Katariina Aarnio - 2015: Technische Universität Wien, Itävalta

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Katariina Aarnio
Koulu
Aalto-yliopisto
Matkakohde
Technische Universität Wien, Itävalta
Aika
08.09.2014 - 30.01.2015
Vaihto-ohjelma
Erasmus

Yleiskuvaus kohteesta

Jo opintojen alusta lähtien mietin mahdollisuutta lähteä vaihtoon. Monet vaihtohaut menivät ja aina ajattelin "kyllä sitten joskus". Keväällä 2014 heräsin kuitenkin todellisuuteen ja tajusin, että viimeiset hetket hakea vaihtoon ennen valmistumista olivat käsillä. Koska suuri osa vielä tarvitsemistani kursseista järjestettäisiin (viimeistä kertaa) vuosien 2015 tai 2016 aikana, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi vaihdolle syksy 2014. Lopulta tein päätöksen hakea kolmanneksi viimeisenä hakupäivänä.

Itävalta ja Wien valikoituivat kohteeksi, sillä halusin saksankieliseen maahan, koska olin lukenut saksaa ala-asteelta lähtien ja halusin jälleen yliopistossa tulleen tauon jälkeen parantaa sen taitojani. Pelkkä Saksa kuulosti liian tylsältä ja Sveitsissä ei tainnut olla sopivaa yliopistoa vaihtoehtona. Lisäksi olin myös kuullut paljon hyvää palautetta Wienistä siellä aiemmin vaihdossa olleilta.

Wien on Itävallan pääkaupunki ja se sijaitsee maan itäosassa lähellä Slovakian rajaa hyvien liikenneyhteyksien päässä muista maan ja lähimaiden kaupungeista. Wienissä asuu yli 1,7 miljoonaa ihmistä ja se on myös Itävallan kaupungeista suurin. Kaupunkina Wien ei kuitenkaan tunnu liian suurelta muttei myöskään liian pieneltä. Kulttuurilla ja historialla on merkittävä osa Wienin kaupunkikuvassa. Wienistä löytyy paljon hienoja vanhoja rakennuksia ja palatseja, ja koko kaupunki on viehättävä, siisti ja toimiva. Myös puistoja ja vihreyttä riittää.

Varsinkin viikonloppuisin kaupungissa näkyy paljon turisteja. Paikalliset ovat tottuneet näihin ja usein kohtelivat vaaleahiuksisia pohjoismaalaisia turisteina. Yleisesti ravintoloissa ja kaupoissa sai kuitenkin hyvää ja ystävällistä palvelua varsinkin kun puhui saksaa. Kaupungissa on paljon maahanmuuttajia, ja suhtautuminen näihin ei aina ole parhaasta päästä. Mielestäni itävaltalaiset eivät olleet ollenkaan niin sulkeutuneita ja ärtyisiä kuin jostain olin lukenut tai ehkä olin vain suomalaisena tottunut pahempaan. Lähellä monien itävaltalaisten sydäntä ovat vaellus, ulkoilu ja laskettelu, joita harrastetaan yhdessä koko perheen voimin.

Ilmasto Wienissä on vaihteleva. Lukukautenani syksy ja talvi olivat paikallistenkin mielestä poikkeuksellisen lämpimiä. Helle ja lämpimät ilmat jatkuivat jopa lokakuun puolelle. Talvella lunta satoi muutamana päivänä ja maassa se pysyi vielä harvempana. Vesisadetta ei syksyn ja talven aikana kuitenkaan ollut läheskään niin paljon kuin Suomessa. Lämpötila saattoi muutamana päivänä laskea nollan alapuolelle. Sen sijaan varsinkin loppusyksyn ja talven aikana melko voimakas tuuli kylmensi ilmaa.

Järjestelyt Suomessa ja kohdemaassa

Hakuprosessi tuntui ennen hakemista erittäin monimutkaiselta ja olikin yksi syy siihen, miksi en ollut hakenut aikaisemmin. Lopulta kuitenkin Intosta löytyvien ohjeiden seuraamisella hakeminen sujui helposti. Olin onneksi jo aikaisemmin miettinyt Wieniä vaihtokohteena ja lukenut läpi vaihtoraportteja ja etsinyt mahdollisia kursseja, joten sain Learning Agreementin täytettyä ajallaan.

