Opiskelen Oulun yliopistossa ympäristötekniikkaa ja päätin suorittaa tutkintoni viimeiset valinnaiset kurssit vaihdossa Islannissa. Vaihtovuosi tapahtui Reykjavikissa ja kouluna toimi University of Iceland. Valitsin vaihtomaaksi Islannin, sillä se on jo entuudestaan tuttu ja mieluinen maa, ja kurssitarjonnasta löytyi mielenkiintoisia kursseja joita Oulun yliopisto ei tarjoa. Vaihto tapahtui Nordtek- vaihto-ohjelman kautta. Pohjoismaalaisena opiskelijana Islantiin muuttaminen on todella helppoa. Ei tarvita muuta kuin henkilöllisyystodistus ja paikanpäällä tulee ilmoittaa itsenä paikalliseen väestörekisteriin, jolloin saa parin viikon sisään ”kennitalan” eli sotun.
Vaikka itse muuttojärjestelyt olivat helppoja, aiheutti yliopiston käytäntö jonkin verran päänvaivaa. Suomessa etukäteen valitut kurssit menivät melkein täysin uusiksi, sillä aikatauluja ei päässyt katsomaan kuin vasta paikanpäällä. Eikä sekään sujunut niin helposti, sillä ensin piti saada kennitala, jotta voisi saada koulun käyttäjätunnuksen, jota ilman ei voinut ilmoittautua kursseille. Vasta kursseille ilmoittautumisen jälkeen pääsi katsomaan lukujärjestyksiä, joten osa kursseista oli jo alkanut ennen kuin itsellä oli mahdollisuus edes ilmoittautua kyseenomaiselle kurssille tai päästä katsomaan kurssin aikatauluja ja materiaaleja. Alkuun opiskelu oli siis todella sekavaa ja turhauttavaa.
Opetuksen taso vaihteli hurjasti eri kurssien välillä. Valitsin kursseja liittyen luonnonsuojeluun ja ympäristösuunnitteluun, ja suoritin myös muutamia Islannin kielen kursseja. Paras kokemus oli luonnonsuojelualueiden hallinnointiin ja suunnitteluun liittyvä kenttäkurssi Etelä-Islannin rannikolla, jolla opetus oli käytännönläheistä ja ammattitaitoista. Huonoimpia kokemuksia olivat kurssit joilla opettaja jakoi jokaiselle luentokerralle pieniä ryhmätöitä, jolloin ”opetus” jäi täysin oppilaille eikä kurssinpitäjä opettanut käytännössä lainkaan. Ihmetystä aiheutti myös se, että ympäristöalan maisterivaiheen kursseille ei vaadittu aiempaa kokemusta alan opiskelusta. Kurssikavereina oli siis kandeja teologiasta kiinan kieleen, jolloin perustietojen puuttuessa kurssien taso jäi usein pinnalliseksi. Tenttejä oli harvoin, ja nekin olivat usein kotona suoritettavia verkkotenttejä. Opiskelu ei siis omalla kohdallani ollut niin vaativaa kuin kotiyliopistossa. Syynä voi olla toki epäonnistuneet kurssivalinnat, tosin usein kurssien kuvaus antoi odottaa paljon enemmän kuin mitä kurssi todellisuudessa tarjosi.
Reykjavik on Islannin ylivoimaisesti suurin kaupunki, jossa asuu 120 000 asukasta. Koko pääkaupunkiseudun asukasluku on noin 200 000. University of Iceland on toinen Reykjavikin kahdesta yliopistosta. Oppilaita koulussa on noin 14 000, ja kampusalue koostuu useista eri rakennuksista tiedekuntien mukaan. Yliopisto tarjosi apua vaihto-opiskelijoille asunnon järjestämisessä, mutta koska muutimme Islantiin yhdessä avopuolisoni ja koiramme kanssa, päätimme hakea asuntoa yksityisiltä markkinoilta. Löysimme asunnon n. 15 km päästä yliopistolta Reykjavikin ulkopuolelta, mutta monet kurssikaverit asuivat ihan yliopiston läheisyydessä. Ouluun verrattuna bussiliikenne on Reykjavikin ja sen syrjäkylien alueella sujuvaa ja edullista, joten välimatka koululle ei ollut ongelma. Islannin hintataso on Suomea jonkun verran kalliimpi lähes kaikessa.
Islanti on Suomeen verrattuna todella vapaa maa. Järjestelmällisyys on outo käsite, ja sen huomaa useassa arkielämän asiassa. Toisaalta Islantilaiset ovat ystävällisiä, iloisia ja ikuisia optimisteja. Islantiin muuttaessa ei siis kannata pipo olla liian kireällä, vaan parempi on vain lasketella virran mukana. Luonto on upeaa ja aina lähellä, ja aktiviteetteja löytyy jokaiseen makuun. Reykjavik on suurin piirtein Vaasan korkeudella, ja ilmasto on ainakin Lappilaiselle lämmin. Talvi kului lähinnä vesisateessa. Englannilla pärjää todella hyvin, ja usein huomasi lasten puhuvan vähintään yhtä sujuvasti englantia kuin mitä itse. Islanninkielen opettelua arvostetaan, ja jos onnistuu tavaamaan yksinkertaisenkin lauseen islanniksi saa vastaukseksi iloisen islanninkielisen puheensorinan jonka sisältö jää usein arvoitukseksi.
Vaihtoon lähteminen oli kokonaisuutena positiivinen kokemus ja kannatti ehdottomasti. Vaikka kaikki kurssit ja opetus eivät aina olleet ihan sitä mitä odotti, tarttui kaikilta mukaan jotain uutta ja joukosta löytyi myös todella hyviä kursseja. Islanti on maana helppo ja turvallinen paikka asua, ja voin suositella lämpimästi maata vaihtokohteena. Islantiin kannattaa lähteä avoimin mielin ja valmistautua siihen että suunnitelmat vaihtuvat vähintään yhtä usein ja rivakasti kuin kelikin.
