OpiskelijaPekka Saarinen
Koulu Teknillinen korkeakoulu
Matkakohde Berliinin teknillinen korkeakoulu, Saksa
Aika 11.09.2005 - 27.07.2006
Vaihto-ohjelma

Matkakertomus 

Vaihto-oppilasvuoteeni mennessä en ollut oleillut ulkomailla muutamaa lomaviikkoa pidempään. Jo useamman vuoden sisälläni kasvoi halu kokeilla elämistä jossain muualla kuin tutussa ja turvallisessa Helsingissä. Pitkän harkinnan jälkeen kohdemaa alkoi kristalloitua. Ensinnäkin siellä käytettävän kielen olisi oltava sellainen, jonka haluaisin oppia kantapään kautta. Toiseksi siellä piti olla kiinnostavaa opiskeltavaa eli oman alani opintoja, sillä puhdasta välivuotta en halunnut pitää. Kolmas varteenotettava asia oli mahdollista tulevaa uraani varten kansainvälisen kontaktiverkoston luominen. Halusin lisäksi parantaa saksan kielen taitoani, ja olin maahan muutenkin jossain suhteessa ihastunut mm. siellä olevan tietekniikan erityisosaamisen ja totta kai myös moottoriteiden takia. Lopullinen sijainti varmistui, kun TKK:n saksan kurssin, ”Landeskunde”, aikana vietin viikon Berliinissä. Berliinissä ja sen teknillisessä korkeakoulussa tuntuivat yhdistyvän kaikki ne asiat, joita vaihto-oppilasvuodeltani odotin. Seuraavassa kerron prosessin alusta loppuun.

Valmistautuminen ja lähtö 

Henkinen valmistautumisen lähtöön alkoi jo hyvissä ajoin. Asioiden järjestelemiseen toi oman lisänsä se, että päätimme tyttöystäväni kanssa lähteä yhdessä. Niinpä oli järjestettävä kahden ihmisen asiat vuodeksi kuntoon ulkomailla oleskelua varten. Itselleni oli saatava tietysti opiskelupaikka Berliinin teknillisen yliopiston (myöhemmin TUB) osastolta ”Straßenplanung und Straßenbetrieb”. TKK:n kansainväliset opiskelijapalvelut kertoivat, ettei estettä juuri tuolla osastolla opiskelemiseen ole. Lähetin hakemuksen Berliiniin kaikkine asiapapereineen (mm. kielitodistus, opintorekisteriote, opintosuunnitelma). Opintosuunnitelma oli kuitenkin vain suuntaa-antava, sillä tietoa oli vaikea löytää TUB:n varsin epäselvien Internet-sivujen sekä kielimuurin takia. Jo kurssien nimissä oli nimittäin sellaista ammattisanastoa, jota sanakirjat eivät tunteneet. 

Sillä aikaa kun opiskelupaikan vahvistuminen varmistuisi, oli järjesteltävä muita asioita. Niitä olikin yllin kyllin: vuokran irtisanominen, muutto, Suomeen jääville tavaroille säilytyspaikka ja vakuutus, henki- ja tapaturmavakuutukset, asunnon järjestäminen Berliinistä, tyttöystäväni Helsingin yliopistosta saaman opiskelupaikan siirtäminen vuodella, työpaikka lähes saksankielentaidottomalle tyttöystävälleni Berliinistä sekä stipendien järjestäminen. Siinä sivussa oli vielä petrattava kielitaitoa niin, että ensimmäiset hetket tuntemattomassa paikassa sujuisivat mahdollisimman hyvin. Tavoitteena oli nimittäin pärjätä koko vuosi ilman englantia; alusta loppuun. 
Asunnon löytäminen osoittautui yllätykseksemme kohtuullisen helpoksi tehtäväksi. Yksin lähtijälle yliopisto tarjoaa opiskelija-asuntolaa, mutta koska meitä oli kaksi, piti meidän vuokrata yksityisiltä markkinoilta asunto. Vuokrattaviksi ilmoitettuja kalustettuja huoneistoja ovat Internetin sivustot pullollaan; Berliinissä on näet vapaita asuntoja enemmän kuin riittävästi. Mutta, vaikka etsivä löytää, on sopiva sijainti sitten toinen kysymys. Berliini on niin valtavan laaja kaupunki, että koulu- tai työmatkaa kannattaa suunnitella asuntoa valittaessa.  

