OpiskelijaAnu Käräjämäki
Koulu
Matkakohde Pittsburg State University, USA
Aika 07.01.2003 - 29.05.2003
Vaihto-ohjelma

Lähdimme mieheni kanssa 6.1.03 Vaasasta tulipalopakkasten siivittämänä kohti Helsinkiä josta seuraavana aamuna oli tarkoitus suunnata kohti Frankfurtia ja sieltä vihdoin alkaisi odotettu reissumme Atlantin toiselle puolen.

Lähtöpäivän aamulla oli hieman haikeat tunnelmat, vaikka olimmekin lähdössä reissuun yhdessä, tuntui hieman pelottavalta lähteä turvallisesta, joskin kylmästä, Suomesta suureen Amerikkaan jossa oli juuri meneillään ns. terrorismin vastaisen sodan alkuvaiheet. Muutamaa päivää aikaisemmin oli Frankfurtin kentälläkin kaapattu kone, joka sekin toi oman lisänsä jännitykseen.

Vaihtoja oli Frankfurtissa, New Yorkissa, St. Louisissa ennen kuin pääsimme määränpäähämme, Joplinin pienelle kentälle. Vaihdot sujuivat kirjaimellisesti mutkitta, sillä koneiden ollessa hieman jäljessä aikatauluista jouduimme juoksemaan kovaa kyytiä koneesta toiseen.

Ensimmäinen aamu Amerikassa oli kaunis, lämpötila oli Suomen pakkasten jälkeen mukavaa vaihtelua, noin 20 Celsius astetta ja aurinkokin paisteli. Itse Pittsburgin kaupunki ei vastannut käsitystäni amerikkalaisesta kaupungista. Olin tiennyt kaupungin olevan pieni, mutta oletin ”Jenkkilän” pikkukaupunkienkin olevan suuria. Noin 5000 asukkaan hieman ränsistynyt kaupunki ei tehnyt suurta vaikutusta. Kampus alue tosin ole todella kaunis ja siisti, samoin yliopiston rakennukset olivat kauniita ja uusittuja.

Täytettyämme kansainvälisten asioiden toimistossa liudan kaavakkeita lähdimme Mikon kanssa etsimään asuntoa. Päätimme aluksi muuttaa suomalaisen Jaanan kämppään, mutta parin viikon päästä löysimme oman asunnon Gorilla Inn-nimisestä asuntolasta, joka ei ollut yhteydessä yliopistoon. Asuntojen yleistaso Pittsburgissa oli suomalaisiin opiskelija-asuntoihin tottuneella lievästi sanottuna kauhistus. Vuokrataso oli sama kuin Suomessa, ja vaikka asunnossamme majaili lukuisia torakoita, emme saaneet vuokraan alennusta ”alivuokralaisista”. Huonekalujen, pakollisten sellaisten, hommaaminen olisi ollut suuri ongelma ilman ystävällisiä Pittsburgilaisia. Vaikka kaupungin pienuus aiheutti tylsistymistä, oli valtavan hienona pienen kaupungin etuna se, että ihmiset olivat ystävällisiä ja auttoivat mielellään vaihto-opiskelijoita.

Koulu alko virallisesti 15.pvä, mutta sitä ennen oli tuberkuloositestin, vaihto-orientaation ja ilmaisten kirkon illallisten muodossa olevaa tutustumista paikalliseen elämänmenoon. Valitsin kursseikseni aineita, joita ei niin helposti tulisi Oulussa opiskeltua. Luin Muovien teoriaa sekä Muovien laborointia tekniikan puolelta ja Introduction to Business-kurssin sekä Human Resource Development-kurssin kaupallisten aineiden puolelta. Lisäksi ohjelmistoon kuului vaihto-opiskelijoille pakollisia kielten opintoja joita kävin 6:den ”creditsin” edestä. Valitsin lukujärjestykseeni myös liikuntaa, kurssit Jazz-tanssia sekä Kickboxingia, vaikka niistä tuskin saakaan korvauksia opintoihini Oulussa.

Amerikan yliopisto järjestelmä poikkeaa kovasti suomalaisesta. Alin tutkinto on Bachelorin tutkinto, johonka kuuluu ns. yleissivistäviä opintoja kuten historiaa ja kirjallisuutta sekä liikuntaa. Paikalliseen maisterin tutkintoon jatkaa vain osa opiskelijoista. Suomesta kahdenvälisessä vaihdossa opiskelemaan tulevat joutuvat ottamaan ns. undergraduate-kursseja, eli bachelorin tutkintoon johtavia opintoja, mikä aiheuttaa sen, että jos haluaa opiskella samaa alaa kuin Suomessa, kurssit ovat erittäin luultavasti liian helppoja. Olinkin todella tyytyväinen ottamistani Suomessa taloustieteiden alaksi luettavista kursseista. Mikä olisikaan sen parempi paikka opiskella Bisnestä kuin Amerikka?

Englannin opinnot sujuivat suhteellisen kevyesti, opiskelu oli lähinnä aineiden kirjoittelua ja keskustelua ajankohtaisista aiheista. Ryhmässämme oli hiljaisen puoleisia Aasialaisia valtaosa, joten keskustelu rajoittui lähinnä suomalaisten, opettajan sekä parin rohkeimman Aasialaisen välille. Vaikka kieliopista en paljoakaan kurssilla oppinut, niin Amerikan kulttuuri (mitä siihen sitten lasketaankaan) tuli tutummaksi. Myös yhteiskunnallisiin ajankohtaisiin asioihin oli mielenkiintoista kuulla eri kansallisuuksien mielipiteitä.

Vapaa-ajan viettoon Pittsburg ei tarjonnut kovin monenlaisia mahdollisuuksia. Suomalaisilla on kuuleman mukaan maine ahkerina liikkujina, eikä meidänkään Suomalaisporukka ollut aikaisempia pekkoja pahempi. Itse kävin kuudessa jumpassa viikoittain sekä lisäksi lenkkeilimme satunnaisesti muiden Suomalaisten kanssa. Meitä oli viisi tyttöä sekä mieheni, joka saikin osakseen laajaa kateutta liikkuessaan ”blondilaumansa” kanssa. Parhaiten kaikenkirjavista kansallisuuksista tulimme toimeen Turkkilaisten kanssa. Hyviä kavereita löytyi toki eksoottisemmistakin maista kuten Perusta, Intiasta, sekä Nepalista. Myös muutama Amerikkalainen osoittautui erittäin mukavaksi tuttavuudeksi. Totesimme kielen opiskelun olevan kaikkein tehokkainta ruokalassa, jossa vietimme pitkäksi venähtäviä lounaita monikansallisessa porukassa.

Eräs harvoista Pittsburgin tapahtumista oli joka vuotinen International Food Day, jonne vaihto-oppilaat valmistivat omien maidensa herkkuja. Meidän Team Finlandimme kunnostautui leipomalla korvapuusteja (300 kpl) sekä karjalanpiiraita (200 kpl). Ne olivatkin yksiä tapahtuman suosituimpia tuotoksia.

Reissaamiseen ei viidessä kuukaudessa jää niin paljoa aikaa, kun Amerikassa riittäisi nähtävää. Alkuperäinen haaveemme käydä Alaskassa jäi vielä haaveeksi korkeiden hintojen vuoksi. Muuten lentäminen Amerikan sisäisillä lennoilla on esim. Suomen sisäisiin lentoihin nähden erittäin edullista. Spring Breakilla lähdimme Mikon kanssa tutustumaan New Yorkin ihmeisiin, sekä vierailimme Hudson-riverin varrella olevassa kauniissa Poughkeepsiessa, jossa sukulaistätini asuu. Kävimme huhtikuussa Kansas Cityssä Amerikkalaisen ystävämme Kylen perheen luona, ja totesimme Kansas Cityn olevan Keski-lännen helmi eurooppalaistyylisine ostoskatuineen ja moderneine rakennuksineen. Pittsburgin viereisessä kaupungissa, Joplinissa, tuli myös vierailtua päiväseltään tutkimassa edullisen ostoskeskuksen antia. Koulun loputtua toukokuussa teimme vielä viikon reissun Kaliforniaan, Los Angelesiin, sekä sieltä St. Louisiin, jossa vietimme pari viimeistä yötä. Los Angeles jätti kirjaimellisesti suomalaiset vierailijansa hieman kylmäksi huonojen säiden sekä hankalan liikkumisen vuoksi. New York puolestaan oli kaupunki, jonne haluan mennä takaisin, vaikka vietimme viikon vain Manhattanin saarella, jäi sieltäkin paljon näkemättä. Satuimme olemaan ”Isossa Omenassa” juuri Irakin sodan syttymisen hetkellä, joten tavanomaisten nähtävyyksien lisäksi kaupungilla oli monia mielenosoituksia sekä tiukkoja turvatarkastuksia. Vierailimme päivää ennen sodan syttymistä YK:n päämajassa, jossa oli juuri silloin meneillään turvallisuusneuvoston salissa viimeinen kokous ennen sotaa.

Jännitystä arkiseen elämään Pittsburgissa toivat keväällä myös tornadot. Ensimmäinen tornado oli järkytys, tuntui kuin ilmahälytyspillit olisivat huutaneet. Ei auttanut muuta kuin pistää passipussit kaulaan, sekä visa-kortti taskuun ja juosta kellariin. Kansasilaiset kuitenkin ovat tottuneet näihin joka vuotisiin kiusankappaleisiin ja hieman jopa hymyilivät ulkopaikkakuntalaisten reaktioille. Ensimmäinen tornado ei ollut suuri, mutta seuraava oli niinkin suuri, että se ylitti jopa Suomessa uutiskynnyksen. Tämä kuuluisa tornado pyyhkäisikin noin kymmenen kilometriä Pittsburgin keskustasta erään kaverimme kotikylän osittain matalaksi. Tämän tornadon jälkeen myös paikalliset alkoivat ottaa hälytykset vakavammin.

Puoli vuotta tuntuu jälkikäteen katsottuna kovinkin lyhyeltä ajalta. Se on kuitenkin mielestäni sopiva aika olla vaihdossa siten, että ehtii tutustua uuden maan kulttuuriin pinnallisesti. Pinnallisuus onkin se sana joka kliseisesti yhdistetään Amerikkalaisuuteen. Moniin asioihin se mielestäni yhdistyykin. Vaikka meitä kohtaan oltiinkin valtavan ystävällisiä ja avuliaita, tietynlainen yleinen muista ihmisistä piittaamattomuus paistoi usein läpi. Piittaamattomuutta osoittaa mielestäni myös se, että keskimääräinen Amerikkalainen ei välitä kovastikaan yhteiskunnallisten tapahtumien seuraamisesta. Tuntui monesti, että me vaihto-opiskelijat olimme perillä esim. Irakin tapahtumista paremmin kuin paikalliset.

Yleistä ihailua herätti Suomen opintoraha-systeemi. Vaikka täällä kotimaassa ollaankin porukalla sitä mieltä, että opintorahaa kuuluisi korottaa siinä missä muitakin tukia, ei tulla ajatelleeksi, että Suomi on niitä harvoja maita jossa opintoraha on olemassa. Myös ilmainen koulujärjestelmä sai osakseen hämmästystä ilmaisine kouluruokineen ja – kirjoineen sekä lukukausimaksuttomine yliopistoineen. Reissun jälkeen verojen maksu ei tunnu ihan niin pahalta kuin ennen. Tuntuu, että Suomessa on tottunut monessa asiassa liian hyvälle, esimerkkinä vaikkapa suhteellisen siistit ja uudet opiskelija-asunnot, opintoraha, jopa yleisen terveydenhoidon näkee ihan uudessa valossa. Suurempienkin kaupunkien, kuten Helsingin, siisteys on aivan eri luokkaa kuin samankokoisen St. Louisin. Suomessa ihmiset osaavat lähes aina useampaa kuin yhtä kieltä sekä yleistieto esim. oman maan historiasta on, oman käsitykseni mukaan ainakin, laajempi.

Kaikesta huolimatta Pittsburgin kevät oli oikein onnistunut. Vaikka en löytänytkään ”sisäistä amerikkalaistani”, enkä jää Pittsburgin kaupunkia enkä koulua kaipaamaan, en vaihtaisi kokemustani pois. Vaikka lähtöä Kalifornian kautta kotiin olinkin odottanut, silti parin viimeisen päivän sisällä tuli tippa monesti silmään. Jäin kaipaamaan uusia kavereita, kaunista kampus-aluetta, New Yorkin vilinää ja sitä kaikkea ”erilaisuutta” jota monikansallinen yhteiskunta pitää sisällään.

Kotiin pääsimme ehjin nahoin sekä suhteellisen ehjin matkalaukuin. Laskeutuminen Helsinki-Vantaan kentälle oli hienoa, mutta vielä hienompaa oli laskeutua Vaasan kentälle jossa koko perhe oli vastassa. Vaikka olinkin valvonut lähemmäksi 40 tuntia vain puolen tunnin nokosilla, ei kotona raaskinut mennä heti nukkumaan. Ensimmäisen Suomen päivän kruunasi retki mökille Vaasan saaristoon sekä äidin savukala ja perunamuusi.

 


Hae apurahaa verkossa


Hae apurahaa, muuta tietojasi tai tee maksupyyntö. Kaikki kätevästi verkossa apurahapalvelussamme.

Lue Vesitalous-lehteä

etusivu-section2.jpg

Uusimman lehden teemana on vesihuolto. 

Tutustu lehteen