoneiston pienempään huoneeseen vuokran pysyessä ennallaan. Päätin kuitenkin pitää huoneen, jonka omistaja oli itsekin vaihdossa puolen vuoden ajan. Minulle oli ilmoitettu, että huoneen päävuokralaisen tietokone olisi käytettävissäni, mutta ilmeisesti olosuhteiden muututtua tietokone olikin päävuokralaisen siskon luona. Pitkän valintaprosessin jälkeen ostin itselleni kannettavan tietokoneen, jonka hankinnasta olin tehnyt suunnitelmia jo Suomessa.

Asunto oli erittäin viihtyisä. Talo oli kunnostettu sitten DDR-aikojen sekä sisältä että ulkoa. Huoneistoon kuului neljän soluhuoneen lisäksi keittiö ja tilava kylpyhuone, jossa oli sekä amme että suihkukoppi. Minulla oli kolme viestintää ja tiedotusta opiskelevaa itäsaksalaista poikaa asuinkumppaneinani, jotka aina tarpeen tullen avustivat minua kielellisten pulmieni kanssa. Vuokrat Leipzigissa ovat suhteellisen alhaiset. Tästäkin huoneesta maksoin kalustettuna 180 euroa kuussa. Hintaan sisältyivät vesi ja sähkö, josta kuitenkin maksoin vielä pienen lisän vaihdon loputtua. Minulla oli käytössäni oma puhelin ja tietokoneen hankkittuani myös kiinteä Internet-yhteys. Näistä tulleet kulut maksoin erikseen.

Opinnot

Esisuunnittelua kurssivalinnoilleni olin tehnyt jo Suomessa. Osallistuin lähes kaikille kursseille, joille olin ajatellutkin osallistuvani, ja löysin kourallisen sopivia kursseja lisää. Sikäli kun kurssien sisältö ja suoritustavat kohdallani olivat hieman epävarmat, ajattelin, että on vain hyvä, kun minulla on kursseja vähän liian paljon. Näin voin jättää myöhemmin pois ne, joiden suorittaminen vaikuttaa mahdottomalta tai jotka osoittautuvat tarpeettomiksi omien opintojeni kannalta. Strategiani ei ole kaikin puolin suositeltava.

Ainakin suomalaista vaihto-opiskelijaa kohtaa vaikeus sovittaa kaikkia suorituksia omaan aikatauluunsa, sikäli kun vaihto on vain yhden lukukauden mittainen. Lukukausien jakautuminen talvi- ja kesälukukauteen aiheuttaa sen, että opinnot Suomessa kärsivät koko vuoden osalta, vaikka vaihto olisikin vain puolen vuoden mittainen. Lisäksi kursseihin liittyvät isommat harjoitustyöt on tapana siirtää luentokauden jälkeiselle ajalle, ja tällöin minä olin jo takaisin kotimaassani. Viimeinen suoritukseni valmistuikin vasta täällä Suomessa.
Lukeminen ja asioiden omaksuminen vieraalla kielellä on paljon hitaampaa kuin osasin olettaa. Olisi ollut huomattavasti järkevämpää ottaa kursseja vähemmän ja vähentää myös loppuajan työtaakkaa. Nyt kaikki tentit ja useampi laajempi työ kasaantuivat viimeisille viikoille aiheuttaen kohtuuttoman paljon päänvaivaa. Toisinaan päänvaivaa aiheuttivat myös kurssijärjestelyt, joista ulkomaalaisena en ollut aina selvillä. Useamman kerran olin aamulla seitsemän aikaan odottamassa luennon alkamista, vaikka tämä oli jälleen kerran peruttu – luennot Saksassa voivat siis todella alkaa klo 7.15. Ilmoitukset tällaisista kursseja koskevista asioista ovat usein hajautettuna eri ilmoitustauluille, joiden sijainti selviää vasta muutaman erehdyksen jälkeen. Opiskelijakavereilta kysymällä selviää useimmiten kuitenkin enemmän kuin ilmoitustauluja seuraamalla.

Kurssitarjonta oli suhteellisen hyvä. Osastoa painaa kuitenkin lakkauttaminen ja pienet resurssit. Näin ollen suuri osa opettajista oli vierailevia professoreita tai dosentteja, joita ei tavannut kuin kerran viikossa tai joiden kanssa luentojen ajankohta piti sopia erikseen. Minä osallistuin pääasiassa vesitalouden, maamekaniikan, ympäristötekniikan ja ympäristöjohtamisen kursseille. Parhaiten perillä kurssien suorittamisesta ja osasuorituksista jaettavista pisteistä oli ympäristötekniikan ja ympäristöjohtamisen laboratorio (Professur Umwelttechnik in der Wasserwirtschaft/ Umweltmanagement in kleinen und mittleren Unternehmen). He olivat selvillä sekä kurssien että harjoitustöiden laajuudesta ja pystyivät kertomaan, miten paljon ECTS-pisteitä voin kustakin osasuorituksesta saada. Mukava yllätys oli myös laboratorion henkilöstöön kuuluva suomalainen vahvistus.