Rahoituksen, ts. stipendien anominen onnistui sekin vallan hyvin. Maa- ja vesitekniikan tuki ry. myönsi Internetistä saatavan kaavakkeen perusteella apurahan, ja myös Rakennusinsinööriliiton (RIL) stipendin hakeminen tehtiin samoin. Näiden lisäksi TKK myöntää kaikille vaihtoon lähtijöille oman stipendinsä. 

Ongelmia valmisteluissa sen sijaan tuotti itse opiskelupaikan saanti. Muut TU Berliiniin hakeneet opiskelijat saivat myönteiset tai kielteiset päätöksensä, mutta omani antoi odottaa. Koska TKK:n kansainvälisissä opiskelijapalveluissa käskettiin vain odottaa eikä esimerkiksi tiedustelemaan asiaa, soitin henkilökohtaisesti Berliiniin ja kyselin hakemukseni perään. Kävi ilmi, ettei hakemukseni ollut saapunut määränpäähänsä. Tässä vaiheessa oli kesä jo niin pitkällä, ettei varavaihtoehtooni, Hampurin teknilliseen yliopistoon, voinut enää hakea. Alkoi näyttää siltä, että asunnon ja työpaikan irtisanominen sekä muut valmistelut ulkomaille lähtöä varten oli tehty turhaan. 
Juuri kun olin lähettämässä hakemukseni kaikkine liitteineen uudestaan, tuli Berliinistä viesti, että hakemukseni oli saapunut heidän toimistoonsa. Nyt ilmeni seuraava ongelma: TKK:n tietekniikan ja TUB:n ”Straßenplanung und Straßenbetrieb” -osaston välillä ei ollutkaan oppisopimusta. Tämä ongelma ratkesi kuitenkin yllättäen erittäin nopeasti ja tilanne näytti vihdoinkin valoisalta. Muutaman päivän kuluttua saapui postissa hyväksymiskirje, kutsu kielikurssille sekä informaatiokirjanen käytännön asioista. Koska tieto lähdöstä tuli vasta heinä-elokuun vaihteessa, jäi lentojen varaamiseen vain vähän aikaa, eikä kohtuuhintaisia lentoja enää saanut. Tärkeintä oli kuitenkin matkaan lähtö. 

Alku 

TUB:llä on vaihto-oppilaille järjestetty isohenkilö-järjestelmä, joka olisi tarjonnut mm. isohenkilön lentokentälle vastaan tai näyttämään kaupunkia ja yliopistoa sekä auttamaan sopeutumisessa arkeen. Berliinissä jo aiemmin käyneenä ajattelin pärjäävämme kuitenkin ilman tällaista apua. Sovimme tyttöystäväni työnantajan kanssa, että hän tulee meitä vastaan ja vie meidät autolla uudelle asunnollemme. Kaikki sujui kuin rasvattu; asunto oli sellainen kuin kuvien mukaan osasi ajatella – 50 neliötä, hyväkuntoinen ja valoisa. Kotimme sijaitsi Weddingin kaupunginosassa Mittessä. Julkisen liikenteen yhteydet olivat mainiot: 500 metrin säteellä on kaksi metrolinjaa, suurta ympyrää ajava paikallisjuna Ringbahn sekä tietysti bussilinjoja. TUB:n päärakennukselle matkaa oli useampi kilometri, mutta ”Straßenplanung und Straßenbetrieb” – osastolle oli vain 15 minuutin kävelymatka. 
Heti saapumisemme jälkeisenä päivänä alkoi kolmen viikon mittainen intensiivinen kielikurssi, jonka laajuus oli 4 opintopistettä. Ensimmäisenä päivänä jokainen vaihto-oppilas suoritti tasokokeen, jonka perusteella meidät jaettiin kuuteen ryhmään. Kuuluin ryhmään 5, joka oli toisiksi paras ryhmä. Kurssin tärkeintä antia oli jälkeenpäin ajateltuna ehdottomasti saksan puhumisen kynnyksen madaltuminen sekä sellaisten kavereiden saanti, joiden kanssa kieltä pääsee käyttämään. Oli mahtavaa huomata, kuinka nopeasti oma kielitaito kehittyi. Kurssilla kirjoitettiin ja puhuttiin paljon arkeen liittyviä asioita sekä käytiin läpi tekemiämme virheitä. Kavereiden kanssa puhuessani virheet vähitellen karsiutuivat kielestä pois. 