Kun hyväksyminen vaihtoon Aallon puolesta oli tehty, piti tämän jälkeen vielä täyttää hakemus yliopiston nettisivuilla. Hyväksymispäätös Wienistä tuli toukokuun alussa ja samassa kirjeessä myös tervetulo-opas sekä käytännön tietoa muun muassa siitä, mistä voi hakea asuntoa ja mitä papereita tarvitsee mukaan.

Hain apurahoja Aallosta saatavan apurahan lisäksi myös RIL:iltä, Maa- ja vesitekniikan tuki ry:ltä ja Vesitekniikan opetuksen kehittämisrahastolta. Kelaan piti tehdä ilmoitus opinnoista ulkomailla, jos halusi korotetun opintorahan. Myös muuttoilmoitus, vakuutusten ja pankkiasioiden hoitaminen sekä Suomen asunnon vuokraus vaativat hieman aikaa. Lisäksi kannattaa hommata eurooppalainen sairausvakuutuskortti. Suomesta käsin ilmoittauduin myös syyskuuksi saksan intensiivikurssille sekä SoS-Programmeen, joista joutui maksamaan muutaman satasen. Viime hetken järjestelyihin kannattaa varata aikaa. Itse ehdin lentää Wieniin vasta kielikurssin alkua edeltävänä päivänä, mutta suosittelen ehdottomasti menemään aiemmin, jos se vain on mahdollista.

Käytännön asiat vaihtokohteessa

Heti hyväksymispäätöksen tultua aloin etsiä asuntoa. Aluksi ajattelin päästä helpolla ja hakea asuntoa ÖAD:ltä mutta monissa aiemmissa vaihtoraporteissa suositeltiin etsimään asuntoa yksityisiltä markkinoilta, joten ajattelin yrittää. Hyviä sivustoja ovat muun muassa jobwohnen.at ja wg-gesucht.de. Yksityiset asunnot tarkoittavat yleensä WG:itä (Wohngemeinschaft), eli normaaleja asuntoja, jotka jaetaan useamman henkilön kesken. Hyvä puoli niissä on usein alhaisempi vuokra ÖAD:n asuntoihin nähden ja mahdollisuus asua paikallisten kanssa. Asuminen WG:ssä on erittäin yleinen asumistapa itävaltalaisten opiskelijoiden keskuudessa. Jos päätät etsiä asunnon yksityisiltä markkinoilta, varaudu siihen, että se vie aikaa. Lähetin todella monia viestejä mielenkiintoisista asunnoista, mutta vain muutamasta vastattiin. Lopulta kesäkuun lopussa sain varmuuden kuuden hengen WG:stä 10. Bezirkissä. Matka koululle kesti U-Bahnilla noin 10 minuuttia.

Kolmen päivän sisällä kaupunkiin muutosta pitää rekisteröityä jossain kaupungin maistraatissa Meldezettelin ja passin kanssa. Maistraatit ovat auki vain aamupäivisin, ja jonossa kannattaa olla hyvissä ajoin ennen maistraatin aukeamista, jos ei halua jonottaa pitkään. Myös ennen lähtöä pitää rekisteröityä pois.

Rekisteröityminen kouluun vaati osallistumisen yhteen vastaanottotilaisuuteen, jonka jälkeen piti vierailla opintotoimistossa (Studien- und Prüfungsabteilung). Toimistoon oli järjestetty ystävällisesti ylimääräinen aukiolo yhdelle aamulle ennen saksan kurssien alkua. Vierailun jälkeen sai opiskelijanumeron, tunnukset koulun järjestelmiin ja sähköpostiin. Lisäksi jossain välissä piti maksaa 18,50 euron lukukausimaksu ja hakea opiskelijakorttia netissä (tiss.tuwien.ac.at).