Kurssivalintani jakautuivat peruskursseista seminaaritöihin. Peruskurssien valinnan koin hyödylliseksi, sillä näillä tulee opittua vieraalla kielellä peruskäsitteet, joiden kanssa joutui tekemisiin muilla kursseilla. Peruskursseihini kuuluivat maamekaniikan perusteet, ympäristönsuojelu sekä hydromekaniikka, joiden suorittamiseen riitti tentti. Erityisen mielenkiintoinen oli geologian laitoksen (Institut für Geophysik und Geologie) tarjoama kurssi hydrogeologia, jolla opin paljon alueen maaperästä, historiasta ja ympäristöongelmista. Täysin osaston ulkopuolelta valitsin myös DDR-arkkitehtuuria käsittelevän kurssin. Tällaisia poikkitieteellisiä kurssivalintoja suosittelen erittäin lämpimästi, sillä ne voivat tarjota nimenomaan paikallisen tason tietoutta, paikallisten asiantuntijoiden silmin.

Tenttisuorituksia koin monenlaisia. Saksalaisessa koulujärjestelmässä suullinen osallistuminen muodostaa tärkeän osan arvosteluperusteista ja tämä heijastuu myös tenttikäytäntöön. Suoritin siis elämäni ensimmäiset suulliset tentit saksaksi. Suullisten tenttien lisäksi suoritin kirjallisia tenttejä muutaman. Yleisesti ottaen tiedon hallinta ja omaksuminen halutaan testata paljon kireämmällä aikataululla kuin Suomessa. Näin ollen koeaikaa saattoi olla vain puoli tuntia. Yhdessä tentissä sain pitää kaikkea kurssimateriaalia apunani. Ajan rajallisuus kuitenkin asetti sen vaatimuksen, että koealue oli hallittava tentin läpäisemiseksi.

Vapaa-aika ja harrastusmahdollisuudet

Kävin useissa paikallisen ”ulkkareille” toimintaa järjestävän yhdistyksen, WILMAn, tapahtumissa. Näissä tapasi muita vaihto vaihto-opiskelijoita, pääasiassa eurooppalaisia ja muutamia toiminnasta innostuneita saksalaisiakin. WILMAn retket suuntautuivat lähiseutujen nähtävyyksien äärelle – kohteina olivat mm. Weimar, Dessaun Bauhaus ja komeita maisemia tarjoavat hiekkakivivuoret Dresdenin eteläpuolisella alueella (Sächsische Schweiz). Kun kiintiö liian paljon väkeä keränneistä retkistä alkoi täyttyä, niin ulkkareiden joukosta olikin jo saanut muutaman tutun, joiden kanssa pystyi suunnittelemaan teatterikäyntejä oman aikataulunsa mukaan. Yritin myös päästä soittamaan yliopiston sinfoniaorkesteriin, mutta kuten yleistä, huilistille ei ollut kysyntää. Löysin kuitenkin Leipzigin musiikki- ja teatterikoulusta itselleni huiluopettajan, jonka tunneilla kävin joka toinen viikko.

Noin Helsingin kokoisena kaupunkina Leipzig tarjoaa suhteellisen paljon nähtävää ja erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia. Elokuvateattereita, teattereita, kapakoita, kirkkoja ja monumentaalisia rakennelmia riittää kaupungissa nähtäväksi. Omia ekskursioita voi tehdä lähialueiden järville ja toimintansa lakkauttaneille entisille kivihiilikaivoksille. DDR-aikaisia jättilähiöitäkin on nähtävänä sekä Leipzigin itä- että länsipuolella. Länsipuolinen Grünau on yksi Saksan suurimmista lähiöistä.

Laajat puistoalueet tarjoavat oivallisen virkistysmahdollisuuden. Katualueet eivät vastaa kuitenkaan Suomen tasoa, ja esimerkiksi rullaluistelu onnistuu vain keskuspuistoalueen asfaltoidulla tiellä. Lenkkeilijöitä on paljon ja sauvakävely muodissa. Paras kulkuväline on pyörä. Pidempiä matkoja voi tehdä ratikalla ja busseilla. Opiskelijakortilla julkisen liikenteen kulkuvälineitä voi käyttää maksutta sekä viikonloppuisin että arki-iltaisin seitsemän jälkeen. Leipzigista on myös erinomaiset junayhteydet muualle Saksaan ja Eurooppaan. Suhteellisen lähellä sijaitsevat niin Berliini, Dresden kuin Prahakin. Talviurheiluun on mahdollisuuksia hyvän talven sattuessa Harz-vuoristossa sekä Saksan itäisellä rajalla. Matka ei ole kovin pitkä myöskään Tsekkiin tai Slovakiaan. Puolassa tuli käytyä päiväretken aikana syömässä palatessani Berliinistä mutkan kautta takaisin Leipzigiin.

Jälkimietteitä

On vaikea arvioida, mitä kaikkea olen vaihdon aikana oppinut ja mikä kaikki oli tarpeellista. Aivan varmaa kuitenkin on, että olen kartuttanut tietojani ja tulen myös tarvitsemaan niitä tulevaisuudessa. Asioita katsotaan joka paikassa eri kantilta ja näihin uusiin näkökantoihin tutustuakseen on toisinaan pakko matkata niiden luokse. Olen sitä mieltä, että käsityskykynsä tietoinen laajentaminen on aina hyödyllistä ja eduksi, erittäin haastavaa siitä saa lähtemällä vieraaseen maahan.

Espoossa  13.4.2005

Anne Leivo

 


Hae apurahaa verkossa


Hae apurahaa, muuta tietojasi tai tee maksupyyntö. Kaikki kätevästi verkossa apurahapalvelussamme.

Lue Vesitalous-lehteä

etusivu-section2.jpg

Uusimman lehden teemana on vesihuolto. 

Tutustu lehteen