Opinnot 

Syksyllä lukukausi alkaa Saksan yliopistoissa noin kuukauden myöhempään kuin Suomessa. TUB:ssä talvilukukausi alkoi virallisesti 1.10., mutta luennot alkoivat vasta 17.10. Koska osastollani oli aktiivisia opiskelijoita yhteensä vain noin 6-8, tarjottiin siellä alun perin vain viittä kurssia, joista yhtä ei kaiken lisäksi järjestettykään. Suoritin muut mahdolliset kurssit eli  
-         ”Entwurf von Straßenverkehrsanlagen innerhalb bebauter Gebiete” (4 SWS) (tietekninen suunnittelu rakennetulla alueella),
-         ”DV gestützter Entwurf von Straßenverkehrsanlagen” (4 SWS) (atk-avusteinen tietekniikan suunnittelu),
-         ”Betrieb von Straßenverkehrsanlagen – Verkehrsbeeinflussung” (4 SWS) (liikennetekniikka – liikenteeseen vaikuttaminen) sekä
-         ”DV-gestützter Betrieb von Straßenverkehrsanlagen” (4 SWS) (atk-avusteinen liikennetekniikan suunnittelu). 
Kaksi näistä oli tietokoneiden kanssa pareittain suoritettavia kursseja ja kaksi normaaleja kursseja, joten lasku oli pehmeähkö. Kummassakin atk-avusteisessa kurssissa opeteltiin käyttämään uusia, alalla käytettäviä tietokoneohjelmia, joista en ollut koskaan kuullutkaan. Siinä missä Suomessa käytetään samoja ohjelmistoja kuin esimerkiksi Englannissa, Ruotsissa tai Yhdysvalloissa, näyttää Saksassa olevan omat, saksankieliset ohjelmistot teiden ja liikenteen suunnitteluun. 
Kesälukukaudella otin kursseja myös osastolta Straßenbau (tien ja kadun rakentaminen), joka TKK:lla kuuluu tietekniikkaan. Tämä osasto lopetettiin kesälukukauden jälkeen, kun professori (tekn. tri) Siegfried Huscheck jäi eläkkeelle, eli enää TUB:ssä ei saa opetusta kadun rakentamisesta. Kävin oman osastoni kaikki järjestetyt kurssit: 
-         ”Entwurf von Straßenverkehrsanlagen außerhalb bebauter Gebiete“ (4 SWS) (tietekninen suunnittelu rakennetun alueen ulkopuolella),
-         ”Grundlagen des Betriebs von Straßenverkehrsanlagen“ (4 SWS) (liikennetekniikan perusteet)
-         ”Grundlagen des Stätebaus und der Verkehrsplanung” (2 SWS) (kaupunki- ja liikennesuunnittelun perusteet),  
sekä lisäksi tien ja kadun rakentamisen osastolta kurssit:
-         ”Grundzüge des Straßenbaues” (2 SWS) (kadun rakentamisen perusteet Saksassa),
-         ”Straßenerhaltung” (4 SWS) (kadun huolto ja kunnossapito). 

Opetuksen taso ja metodit vastasivat kutakuinkin TKK:n vastaavia, joten siinä suhteessa ei yllätyksiä tullut. Professorit pitävät luennot, assistentit puolestaan vastaavat harjoituksista. Kävin vuoden aikana jokaisella luennolla, pois lukien ne muutamat päivät, jolloin olin kuumeessa. 

