Saara Luukkonen - 2014: Rostockin yliopisto, Saksa

Matkakertomuksen tiedot

Opiskelija
Saara Luukkonen
Koulu
Oulun yliopisto
Matkakohde
Rostockin yliopisto, Saksa
Aika
01.10.2013 - 31.03.2014
Vaihto-ohjelma

Olin vaihdossa Saksan Rostockissa talvilukukauden 2013-2014. Opiskelin Maatalous- ja ympäristötieteiden tiedekunnassa (Agrar- und Umweltwissenschaftliche Fakultät) ympäristötekniikkaa (Umweltingenieurwissenschaft).

Järjestelyt

Vaihto-opiskelun järjestelyt hoituivat Suomen päässä vaivattomasti, ja pääsin lähtemään vaihtoon, vaikka opiskelin vasta toista vuotta ympäristötekniikkaa, ja yleensä osastolta lähdetään vaihtoon aikaisintaan toisen vuoden jälkeen. Olin jo kauan halunnut oppia puhumaan saksan kieltä, jota olen koulussa opiskellut pitkänä oppimääränä ala-asteelta asti. Tämä ajankohta vaikutti sopivalta toteuttaa pitkäaikainen haave lähteä Saksaan oppimaan kieltä ja tutustumaan kulttuuriin.
 
Ensimmäisessä hakuvaiheessa minun täytyi siis hakea haluamaani kohteeseen Solemove-hakujärjestelmässä. Rostock oli minulle ensimmäinen vaihtoehto muun muassa kiinnostavan kurssivalikoiman vuoksi, mutta hain varmuuden vuoksi lisäksi Braunschweigiin. Kun minut hyväksyttiin Oulussa lähtemään Rostockiin, lähetin seuraavaksi hakemuksen Rostockin yliopistolle.
 
Saksan päässä järjestelyt sujuivat hyvin sähköpostin välityksellä, hyväksymiskirjeen sain alkukesästä ja asuntokin järjestyi lopulta helposti opiskelija-asuntolasta Studentenwerkiltä, sitä sai vaan hieman kauemmin odottaa. Rostockiin saavuin lentäen lokakuun alussa, ja ehdin hieman tutustua kaupunkiin ennen varsinaista opiskelun alkua. Lisäksi silloin vaihto-opiskelijoilla oli orientaatioviikko, jossa sai hyödyllistä tietoa vaihto-opinnoista kaupungissa. Vaihtarit saivat myös vihkoset, joissa kerrottiin, mitä kaikkea vaihto-opiskelijan täytyy muistaa opintojen alkaessa. Sain kokea todeksi saksalaisen byrokratian, kun melkein joka asia piti käydä eri toimistossa hoitamassa. Onneksi olin koulussa jo sen verran saksaa opiskellut, että sillä kielellä sain asiat hoidettua, sillä kaikissa toimistoissa virkailijat eivät osanneet englantia. Saksassa hankin pankkitilin Deutsche Bankista vuokran maksamiseen, mikä kannatti myös muuten, sillä Visa Electronilla ei voinut maksaa kovinkaan monessa paikassa. Opintotuen sain myös suoraan saksalaiselle tilille.

Opiskelu

Ympäristötekniikkaa Rostockissa voi opiskella vain maisteri/diplomi-vaiheessa. Learning agreement eli opintosuunnitelma meni melkein kokonaan uusiksi, sillä Suomesta käsin oli lähes mahdotonta saada kunnon tietoa, mitä kursseja kannattaisi suorittaa. Onneksi sain apua Saksan koordinaattoriltani, ja kaikki lopulta valitsemani kurssit saksan kielikurssia lukuunottamatta olivat tarkoitettu ympäristötekniikan ensimmäisen lukuvuoden opiskelijoille. Opiskelin siis ympäristötekniikan maisterivaiheen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden mukana, ja meitä oli mukava noin 40 hengen ryhmä. Muita vaihto-opiskelijoita samassa koulutusohjelmassa ei ollut, mutta monet saksalaisistakin opiskelijoista olivat uusia Rostockissa, joten pääsin silti ihan hyvin mukaan.
 
Suoritin viisi kurssia, joista opintopisteitä kertyi yhteensä 30 eli juuri opintotukeen vaadittava määrä kuudelta kuukaudelta. Kurssien aiheet olivat mielestäni mielenkiintoisia ja ne täydentävät hyvin Oulun opintojani sekä tuovat kansainvälistä näkökulmaa myös maa- ja vesitekniikan alalla. Yksi kursseista luennoitiin englanniksi ja muut saksaksi. Luentopakkoa ei ollut, mutta istuin luennoilla suhteellisen ahkerasti, vaikka kielen takia en kaikkea ymmärtänytkään. Ainoa poikkeus oli saksan kielen kurssi, jolla vaadittiin 80 % läsnäoloa, ja tämä kurssi oli myös ainoa, joka suoritettiin kirjallisella tentillä. Muihin kursseihin liittyi erilaisia harjoitus- ja seminaaritöitä, ja kolmella kurssilla minun täytyi lisäksi suorittaa suullinen, 15-30 minuutin tentti. Tenteistä kaksi tein englanniksi ja yhden saksaksi, ja professorit olivat kyllä ymmärtäväisiä kielitaitoni suhteen, mikä näkyi myös saksankielisen tenttini arvostelussa. Lukiessa riitti yleensä luentomateriaali, ja lisäksi hyödynsin opiskelijoiden keskenään netissä ylläpitämää tenttimateriaaliarkistoa. Tentit pidettiin helmikuun alussa olevan tenttiperiodin aikana. Kurssien harjoitustyöt olivat välillä haastavia sekä kielen että sisällön puolesta, mutta sain onneksi apua opiskelijakavereiltani ja teimmekin tehtäviä joskus yhdessä.
 
Useimmat vaihtareista ilmoittautuivat saksan kielikursseille, joita ennen piti suorittaa lähtötasotesti. Testin mukaan pääsin C.1-tason ryhmään, ja mielestäni kurssi oli kyllä hyödyllinen kielen oppimisen kannalta. Opetus tapahtui alle kahdenkymmenen hengen ryhmässä, jossa kaikki opiskelijat olivat joko vaihto-opiskelijoita tai ulkomaalaisia perusopiskelijoita. Omantasoisessa ryhmässä suullinen kielitaito sai hyvää harjoitusta, ja kirjallisten töiden sekä tehtävien avulla myös kirjallinen kielitaitoni parantui.
 
Umweltplanung- und management -kurssilla käytiin läpi ympäristösuunnittelua, sen periaatteita ja historiaa, esimerkiksi asutuksen syntyä. Kurssiin kuuluivat luennot kerran viikossa, mutta suoritukseen riitti periaatteessa seminaarityö, joka esitettiin sekä kirjallisena että suullisena. Tein seminaarityön saksaksi yhdessä saksalaisen opiskelukaverini kanssa aiheesta "Schülerversorgung und Schultransport im ländlichen Raum". Työssä vertailimme siis Saksan ja Suomen koulujärjestelyjä ja koulukuljetuksia erityisesti maaseutualueilla.
 
Environmental Informatics –kurssi oli suorittamistani kursseista ainoa, jonka luennot pidettiin englannin kielellä. Tämä helpotti varsinkin aluksi ymmärtämistä huomattavasti. Kurssi käsitteli ympäristöinformatiikkaa, ja läpi käytyjä asioita olivat muun muassa ympäristötietokannat, ympäristö- ja geotietojärjestelmät, ympäristöanalytiikka sekä ympäristötietojen mallintaminen, simulaatio ja visualisointi. Kurssi tuotti aihesisällöltään minulle jonkin verran haastetta, mutta koin sen myös tulevaisuuden kannalta erittäin hyödylliseksi. Luentojen lisäksi kurssiin sisältyi muutama pakollinen tietokoneella tehtävä harjoitustyö, joihin apua sai käymällä harjoitustunneilla.
 
Ländliche Wasserwirtschaft –kurssi käsitteli enimmäkseen vedenjakelua ja veden sekä jäteveden puhdistusta sekä niihin käytettäviä menetelmiä. Minulla oli näistä joidenkin Oulussa suorittamieni kurssien pohjalta jo jonkin verran tietoa, mikä auttoi ymmärtämään luentoja. Myös paljon uutta tietoa tuli, ja kävimme myös tutustumassa Rostockin vesilaitokseen ja jäteveden puhdistamoon. Kurssilla oli luentojen lisäksi myös noin joka toinen viikko laskuharjoituskerta, jolla annettiin evästystä laskuharjoitustehtävien tekemiseen. Niissä minulla oli monesti ongelmia, kuten myös opiskelukavereillani, mutta apua kysymällä nekin onnistuivat.
 
Boden und Gewässerschutz –kurssi oli mielestäni tiedekunnassa suorittamistani kursseista ehkä mielenkiintoisin. Vaikka aiheena oli myös vesistön suojelu, keskityttiin kurssilla enemmän maaperään. Läpi käytyjä aiheita olivat kansalliset ja kansainväliset maaperän ja vedensuojelun ongelmat kuten maaperän köyhtyminen ja eroosio, toimenpiteet maaperän ja veden suojelemiseksi ja saneeraus, maaperän synty ja maa- ja maaperätyyppiluokittelu. Kurssilla järjestettiin neljän päivän exskursio Saksiin, jolla tutustuimme mm. ruskohiilikaivokseen ja –voimalaan sekä tekojärveen, joka oli entinen kaivos. Kurssin suoritukseen kuului myös seminaarityö, joka esitettiin suullisesti ja kirjallisesti samaan tapaan kuin toisellakin kurssilla. Tämän seminaarityön teimme aiheesta "Arsen im Grundwasser" eli arseeni pohjavedessä.

Asuminen

Lähetin paikalliselle Studentenwerkille asuntohakemuksen opiskelija-asuntolan huoneesta, minkä lisäksi etsin varmuuden vuoksi asuntoa myös yksityisiltä markkinoilta. Päädyin kuitenkin opiskelija-asuntolaan saatuani sieltä asuntotarjouksen sähköpostitse. Asuntoni oli solu, jossa minun lisäkseni asui kaksi saksalaista opiskelijaa ja yksi ranskalainen vaihto-opiskelija. Saksalaiset kämppikset tuntuivat haluavan pitää yksityisyytensä, mutta ranskalaisen kämppiksen kanssa olin varsinkin aluksi paljon ja ajan kuluessa toiseen saksalaisistakin tutustuin. Jokaisella oli oma huone, ja lisäksi asunnossa oli yhteinen keittiö, kaksi vessaa ja suihku. Asuntolassa oli myös pyykkitupa kellarissa, jossa parin euron maksua vastaan sai pyykätä. Huoneen vuokraan kuului sähkön ja veden lisäksi myös nettiyhteys.
 
Asunnon sijainti yliopistokampuksia, kirjastoa ja ruokalaa ajatellen oli erinomainen. Oma tiedekuntani sijaitsi noin kahden kilometrin päässä ja kielikeskus, jossa osallistuin saksan kielen kurssille, oli vielä lähempänä. Myös keskusta oli parin kilometrin päässä. Asuntolan kanssa samalla kadulla sijaitsi iso ja halpa  ruokakauppa, jossa monet opiskelijat kävivät ruokaostoksilla.

Muu yliopistoelämä ja vapaa-aika

Yliopistolla oli useita ruokaloita, Mensoja, joista suurin sijaitsi puolen kilometrin päässä asuntolastani, joten kävin siellä joskus myös vapaapäivinä syömässä. Toisaalta joinakin päivinä minulla puuttui lukujärjestyksestä ruokatauko, jolloin jouduin ottamaan eväät. Ruoka Rostockin Mensoissa oli mielestäni maukasta ja osittain jopa paremmantasoista kuin Suomessa. Valinnanvaraa oli myös paljon, pääruokia oli monta linjastoa ja salaateissa ja jälkiruoissakin joka päivä runsaasti eri vaihtoehtoja. Toisin kuin Oulussa, pääruoasta, lisukkeista ja salaatista maksettiin kaikista erikseen ja juomia myytiin vain pulloissa.

Kaupungissa toimi opiskelijoista koostuva LEI (Local Erasmus Initiative) Rostock, joka järjesti vaihto-opiskelijoille erilaista ohjelmaa, mm. kaupunkikierroksen, retken Warnemündeen ja luistelua. Lisäksi talvilukukauden aikana LEI järjesti matkat Rügenin saarelle ja Berliiniin, joille molemmille otin osaa. Tapahtumat ja retket olivat hyviä tilaisuuksia tutustua muihin vaihtareihin, joiden kanssa vietinkin sitten paljon vapaa-aikaa. Tutustuin myös muutamiin saksalaisiin opiskelijoihin, joiden kanssa keskustellessa saksan kielen taitonikin kehittyi. Yliopistolla oli tarjolla erilaisia liikuntakursseja 15 euron hintaan /kurssi, joille paikat piti lukukauden alussa varata. Itse kävin sulkapalloa pelaamassa kerran viikossa. Lisäksi jouluun asti lauloin myös kahdessa kuorossa, ja toisen mukana pääsin esittämään Bachin Jouluoratorion vähän ennen joulua.

