Opiskelen Oulun yliopistossa ympäristötekniikkaa. Suoritin Erasmus-ohjelman kautta vaihto-opintoja Italiassa, Padovan yliopistossa yhden lukukauden ajan 1.3.2014 – 3.7.2014. Ennen maaliskuussa alkanutta varsinaista vaihtoa osallistuin helmikuussa kuukauden mittaiselle vaihto-ohjelman järjestämälle italian kielen intensiivikurssille Sienan yliopistossa.
Padovan yliopisto on maailman vanhimpia yliopistoja, se perustettiin jo vuonna 1222 ja siellä on aikoinaan opettanut muun muassa tähtitieteilijä Galileo Galilei. Nykyään Padovan yliopistossa opiskelee 65 000 opiskelijaa. Yliopistolla ei ole yhtenäistä kampusaluetta, vaan eri tiedekuntien toiminta on sijoitettu eri puolille kaupunkia, osa vanhoihin historiallisiin rakennuksiin ja toiset uudempiin, nykyaikaisempiin tiloihin.
Pohjois-Italiassa, Veneton maakunnassa sijaitseva Padovan kaupunki on tavallinen, italialainen pienehkö opiskelijakaupunki, jonka katukuvaa ei hallitse suuret turistimassat kuten esimerkiksi Venetsiassa ja monissa muissa tunnetummissa lähiseudun paikoissa. Ydinkeskustan alueella asuu nykyään 200 000 asukasta. Padova osoittautui mainioksi vaihtokohteeksi muun muassa sijaintinsa vuoksi. Pohjois-Italian alue on maantieteellisesti pieni, mutta sitäkin värikkäämpi. Alueella on uskomattoman paljon erilaista nähtävää ja koettavaa. Tein kevään aikana paljon pieniä reissuja esimerkiksi Garda- ja Como-järvien seuduille. Molempien järvien ympäröimissä upeissa vuoristomaisemissa on paljon patikointi- ja pyöräilyreittejä. Myös erilaisia kaupunkilomakohteita löytyy päivämatkankin päästä Padovan lähistöltä. Muun muassa Milanossa ja Venetsiassa tuli vierailtua useita kertoja. Lisäksi moniin pieniin, vanhoihin ja arkkitehtuurisesti kauniisiin pikkukyliin sekä merenrantaan pääsee päiväksi kätevästi Padovasta liikennöivillä junilla ja busseilla. Kevätlukukaudelle osuu useita kirkollisia juhlapäiviä tai muusta syystä vietettäviä valtakunnallisia tai paikkakuntakohtaisia vapaapäiviä, joten kevään aikana oli pariviikkoisen pääsiäisloman lisäksi myös pidennettyjä viikonloppuvapaita, joiden aikana oli hyvä reissata vähän kauemmaksikin. Italiassa vauraan pohjoisen ja köyhän etelän välillä on paljon eroavaisuuksia. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa ehdottomasti käydä myös maan eteläosassa, josta löytyy muun muassa Italian kauneimmat hiekkarannat ja maukkaimmat keittiöt.
Valitsin Padovan yliopiston vaihtokohteekseni englanninkielisten ympäristötekniikan kurssien runsaan tarjonnan vuoksi. Myös yliopiston nettisivut olivat selkeät ja sieltä löytyi melko vaivattomasti tietoa hakuvaiheessa. Lisäksi suomalaisesta kulttuurista paljon eroava Italian kulttuuri ja kieli kiinnostivat. Halusin lähteä mahdollisimman erilaiseen ja itselle ennalta tuntemattomaan ympäristöön.
Paikalle päästyäni selvisi, ettei alustava suunnitelma järjestettävistä kursseista toteudukaan semmoisenaan, joten kurssivalinnat menivät ensimmäisten päivien aikana moneen kertaan uusiksi. Alkavista ja peruuntuneista kursseista pääsi parhaiten selville paikallisten opiskelijoiden avulla, sillä vaihto-opiskelijoille niistä ei kovin tehokkaasti tiedotettu. Muutoinkin ensimmäinen viikko oli kaoottinen sisältäen monien lomakkeiden täyttämisiä ja allekirjoitusten metsästämistä useiden virastojen ja toimistojen välillä.
