Ajankohtaista

Saija Koljosen väitöskirja Oulun yliopistossa on valmistunut. Väitöskirjan nimi on Ecological impacts of in-stream restoration in salmonid rivers. The role of enhanced stuctural complexity, suomeksi Koskikunnostusten ekologiset vaikutukset. Elinympäristön rakenteellisen monimuotoisuuden merkitys.

Nykyiset virtavesien kunnostusmenetelmät eivät yksinään takaa lohikalojen luonnollisen elinkierron elpymistä. Monia lohikalakantoja rajoittavat sopivien elinalueiden puuttumista enemmän esimerkiksi liikakalastus, heikko vedenlaatu tai valuma-alueiden hydrologiset muutokset. Keskittyminen pelkästään uomassa tapahtuviin kunnostustoimenpiteisiin ei ole siis perusteltua, jos tavoitteena on palauttaa lohikalojen luonnollinen elinkierto. Tehdyissä kunnostustoimenpiteissä tulisi myös huomioida selvemmin kalojen koko elinkierto, erityisesti niiden talviaikaisen selviytymisen osalta.

Koskikunnostuksissa palautetaan uomaan jokien ranta-alueille tukinuiton tieltä siirretyt kivet, aukaistaan vanhoja uomia ja lisätään kutusoraa. Tämän on todettu lisäävän jokiuomien rakenteellista monimuotoisuutta. Tällaisilla toimenpiteillä saavutettu lisäys lohikalojen kesäaikaisiin elinympäristöihin ei kuitenkaan yksinään riitä elvyttämään lohikalapopulaatioiden luonnollista elinkiertoa.

Tässä väitöskirjassa selvitettiin kunnostusten ekologista merkitystä virtavesissä, etenkin lohen ja taimenen poikasvaiheiden ja talviaikaisen selviytymisen osalta. Viime vuosikymmenten aikana virtavesikunnostusten määrä on ollut huomattava, mutta vaikutusten arviointi on jäänyt liian vähäiselle huomiolle. Valuma-alueilla tapahtuvat erilaiset toimenpiteet, kuten maa- ja metsätalous, turvetuotanto ja kaupungistuminen muuttavat myös lohikalojen elinolosuhteita vesistöissä. Kunnostustoimenpiteiden tulisikin ulottua selvemmin myös virtavesien valuma-alueille.

Työssä selvitettiin myös eri kunnostusmenetelmien vaikutuksia purojen tärkeimmän energialähteen, syksyisin puista tippuvien lehtien pidättymiseen. Tutkimuksen mukaan kunnostuksissa tulisi käyttää huomattavasti enemmän puumateriaalia ja säästää vesisammalia. Nämä pidättävät tehokkaasti valuma-alueelta tulevaa lehtikariketta pohjalla elävien selkärangattomien ravinnoksi ja tarjoavat suojapaikkoja kalastolle.

Tutkimusten perusteella koskikunnostukset hyödyttävät lohikaloja ja ekosysteemejä koeolosuhteissa, mutta luonnossa nämä hyödyt näyttävät monesti jäävän muiden tekijöiden varjoon.

Väitöskirjan verkko-osoite on

http://herkules.oulu.fi/isbn9789514295690/isbn9789514295690.pdf

 

Kimmo Rasan väitöskirja Helsingin yliopistossa on valmistunut. Väitöskirjan nimi on Physical properties of a boreal clay soil under differently managed perennial vegetation, suomeksi Suomalaisen savimaan fysikaaliset ominaisuudet eri tavoin hoidetuilla suojavyöhykekasvustoilla.

 

Savimaalla olevan suojavyöhykkeen maaperän rakenne ja ominaisuudet elävät vuodenaikojen vaihtuessa. Vanhempi tutkija Kimmo Rasa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:stä havaitsi väitöstutkimuksessaan, että savimaan huokosrakenne ja kyky johtaa vettä muuttuvat merkittävästi kosteusolosuhteiden muuttuessa.

Tutkimustulos on tärkeä vesiensuojelun kannalta, sillä maan vedenjohtavuus vaikuttaa osaltaan suojavyöhykkeen toimintaan. Jos maa imee hyvin vettä, sen mukana liikkuvat maahiukkaset ja niihin sitoutuneet ravinteet eivät pääse kulkeutumaan suoraan vesistöihin.

Maaperän fysikaalisten ominaisuuksien vuodenaikainen vaihtelu tunnetaan hyvin käytännön tasolla, mutta kosteudenmuutoksiin liittyviä ilmiöitä on Suomessa tutkittu vain vähän. Rasan tutkimustulokset auttavat kehittämään tarkempia malleja, joiden avulla kuvataan veden ja ravinteiden liikkumista maaperässä.