Ennen vaihdon alkua ilmoittauduin siis syyskuun kestävälle saksan intensiivikurssille sekä SoS-Programmeen. Olin lukenut koulussa pitkän saksan, mutta yliopistossa vain yhden kurssin. Valitsin intensiivikurssin tasoksi B2/1, joka oli kieltämättä liian alhainen. Vaikka en ollut käyttänyt saksaa moneen vuoteen, palautti kurssi asioita nopeasti mieleen mutta mitään uutta ei käytännössä oppinut. Lisäksi kurssilla oli paljon huomattavasti huonomman tason omaavia opiskelijoita. Tästä viisastuneena valitsin lokakuussa alkaneen kolmen kuukauden kurssin tasoksi C1, ja siinä riittikin sitten enemmän haastetta. Ei siis kannata aliarvioida omaa kielitaitoaan.

SoS-Programmessa tutustuttiin parin viikon ajan Wieniin ja sen nähtävyyksiin. Intensiivikurssin ja SoS-Programmen avulla tutustui myös todella moniin muihin vaihtareihin, ja meitä muodostuikin tiivis kaveriporukka jo syyskuussa. Ilmoittauduin mukaan myös paikallisen ESN-järjestön Buddynetworkiin, jonka kautta sai itselle oman Buddyn, joka olisi auttanut alkuun pääsemissä ja muihin tutustumisessa. Sain omani kuitenkin vasta lokakuun alussa, enkä nähnyt häntä kertaakaan.

TU Wienin ESN:n jäsenyyden maksamalla sai ESN-kortin, jolla sai alennuksia tapahtumista sekä muun muassa ilmaisen A1:n prepaid-SIM-kortin. Tämä korttivaihtoehto ei kuitenkaan ollut välttämättä paras vaikka olikin helppo, ja alussa monilla ilmeni ongelmia sen kanssa, kun heidän korteiltaan veloitettiin liikaa. En avannut pankkitiliä, vaikka siihenkin olisi ESN:n kautta saanut jonkun diilin.

Hintataso Wienissä oli ruokakaupoissa suunnilleen samaa luokkaa kuin Suomessakin. Tosin mielestäni kala ja liha olivat kyllä kalliimpia. Alkoholi sen sijaan on huomattavasti halvempaa samoin kuin ulkona syöminen ja juominen. Paikallisliikenteeseen sai ostettua lukukauden voimassa olevan lipun hintaan 150 €. Jos olisi ollut aikaisemmin syyskuussa kirjoilla Wienissä, olisi sen saanut puoleen hintaan. Julkinen liikenne toimii Wienissä erittäin hyvin. Metrolinjoja on tällä hetkellä viisi ja niillä pääsee lähes joka paikkaan. Myös busseilla ja raitiovaunuilla on kattava verkosto. Vuoroväli U-Bahneilla on päivällä maksimissaan noin viisi minuuttia ja viikonloppuisin ne kulkevat koko yön. Viikolla viimeisimmät ajavat hieman puolen yön jälkeen. Lisäksi öisin kulkevat yöbussit. Julkisista liikennevälineistä ei tarvitse maksaa ylimääräistä yöllä, jos omistaa lukukausilipun.

Lähes kaikki maksaminen Wienissä tapahtuu käteisellä, joten sitä kannattaa aina olla mukana. Ruoka- ja isommissa vaate- yms. kaupoissa voi yleensä maksaa kortilla, mutta ravintoloissa erittäin harvoin. Sopiva maksukortti riippuu kaupasta, ja joissain voi käydä pelkkä Visa, toisessa MaestroCard. Sama pätee pankkiautomaattien kanssa. Itse käytin MasterCardia ja se toimi useimmissa korttipaikoissa mutta aina Debit-ominaisuutta ei tunnistettu. Kannattaa muuten myös varautua siihen, että kaikki kaupat paitsi pari ruokakauppaa koko kaupungissa ovat kiinni sunnuntaisin ja muutenkin menevät kiinni huomattavasti aikaisemmin kuin Suomessa.