Kaikista suurin erilaisuus TKK:hon verrattuna oli tenttimisessä. Kaikki tentit olivat nimittäin suullisia, ja paikalla oli professorin lisäksi assistentti. Tentti kestää kurssin laajuudesta riippuen 30–45 minuuttia, jonka aikana on vastattava professorin esittämiin kysymyksiin mahdollisimman laajasti. Ulkomaalaiselta tämä ei tietenkään suju niin helposti kuin paikalliselta, enkä saanut kieliasian vuoksi mitään helpotusta arvostelussa. Tämä vaikutti jonkin verran arvosanoihin. Vaikka äärimmäisen pelottavaan tenttitilanteeseen ei kerinnyt tottua, menivät kaikki kurssit – yhteensä 34 SWS ≈ 34 opintoviikkoa – kuitenkin läpi, ja painotettu keskiarvoni oli 2,9 asteikolla 1-4 (1,0 = paras; 4,0 = huonoin). 

Vapaa-aika ja harrastukset 

Yliopistourheilu on Berliinissä aivan eritasolla kuin Suomessa pääkaupunkiseudulla. Tarjonta jo TUB:ssä on todella hyvä – jokaiselle löytyy jotakin, ja mikä parasta, harrastuksesta löytyy usein samanhenkisiä kavereita. Näin kävi minullekin. Talvilukukaudella harrastin jääkiekkoa kaksi kertaa viikossa nimelliseen hintaan, ja siellä tutustuin Suomessa puoli vuotta opiskelleeseen syntyperäiseen berliiniläiseen, josta tuli todellinen apu koko vuodeksi ja myös pysyvä ystävä. Jäähalli sijaitsi vain 15 minuutin kävelymatkan päässä asunnoltamme ja kaikki varusteet pystyi lainaamaan hallilta. Kesälukukaudella aloitimme tyttöystäväni kanssa meille täysin uuden harrastuksen: Rock ’n Roll – tanssin. Lisäksi kävin koko vuoden koulun punttisalilla. 

Berliini on muutenkin vapaa-ajan viettoon ihanteellinen kaupunki; konsertteja, näyttelyitä, museoita, baareja, yökerhoja, urheilutapahtumia ja muuta sellaista löytyy joka päivälle yllin kyllin. Suomalaiselle iloinen asia on myös Saksan hintataso, joka on huomattavasti Suomen vastaavaa halvempi. Berliini on kaiken lisäksi Saksan halvimpia paikkoja, ellei halvin. Julkisen liikenteen lippu on jokaisen opiskelijan ostettava. Se maksetaan muiden maksujen kanssa puoli vuosittain ja sen suuruus on luokkaa 250 euroa. Opiskelijakortilla voi matkustaa kaikissa liikennevälineissä käytännössä noin 60–70 kilometrin säteellä kaupungin ydinkeskustasta. 
Lisäksi kaupungin keskeinen sijainti Euroopan ytimessä on oiva lähtöalusta lukuisille pidemmille matkoille. Tyttöystäväni kanssa kiersimme Saksaa ja matkustimme myös Puolaan, Slovakiaan, Tšekkeihin ja Ruotsiin. Saksassa toimiva kimppakyytijärjestelmä on myös mainitsemisen arvoinen. Muutamalla kymmenellä eurolla pääsee useamman sata kilometriä suuntaan tai toiseen, myös valtakunnan rajojen yli. Matkustaminen tapahtuu tietysti omalla vastuulla, joten vakuutukset kannattaa pitää kunnossa. 

Kotiinpaluu 

Paluulento Helsinkiin oli samana päivänä kuin viimeinen tentti eli 27.7.2006. Sitä ennen piti kuitenkin huolehtia monesta eri asiasta. Ensinnäkin piti pakata Suomeen lähteviä tavaroita Berliinissä käyneiden sukulaisten ja tuttavien laukkuihin, jotteivät lentoyhtiöiden rajoitukset matkatavaroiden määrästä ylity. Suurempana stressin aiheena oli kuitenkin järjetön tenttisuma, joka oli välttämätön olosuhteiden pakosta. Luentokauden jälkeen professorit lähtevät lomalle, joten kaikki tentit oli pidettävä lähes välittömästi viimeisten luentojen jälkeen, jos halusi lähteä Suomeen ennen syyskuuta. Viikon sisällä kuusi tenttiä ja yli 1000 sivua luettavaa saksaksi oli yksinkertaisesti liikaa!
 