Yliopistolla vaihto-opiskelijoihin suhtauduttiin erittäin avuliaasti. Ystävällisyys ja avoimuus ovat yleensäkin hyvin tavanomaisia piirteitä italialaisissa. Kunhan oppi hyväksymään paikallisen käytännön, että kurssien aikataulut ja tenttipäivät selkenivät vasta pikkuhiljaa lukukauden edetessä, opiskelu lähti kyllä lutviutumaan omalla painollaan. Kurssien rakenne oli hyvin samantapainen kuin Suomessakin koostuen luennoista, harjoitustyöstä, vapaaehtoisista kotitehtävistä ja tentistä. Osa professoreista järjesti tentin suullisena, joka oli suurin ero Suomessa tekemiini opintoihin. Käymilläni kursseilla materiaali annettiin opiskelijoille netissä, eikä mitään kirjoja tarvinnut hankkia. Yliopistolla oli paljon ulkomaalaisia vierailevia luennoitsijoita muun muassa Saksasta. Heidän vetämät kurssit olivat yleensä selkeämmin organisoituja paikallisten kollegoiden kursseihin verrattuna.
Liikkuminen oli Padovassa mielestäni helpointa pyörällä. Kaupunki on pyöräkaistoineen ja lyhyine etäisyyksineen ihanteellinen pyöräilijöille. Myös bussit ja raitiovaunut liikennöivät, mutta itse en kokenut niitä tarpeelliseksi. Asuin opiskelija-asuntolassa, joka sijaitsi hieman syrjässä keskustan ulkopuolella. Koulumatka kesti noin 20 minuuttia pyörällä ja keskustaan puolisen tuntia. Asuntola oli helppo ja turvallinen valinta varsinkin alkuun, kun kaikki käytännön asiat oli hoidettu valmiiksi eikä tarvinnut muuta kuin noutaa avaimet. Kaupungin kokoon nähden syrjäisen sijaintinsa vuoksi valitsisin kuitenkin näin jälkeenpäin katsottuna mieluummin yksityiseltä taholta vuokratun asunnon keskustan ja yliopiston tuntumasta. Ylipiston asuntolapaikkoja ei riittänyt läheskään kaikille vaihto-opiskelijoille. Moni asuikin yksityisiltä vuokratuissa kimppakämpissä, joita kuulosti olevan hyvin tarjolla.
Pohjois-Italiassa hintataso on hyvin lähellä Suomen tasoa. Asuminen saattaa olla hieman edullisempaa ainakin ylipiston opiskelija-asuntoloissa, joiden vuokraan sisältyy vesi, sähkö ja nettiyhteys. Yksityisellä puolella vuokrat olivat Suomen hintojen luokkaa. Vihannekset ja hedelmät olivat halvempia kuin Suomessa, mutta muutoin ruoka ei ollut halvempaa niin marketeissa kuin ravintoloissakaan. Yliopiston ruokaloita, ”mensoja”, sijaitsi ympäri kaupunkia eri tiedekuntienyhteyksissä ja niissä ruokailu maksoi Erasmus-opiskelijalle noin 4-5€. Useimmiten kätevintä oli kuitenkin syödä omia eväitä lyhyiden luentotaukojen välissä.
Vaihtokevääni Italiassa tarjosi paljon muutakin kuin motivaatiota ja sysäystä kielten opiskeluun. Vieraaseen kulttuuriin sopeutuminen oli mielenkiintoinen haaste ja avarsi ajattelemaan, ettei asioilla yleensä ole yhtä oikeaa tapaa toteuttaa. Oli hyvä opetella sietämään, että monissa tilanteissa voidaan toimia myös hyvin eri tavalla kuin miten Suomessa on tottunut asiat tekemään. Kevään aikana oppi tuntemaan paitsi italialaisia ja heidän tapojaan, myös monia muita ympäri maailmaa tulleita vaihto-opiskelijoita. Opiskeluaika kansainvälisessä yliopistossa ja opiskelija-asuntolassa oli värikäs ajanjakso lukuisien eri kulttuurien ja kielien keskellä. Ihmisluonteet kaikkialla ovat pohjimmiltaan samanlaisia ujoista ulospäinsuuntautuneisiin, mutta ymmärtääkseen eri kansallisuuksien käyttäytymismalleja, on hyvä tuntea edes hieman minkälaisista olosuhteista ja tavoista kuikin on lähtöisin.
Suosittelen erittäin lämpimästi kaikkia muitakin tarttumaan vaihto-opiskelumahdollisuuteen ja tilaisuuteen astua reilusti mukavuusalueensa ulkopuolelle uuteen kulttuuriin ja kieliympäristöön. Vaihto-ohjelman turvin on luontevaa kokeilla elämää ulkomailla erialisissa olosuhteissa. Hyvin itsenäisessä ja kaikesta tutusta irrallisessa arjessa selviytyminen opettaa paljon niin itsestään kuin uusista kulttuureistakin sekä antaa valmiuksia työelämässä kohdattaviin haasteisiin ja muutoksiin.
Oulussa 18.9.2014 Annika Heikkilä
