Vaihtokohteeni oli TU Delft Hollannissa. TU Delft on yksi Euroopan arvostetuimpia tekniikanalan yliopistoja ja se sijaitsee Etelä-Hollannissa Rotterdamin ja Den Haagin välissä Delftin kaupungissa. Vaihtoaikani oli helmikuu 2013- heinäkuu 2013. Opiskelukielenä toimi englanti ja kurssit käsittelivät pohjarakentamista.
TU Delft tarjoaa erittäin laajan tarjonnan Y-puolen opiskelijoille. Maamekaniikka, pohjarakentaminen ja vesirakentaminen ovat erittäin arvostettuja asioita Hollannissa ja kyseisten aineiden kurssitarjonta on laaja yliopistossa. Pohjaolosuhteiltaan Hollanti poikkeaa valtavasti Suomesta. Pohjavedenpinta on lähes poikkeuksetta maan pinnassa ja maakerrokset koostuvat erilaisista siltin, hiekan, saven ja turpeen yhdistelmistä. Peruskalliota ei käytännössä maan pohjoisosia lukuun ottamatta löydy taloudellisilta rakennussyvyyksiltä. Lisäksi tulvien hallinta ja veteen liittyvät ympäristöriskit työllistävät delta-alueella sijaitsevassa Hollannissa erittäin paljon insinöörejä.
Poikkeavat rakennusolosuhteet johtavat hyvin erilaisiin tekniikoihin rakentamisessa. Vaihdon aikana oli mahdollista osallistua koulun ja opiskelijajärjestöjen järjestämille excursioille. Itse pyrin aktiivisesti osallistumaan näille vierailuille, koska niissä pääsi näkemään aitoa maarakentamista käytännössä. Mieleenpainuneita hetkiä olivat tutustuminen tunnelityömaahan, jossa käytettiin TBM- tunneliporaa ja Delftin keskustassa toteutettava 2,2 kilometrin maatunneli. Tunnelin seinät ovat metrinpaksuisia, lohkoissa valettavia yli neljäkymmentä metriä syviä teräsbetoniseiniä. Kaivannon työnaikainen stabiliteetti taattiin bentoniittipaineella. Melkein jokaisella työmaalla oli oma bentoniittiasema. Suunnittelu- ja mitoituslähtökohdat olivat myös Hollantilaiseen tapaan hyvin erilaiset. Delftin junaradan yhteyteen rakennettiin yli 10 000 pyörälle parkkitila, vaikka itse kaupungissa asuu noin 100 000 asukasta. Toinen hilpeyttä herättänyt hetki oli penkereitä käsittelevällä kurssilla, jossa opettaja avausluennolla kertoi yleisesti penkereistä, erityisesti tulvapenkereistä ja padoista. Lopuksi hän totesi, että onhan meillä myös näitä tiepenkereitä tässä maassa.
Koulussa kaikki kurssit luennoitiin englanniksi maisterivaiheessa. Kevätlukukausi jaetaan kahteen periodiin. Yksi periodi kestää noin seitsemän viikkoa. Yksi kurssi kestää aina vain yhden periodin. Kurssit ovat hyvin intensiivisiä ja vaativat paljon työtä. Kurssit tentitään pääosin suullisina kokeina. Kursseille osallistui noin kaksikymmentä opiskelijaa ja noin kaksi kolmasosaa heistä oli natiiveja hollantilaisia. Loput olivat kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita ja vaihto-opiskelijoita. Rakentamislaitos Delftissä oli hyvin kansainvälinen. Resurssit ovat myös aivan toista luokkaa kuin Suomessa. Geotekniikalle ja kaivososastolle oli esimerkiksi rakennettu rakennuslaitoksen kylkeen oma viisikerroksinen lisärakennus. Kurssit olivat hyvin teoreettisia ja vaativat osaamista matlabissa sekä muissa matemaattisissa ohjelmissa. Yleiskäsitykseni jäi, että tietotekniikan osaaminen keskiverto opiskelijalla oli paljon parempi kuin Suomen vastaavilla opiskelijoilla. Esimerkiksi oli normaalia, että exceliä käytettäessä koulutöissä hyödynnettiin visual basicia ja makroja.
Itse Delft sijaitsee noin puolentoista tunnin junamatkan päässä Amsterdamista. Kaupunki on yksi Hollannin vanhimmista ja esimerkiksi kuningasperheen hautapaikka sijaitsee Delftin uudella kirkolla. Kaupungin keskusta on jätetty tarkoituksella historialliseen asuunsa ja autolla on vaikea liikkua keskustassa. Hollannin kuuluisa posliini ja taitelija Vermeer ovat kotoisin Delftistä. Delft onkin suosittu kohde turistien keskuudessa ja suosittelen lämpimästi vierailemaan kaupungissa jos olet matkalla Hollannissa. Kaupungissa on noin 100 000 asukasta, joten se on mukava maalaispitäjä. Lisäksi asukkaista kolmannes on suoraan tekemisissä yliopiston kanssa, joten voi sanoa, että Delft elää yliopistostaan. Lähes kaikki ihmiset puhuvat sujuvaa englantia, joten kielestä sinun ei tarvitse murehtia yhtään.