Väitöstutkimuksen aineisto koostui maanäytteistä, jotka otettiin Jokioisten savimailla sijaitsevilta monivuotisen kasvillisuuden peittämiltä suojavyöhykkeiltä keväällä 2005. Näytteistä tutkittiin maan rakennetta ja hydraulisia ominaisuuksia sekä maan kutistumista ja vedenhylkivyyttä. Mittauksia tehtiin sekä laboratoriossa että kenttäolosuhteissa. Maanäytteistä työstettiin myös 0,03 millimetriä paksuja ohutleikenäytteitä, joista tutkittiin huokosten muotoa, määrää ja kokoa.

– Savimaan pinta rakentuu kulmikkaista, hieman pyöristyneistä tai litteistä murusista. Niiden sisällä on mikroskooppisen pieniä huokosia, jotka varastoivat vettä maahan. Murujen väliin jää pitkänomaisia ja epäsäännöllisen muotoisia huokosia, joita pitkin vesi liikkuu, Rasa kuvailee.

Tutkija havaitsi, että kuivuminen vaikuttaa merkittävästi savimaan rakenteeseen. Kuivuessa maa kutistuu jopa 10 prosenttia, ja samalla maan huokosrakenne muuttuu. Rakenteelliset muutokset ovat voimakkaita keväällä.

– Kasvukauden ulkopuolinen märkyys sekä jäätyminen ja sulaminen ovat muokanneet maan rakenneyksiköitä, ja ne hakeutuvat kohti kestävämpää järjestystä kasvukauden edetessä. Voimakas kutistuminen havaitaan maan pinnalle muodostuvina halkeamina, jotka kuitenkin paisuvat umpeen maan jälleen kostuessa, Rasa selvittää.

Maan kuivumiseen liittyy toinenkin meillä vähän tutkittu ilmiö: maan vedenhylkivyys. Sen  seurauksena kuivaan maahan satava vesi ei imeydy välittömästi maamuruihin.

– Kuivissa olosuhteissa halkeilu ja vedenhylkivyys esiintyvät samanaikaisesti, mikä mahdollistaa veden ja sen mukana kulkeutuvien aineiden nopean virtauksen salaojaan. Vedenhylkivyys on oletettavasti melko yleinen ilmiö suomalaisilla maatalousmailla kuivissa olosuhteissa, mutta sen merkitys häviää maan kostuessa, Rasa päättelee.

Tarkastellessaan maanäytteistä työstettyjä ohutleikkeitä mikroskoopilla tutkija havaitsi niissä muusta maasta poikkeavia tiheitä saveskeskittymiä. Ne ovat voineet syntyä, kun vesi irrottaa maasta hienoja saveshiukkasia.

– Savipitoinen vesi ei pääse imeytymään keväällä maahan syvempien kerrosten ollessa vielä roudassa, vaan kuivuu maan pintakerrokseen. Savihiukkasten kuivuessa ne liittyvät yhteen ja muodostavat uusia maamurusia, joiden fysikaaliset ominaisuudet oletettavasti poikkeavat aiempien murujen ominaisuuksista, Rasa toteaa.

Murujen synty osoittaa, että kasvukauden ulkopuolinen märkyys heikentää maan rakenteen kestävyyttä, mutta toisaalta se synnyttää uusia rakenneyksiköitä.

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että suojavyöhykkeen hoitotoimet vaikuttavat selvästi maaperän rakenteeseen. Rasan tarkastelemista suojavyöhykkeistä yksi oli luonnontilainen, toinen niitettiin vuosittain ja kolmannella laidunnettiin karjaa. Epäedullisimmat olosuhteet maaperään aiheutti karjan laidunnus.

– Karjan laiduntama maan pintakerros oli tiivistynyttä ja siinä oli vähän huokosia. Lisäksi isot huokoset suuntautuivat enemmän vaakasuoraan, jolloin vesi ei imeydy hyvin maahan. Laiduntamispaineen olisi oltava pientä, jotta se ei tuhoa maan rakennetta, Rasa tiivistää.

MMM Kimmo Rasan väitöskirja “Physical properties of a boreal clay soil under differently managed perennial vegetation” (Suomalaisen savimaan fysikaaliset ominaisuudet eri tavoin hoidetuilla suojavyöhykekasvustoilla) tarkastetaan 25.11.2011 Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteellisessä tiedekunnassa. Vastaväittäjänä on professori Nicholas Jarvis Ruotsin maatalousyliopistosta ja kustoksena toimii professori Markku Yli-Halla Helsingin yliopistosta.

 

Väitöskirjan verkko-osoite on:

http://www.mtt.fi/mtttiede/pdf/mtttiede17.pdf

 

 

Mika Marttusen väitöskirja Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulussa on valmistunut. Väitöskirjan nimi on Interactive Multi-Criteria Decision Analysis in the Collaborative Management of Watercourses, suomeksi Monitavoitteinen päätösanalyysi vuorovaikutteisen vesistösuunnittelun tukena.

Monimutkaiset ympäristöongelmat ja kansalaisten odotukset vaativat yhä enemmän päätöksenteolta ja sitä tukevilta menetelmiltä. Menetelmien olisi tuettava laajojen kokonaisuuksien hahmottamista sekä eri sidosryhmien osallistumista ja niiden näkemysten huomioonottamista. