OpiskelijaHanna Leisti
Koulu
Matkakohde University of Canterbury, Uusi-Seelanti
Aika 10.11.2006 - 16.02.2007
Vaihto-ohjelma

Syksyllä 2006 sain mahdollisuuden osallistua Etelämanner tutkimus- kurssille (Graduate Certificate in Antarctic  Studies). Kurssi järjestettiin Uudessa-Seelannissa, Christchurchissä. Kurssin kesto oli 14 viikkoa. Näiden 14 viikon aikana syvennyimme perusteellisesti Etelämantereen ja Eteläisen valtameren historiaan, tieteeseen, poliittiseen tilanteeseen, ympäristöasioihin ja tulevaisuuden haasteisiin. Kurssi on kehitetty Canterburin yliopiston ja Antarctica New Zealandin yhteistyönä. Kurssin poikkitieteellisyys, yhdessä kriittisten keskusteluiden ja laajan Antarktis tietämyksen myötä, ovat synnyttäneet ainutlaatuisen opintokokonaisuuden, josta sain nyt nauttia.

Lähtö Uuteen-Seelantiin tapahtui 9.10.2006. Yli vuorokauden kestoisen lennon jälkeen olin perillä. Seuraavat 14 viikkoa asuisin Christchurchissä, kolmihenkisen perheen kanssa. GCAS-kurssi alkoi heti seuraavana maanantaina. Kurssia suorittamaan oli valittu kaikkiaan 16 opiskelijaa, jotka kaikki olivat paikalla ja valmiit aloittamaan. Opiskelijoilla oli omat motiivinsa osallistumiseen, mutta kaikkia tietenkin yhdisti kiinnostus tuota valkoista mannerta kohtaan. Ensimmäisen viikon jälkeen näytti, että tulimme kaikki varsin mainiosti toimeen keskenään.

Kurssin sisältö oli todellakin monipuolinen. Saman viikon aikana saatoimme käsitellä Etelämantereen sää systeemejä, ja fiktio kirjallisuutta. Normaalien luokkahuone luentojen lisäksi kurssiin kuului Cass- kenttäleiri, jossa kävimme läpi tulevan Etelämanner reissun asioita, ja näin pääsi myös tutustumaan muihin kurssilaisiin paremmin. Myös ensi-apu kurssi kuuluin ohjelmaan. Etelämanner matkan kannalta se oli välttämätön. Vierailimme myös useissa Antarktikseen liittyvissä kohteessa, ja luentoja pidettiin luokkahuoneen ulkopuolellakin. Erityisesti mieleen on painunut kolmen tunnin sessio biologian laboratoriossa, jossa mikroskoopin avulla yritimme löytää erilaisia matoja ja bakteereja.
 
21.12.2006 oli kauan odotetun Etelämanner matkan aika. Iltapäivällä suuntasimme kohti etelää Yhdysvaltain ilmavoimien lentokoneella, C17. Seuraavan vajaan kolmen viikon aikana tukikohtanamme oli Uuden-Seelannin Antarktis asema, Scott Base. Suurimman osan ajasta vietimme kuitenkin ulkosalla. Muutaman Scott Basessä vietetyn yön jälkeen, suuntasimme Windless Bightiin leirin pystytykseen. Vuorossa oli kymmenen päivän yöpyminen teltoissa. Leiriytymisalue oli mahtava. Teltat pystytettiin Rossin jäähyllylle, ja taustalla savusi toimiva tulivuori Mount Erebus. Liikkuminen leiri ympäristössä oli hyvin rajoitettua, sillä railoon putoamisen vaara kasvoi heti merkittyjen reittien ulkopuolella. Päivät leirissä menivät kuitenkin siivillä, joka päivä oli jotain ohjelmaan. Kävimme läpi turvallisuus koulutuksen, vierailimme tutkimuskohteissa, ja tutustuimme lähiympäristön geologiaan, ja tarkkailimme säätä päivittäin. Pingviinien bongaus kuului myös asiaan. Tilataiteeseenkin pääsimme tutustumaan. Amerikkalainen taiteilija Lita Albuquerque oli juuri rakentanut teoksen nimeltä Stellar-axis: Antarctica, Pegasus-tien varteen. Teoksen toinen osa on suunniteltu toteutettavaksi samalla leveysasteella, mutta pohjoisella pallonpuoliskolla. Jos jostain syystä joutilasta aikaa löytyi, niin aina oli jotain kaivettavaa. Keittiöt ja vessat olivat leirin päätyttyä varsinaisia taideteoksia. Ennen Uuteen-Seelantiin paluuta pääsimme vielä vierailemaan USA:n McMurdossa, ja näimme kuinka ruotsalainen jäänmurtaja Oden raivasi tiensä mactownin jääsatamaan. McMurdo on Etelämantereen suurin tutkimusasema. Kesällä asukkaita on jopa 1000. Hetkeksi saattoi unohtaa olevansa eristyksissä, sillä pieneltä kaupungilta paikka vaikutti.

Kotiin palattuamme luennot jatkuivat ja raporttien kirjoittaminen täytti päivät. Kurssi arvosteltiin viiden eri projektin pohjalta. Ensimmäisenä työnä oli kirjallisuus katsaus. Aiheekseni valitsin seikkailu turisteille sattuneet tapaturmat ja niiden käsittely lehdistössä. Tätä kautta sain halutun kosketuksen turismiin liittyviin aiheisiin. Toinen työ oli ryhmätyö, jossa aiheenamme oli Committee of Environmental Protection (CEP) ja sen tehokkuus. Antarktiksella olimme myös kiireisiä raporttien kirjoittamisessa. Teimme pienimuotoista tutkimusta eri aiheista, omat aiheeni olivat hylkeet, sää, ja ympäristöasiat. Kurssin päätteeksi oli vielä oman projektin vuoro, jonka tein kaukokartoituksesta jäähyllyllä. Arvosteltavaksi annettiin myös henkilökohtainen projekti. Ideana oli kertoa taiteellista vapautta käyttäen miten Etelämanner matkan koki. Aiheeksi valitsin lumikiteet. Olen kuvannut lumikiteitä aikaisemminkin, ja se tuntui luontevalta tavalta ilmaista ajatuksiani.  

Kaiken kaikkiaan GCAS-kurssi oli loistava. Sain uskomattoman paljon informaatiota tuon 14 viikon aikana, ja luulen, että kaikkea ei ole vielä pystynyt edes sulattamaan. Tulevaisuudessa toivon, että voisin työskennellä aiheen parissa.

 


Hae apurahaa verkossa


Hae apurahaa, muuta tietojasi tai tee maksupyyntö. Kaikki kätevästi verkossa apurahapalvelussamme.

Lue Vesitalous-lehteä

etusivu-section2.jpg

Uusimman lehden teemana on vesihuolto. 

Tutustu lehteen