Asuminen Delftissä on suomalaiselle todella helppoa. Kaupasta saa samanlaista ruokaa kuin Suomessa ja kaikki järjestelmät (julkinen liikenne yms.) toimivat Pohjois-Eurooppalaisella tarkkuudella ilman suurempia kulttuurieroja. Delftistä ei siis saanut kulttuurishokkia, mutta erojakin oli toki paljon. Ensimmäisenä tuli ostaa oma polkupyörä. Kaupunkiin on rakennettu käytännössä kaikkiin teihin omat pyöräkaistat ja kaikki pyöräilevät. Maa on tasainen ja lunta ei tule melkein koko talveen, joten pyörää voi helposti käyttää ympäri vuoden. Toinen asia, joka poikkeaa suuresti Suomesta on ruokakulttuuri. Hollantilaiset eivät syö lounasta koulussa vaan he syövät aamulla ja päivällä erilaisia leipiä. Illalla he valmistavat päivällisen. Kouluruokalassa myytiin yksittäispakattuna kinkkua ja juustosiivuja, jotta jokainen pystyi kokoamaan omat leipäänsä ruokatauolla. Kaikille maassa vieraileville suosittelen kapsalonin kokeilemista.
Saapuessani Delftiin osallistuin introduction- viikkoon. Ensimmäisellä viikolla tutustuimme kaupunkiin ja yliopstoon, hoidimme juoksevat menot (kirjautuminen koululle, pankkitili, pyörän osto, opiskelijakortti, kaupungintalolle kirjautuminen yms.) ja tutustuimme muihin vaihto-opiskelijoihin. Tästä oli minulle korvaamatonta hyötyä ja käytännössä parhaat tuttuni sain jo ensimmäisellä viikolla. Viikko oli todella hyvin organisoitu ja kaikkien juoksevien asioiden hoito omatoimisesti olisi voinut olla työlästä.
Asunto minulle tarjottiin paikallisen opiskelija-asuntosäätiön DUWO:n kautta (vastaa Helsingin HOAS:sia). Asunnot Duwon kautta ovat kalustettuja, sähköt ja netti kuuluvat vuokraan, joten asunnosta ei tarvinnut huolehtia. Asunnot ovat vähän arvokkaampia kuin Suomessa. Osa opiskelijoista hankki kuitenkin vapailta markkinoilta itselleen asunnon, suurin osa heistä oli tutkinto-opiskelijoita.
Eläminen Hollannissa on edullista verrattuna Suomeen. Asuminen on jonkin verran arvokkaampaa mutta
muuten asiat ovat edullisempia. Junalla matkustaminen on todella helppoa Hollannissa, mutta se on melko arvokasta. Itse ostin alennuskortin junaan viikonlopuiksi ja näin pääsin kiertämään maata vapaa-aikana. Kaiken kaikkiaan rahaa itse Hollannissa kului melko saman verran kuin Suomessa asuessa, mutta muutot ja matkustaminen Suomen ja Hollannin välillä tietenkin kasvattivat kustannuksia.
Hollannissa on aktiivinen opiskelijayhteisö ja erilaisia järjestöjä on pilvin pimein. Kiltojen ja ylioppilaskunnan lisäksi campuksella on paljon esim. urheiluseuroja ja nämä ovatkin mainio tilaisuus tutustua paikallisiin opiskelijoihin. Geotekniikan lukijoilla oli oma järjestö nimeltään De Ondergrondse. He järjestivät excursioita ja vapaa-ajan toimintaa. Toiminta oli hyvinkin samanlaista kuin oma opiskelijoiden harrastetoiminta Suomessa. Jokaiselle järjestölle oli varattu oma tila yliopistolla ja toiminta professorien kanssa oli aktiivisista. Opinkin paljon paikallisest rakentamisesta ja kulttuurista osallistuessani heidän toimintaansa.
TU Delft on kansainvälisesti arvostettu huippuyliopisto ja suosittelen lämpimästi myös jatkossa geotekniikan opiskelijoita hakemaan yliopistoon vaihtoon. Vaihtoaika on koulun puolelta haastavaa ja samalla palkitsevaa. Geotekniikkaan liittyvät ongelmat ovat maassa hyvin erilaisia kuin Suomessa ja näiden ongelmien opiskelu laajensi ainakin omaa näkemystäni geotekniikasta suuresti. Lisäksi kaikkialta maailmasta saatavat ystävät yhdistettynä mahtavaan kulttuuriseen kokemukseen tekivät omasta vaihdostani ikimuistoisen kokemuksen!