Maksamalla noin 70 euron lukukausimaksun sai opiskelijakortin, jolla sai matkustaa Rostockin sisäisellä julkisella liikenteellä ilmaiseksi. Tämä oli kätevää, sillä esimerkiksi Warnemündeen merenrannalle oli noin 10 km, joka taittui sitten mukavasti S-Bahnilla. Ostin tästä huolimatta itselleni pyörän vaihto-opiskelun ajaksi, mikä myös kannatti, sillä kaupungissa oli teillä pyöräkaistat ja pyörällä pääsin hyvin kulkemaan yliopistolla ja harrastuksissa.

Saksassa junilla matkustaminen on suhteellisen kallista yksin, mutta voi tulla todella halvaksi kimpassa matkustettaessa. Deutsche Bahn myy ainakin RE-juniin ryhmälippuja viidelle hengelle asti, jolloin esimerkiksi Rostockista Hampuriin voi päästä jopa 8 eurolla. Rostockin yliopisto-opiskelijoilla olikin Facebookissa oma sivu, jolla etsitään juna- ja autokimppakyytejä. Matkustin junan lisäksi myös autokimppakyydillä muutaman kerran. Lisäksi tein saksalaisen ystäväni kanssa tenttien jälkeen parin viikon reissun autolla Saksan ympäri ennen Suomeen paluuta. Lähimmät kansainväliset lentokentät Rostockin suhteen sijaitsevat Berliinissä ja Hampurissa, joista molemmista on hyvät junayhteydet. Itse käytin Hampuri-Helsinki-reittiä.

Mitä jäi mieleen

Saksan ja Suomen kulttuurin ja tapojen välillä en havainnut suuria eroja, ja saksalaiset vaikuttivat ainakin entisen Itä-Saksan puolella yhtä sulkeutuneilta kuin suomalaisetkin. Toisaalta aloin pitää saksalaisesta kulttuurista sen verran mitä siihen pääsin sisälle. Mielenkiintoista oli myös tutustua muista maista tulleisiin vaihtareihin ja samalla myös eri maiden kulttuureihin. Muita suomalaisia vaihtareita ei ollut, joten kovin paljon mahdollisuuksia minulla ei ollut suomea puhua, vaikka kaupungissa asuu joitakin suomalaisia. Esimerkiksi ranskalaisten vaihtareiden kanssa vietin varsinkin aluksi paljon aikaa, ja samalla opin myös Ranskan kulttuurista, vaikka en kieltä vielä ymmärtämään ehtinyt oppiakaan.

Vaihto-opiskelijoiden kesken varsinkin aluksi puhuttiin paljon englantia, jota suurin osa osasi saksaa paremmin, ja osa vaihtareista ei osannut saapuessaan ollenkaan saksaa. Yritin heti alusta asti puhua mahdollisimman paljon kieltä, vaikka suullinen kielitaitoni oli aluksi heikko. Liikuin varsinkin loppuajasta enimmäkseen saksaa puhuvien ihmisten kanssa, ja sitä myötä saksan suullinen kielitaitoni myös kehittyi suhteellisen nopeasti. Olen tyytyväinen vaihto-opintojeni aikana hankkimaani kielitaitoon ja uskon, että sain hyvän pohjan jatkaa kielen oppimista tästä eteenpäin vaikka itsenäisesti.

Vaihtoaika oli minulle elämässäni tärkeä kokemus ja se auttoi minua laajentamaan maailmankuvaani. Pääsin tutustumaan uuteen kulttuuriin ja moniin erilaisiin ihmisiin sekä sain uusia ystäviä. Päällimmäisenä tunteena vaihto-opiskelusta minulle jäi kiitollisuus mahdollisuudesta lähteä ja kaikesta koetusta. Välillä oli myös koti-ikävä, mutta asuminen kaukana kotoa toi minulle lisää itsenäisyyttä ja rohkeutta lähteä joskus vielä uudestaankin ulkomaille pidemmäksi aikaa.