Suomessa odotti jälleen uusia asioita, jotka oli järjestettävä. Asunnon sai TKY:ltä todella kätevästi, mutta korvattavien kurssien kanssa on vieläkin selvitystyö kesken. Oma professorini hyväksyi pääaineopintoni (tietekniikka) korvaavuushakemukseni kaikki sellaisenaan, mutta sivuaineen professori (liikennetekniikka) sekä arkkitehtiosaston professori miettivät vielä asiaa. 

Vaihto-opiskeluvuoden saldo 

Mitä on vuosi ulkomailla: uusi ympäristö, uudet ihmiset, uusi kieli, uudet rutiinit, roppakaupalla uusia kokemuksia. Haasteita, onnistumisia, epäonnistumisia ja avartunut maailmankuva. Kaikkea tätä mahtui vaihto-opiskeluvuoteeni. Nyt Berliiniin on kova ikävä, niin hyvin sinne kotiuduimme. Vuosi oli elämäni mahtavin, ilman muuta. Kaikki ennen matkaa asetetut tavoitteet tulivat täytetyiksi. Vuoden aikana tapahtuneet asiat on vaikea pistää paremmuusjärjestykseen. Ystävien ja perheidemme vierailut ja siellä kahdestaan vietetty joulu olivat mahtavaa aikaa, ja kihlauksemme viimeisenä Berliinin-iltana jää mieleemme ikuisiksi ajoiksi. 

Sanotaan, että joskus nähdäkseen lähelle on mentävä kauas. Berliinissä katsoin Suomea ja TKK:ta myös saksalaisen silmin. Jotkin asiat ovat täällä Suomessa paljon paremmin, mutta toisaalta Saksassa oppii arvostamaan joitain asioita, jotka meillä eivät toimi. Saksaan vaihto-oppilaaksi lähtijälle antaisin muutaman käytännön vinkin ja tekisin jonkun yleistyksen sikäläisestä elämästä. 
Kannattaa olla vaihdossa koko vuosi, puolessa vuodessa pääsee vasta hieman jyvälle asioista.

Ei ehkä kannata haalia opiskeltavaa aivan niin paljon kuin minä tein. Minimimäärä tai vähän enemmän riittää. Kannattaa asua Berliinissä ja nauttia kaupungin kulttuuritarjonnasta sekä edullisista hinnoista. Kannattaa muuttaa WG:hen (soluasunto), jossa huonekavereina on paikallisia saksalaisia. Kannattaa matkustella paljon.

Saksalaiset eivät ole täsmällisiä, vaan he tulevat tapaamiseen usein noin 30 minuuttia, jopa tunnin myöhässä. Saksan postilaitoksen kanssa pitää olla tarkkana; paketit saattavat hävitä, ja Suomeen voi lähettää enintään 20 kg paketteja, toiseen suuntaan kulkevat painavatkin paketit. Saksassa virkailijoiden kanssa asioista neuvottelu on pääsääntöisesti vaikeaa. Ruoka ja olut on edullista ja todella hyvää.
Vaihto-oppilasvuotena kuluu runsaasti rahaa, mutta elämänkokemusta ei voi mitata rahassa. Vaikka omalle reissulleni tuli ulkoista rahoitustakin opinto- ja asumistuen lisäksi, menivät lähes kaikki säästöni vuoden aikana. Silti en vaihtaisi päivääkään pois.
Haluaisin vielä kiittää Maa- ja vesitekniikan Tuki RY:tä minulle myöntämästä apurahasta! 

 


Hae apurahaa verkossa


Hae apurahaa, muuta tietojasi tai tee maksupyyntö. Kaikki kätevästi verkossa apurahapalvelussamme.

Lue Vesitalous-lehteä

etusivu-section2.jpg

Uusimman lehden teemana on vesihuolto. 

Tutustu lehteen