Opinnot

Kaikki paitsi kaksi käymääni kurssia järjestettiin saksaksi. Omassa opintosuunnassani englanninkielisiä kursseja ei ollut tarjolla, ja käymäni kaksi englanninkielistä kurssia olivatkin niin sanottuja soft skills-kursseja. Käymäni saksankieliset kurssit koostuivat pääosin luennoista ja vain yhdellä kurssilla oli lisäksi ryhmätyö. Aluksi luentojen ymmärtäminen oli todella haastavaa mutta lopulta luennoista tajusi yllättävän paljon. Ymmärtäminen riippui myös hyvin paljon professorista, sillä toiset puhuivat huomattavasti selkeämmin.

Kurssit löytävät yliopiston TISS-järjestelmästä, jossa myös tapahtuu niille ilmoittautuminen. Joillain kursseilla ilmoittautumista ei vaadita muuten kuin tenttiin. Kurssien aloitusluennoille kannattaa mennä, sillä ainakin osalla kursseista luentojen päivämäärät ja kellonajat päätettiin vasta silloin. Ennen vaihtoa valitsemistani kursseista en lopulta suorittanut kaikkia, sillä osaa ei järjestetty ja osan suorittamisen koin ajallisesti liian haastavaksi. Otin myös muutaman kurssin, joita en aikaisemmin ollut ajatellut suorittaa. Kurssien työmäärä opintopisteisiin nähden vaihtelee Wienissäkin huomattavasti kurssien välillä, mutta 30 opintopisteen suorittaminen on hyvin mahdollista puolessa vuodessa. Yliopistolla järjestetään paljon blokkikursseja, joilla opetus tapahtuu vain muutamana päivänä useamman tunnin kerrallaan, ja lopuksi saattaa olla tentti. Itse suoritin yhden englanninkielisen blokkikurssin, ja sen lopuksi oli kirjallinen tentti, joka kesti 20 minuuttia. Tämä oli ainut kirjallinen tentti, jonka tein, sillä muut olivat suullisia.

Suulliset tentit ovat hyvin yleisiä, ja itselläni ne olivat joko kahdestaan tai ryhmässä professorin kanssa. Suullisten tenttien ajankohta sovittiin yleensä professorin ja muiden opiskelijoiden kanssa viimeisellä luennolla. Kaikki suulliset tenttini olivat saksaksi, mutta olisin tarvittaessa voinut puhua myös englantia. Suullisista tenteistä oli melko helppo saada hyvä arvosana vaikka ei puhunutkaan täydellistä saksaa. Niitä ei kannata liikaa jännittää etukäteen, sillä tilaisuudet olivat rentoja ja professorit johdattelivat tarvittaessa niin kauan, että löysit vastauksen ja myös täsmensivät oikeaa vastausta. He olivat myös hyvin ymmärtäväisä vaihto-opiskelijoita kohtaan. Yleisesti professoreilla tuntui olevan paljon läheisempi suhde opiskelijoihin kuin Suomessa, ja eräs tarjosikin kaikille kurssiensa opiskelijoille Glühweinit ennen joulua. Professorien erilaisesta suhtautumisesta huolimatta kurssien tiedotuskäytännöt vaihtelivat suuresti. Toisilla kursseilla tiedotus toimi loistavasti ja toisilla sitä ei ollut ollenkaan. Muutaman kerran vasta luennolle saavuttua sai kuulla, että sitä ei järjestetä.

Muuta

Ennen vaihtoa olin ajatellut, että tulen vaihdon aikana puhumaan koko ajan saksaa. Ennen varsinaisen koulun alkua syyskuussa tutustuessa muihin vaihtareihin eivät kaikki puhuneet saksaa, joten yhteiseksi kieleksi valikoitui englanti. Olin kuitenkin todella tyytyväinen asuntooni, sillä siinä asui neljä saksankielistä opiskelijaa, joten sain puhuttua heidän kanssaan saksaa ja myös tutustuttua itävaltalaisiin. Koulun kurssien kautta tutustuminen oli hankalampaa, ja tuntui, että edes itävaltalaiset itse eivät tunteneet luennoilla toisiaan. Myös paikallisen ESN-järjestön kautta tutustui itävaltalaisiin. Yritin vaihdon aikana kuitenkin käyttää saksan kieltä niin paljon kuin mahdollista, ja sekä sen että englannin taitoni kyllä paranivat huomattavasti.

Vapaa-aikaa voi Wienissä viettää monella tavalla. Kaupungissa on kulttuurin ystäville lukuisia museoita, konsertteja, teattereita sekä oopperaa ja balettia. Yleensä näytöksiin myydään 3-4 euron hintaisia seisomapaikkalippuja muutama tunti ennen näytöstä. Museoiden pääsymaksut ovat hieman korkeampia. Suosittelen myös eri palatseissa vierailua. Kaupungista löytyy lisäksi monia pieniä elokuvateattereita, joissa kannattaa käydä. Voin myös suositella tanssiaisia, TU Wien järjestää omansa tammikuun lopussa.

Jos pitää viinistä, kannattaa maistaa itävaltalaisia valkoviinejä vaikka vierailemalla Wienin rajoilla olevilla viinitiloilla. Wienistä löytyy myös paljon hyviä (ja osin kalliita) ja mukavia kahviloita, joista saa hyvää kahvia ja kakkuja. Lisäksi ennen joulua monille aukioille pystytetään joulumarkkinat, joilla kannattaa vierailla ja maistaa Glühweinia sekä muita paikallisia ruokia ja juomia.

ESN TU Wien sekä muiden Wienin yliopistojen ESN-järjestöt järjestävät paljon tapahtumia, joihin kannattaa ehdottomasti osallistua. Baareissa ja monissa ravintoloissa kannattaa kuitenkin varautua siihen, että niissä yhä vielä poltetaan sisällä. Yöllä pystyi kulkemaan melkein missä tahansa tuntematta oloaan turvattomaksi.

Kaupungissa on lisäksi monia puistoja, joissa voi lenkkeillä ja muuten ulkoilla. Jos haluaa hieman mäkisempää maastoa, voi lähteä vaeltamaan esimerkiksi Schneebergille. Yliopistoliikuntaa järjestää Universitätssportinstitut (univie.ac.at/USI-Wien/), joka tarjoaa todella paljon erilaisia kursseja. Kursseista joutuu maksamaa, mutta jokaiselle löytyy varmasti jotain. Itse ilmoittauduin koripallokurssille ja koin sen kyllä osallistumisen arvoiseksi. On myös mahdollista rekisteröityä kuntosalille, mutta sitä en tehnyt. Talvella raatihuoneen edustalle avataan luistelukenttä.

Lisäksi, mikä parasta, Wienistä on erittäin helppo matkustaa muihin Itävallan ja naapurimaiden kaupunkeihin, kuten Salzburgiin, Prahaan, Budapestiin ja Bratislavaan. Junayhteydet ovat hyvät ja bussit kulkevat myös moniin paikkoihin. Jos matkustaa junalla muutamaa kertaa useammin, kannattaa ostaa ÖBB:n noin 20 euron hintainen Vorteilscard eli alennuskortti, jonka hinnan voi saada takaisin jo yhdellä junamatkalla.

Kokonaisuudessaan vaihto oli arvokas ja silmiä avaava kokemus ja opin paljon uutta itsestäni. Toimimalla muista maista ja erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa käsitys maailmasta avartui. Uuteen, vieraskieliseen maahan yksin muuttaminen ja uusiin toimintatapoihin mukautuminen sujuivat lopulta yllättävän helposti ja jatkossa työskentely ulkomailla ei tunnu poissuljetulta vaihtoehdolta. Monia suomalaisia asioita, kuten ruokakauppojen hyvää valikoimaa, alkoi kuitenkin arvostaa eri tavalla. Uusien ystävien saaminen eri puolilta Eurooppaa ja yhdessä vietetty aika olivat ehdottomasti vaihdon paras puoli.

Espoossa 9.3.2015 Katariina Aarnio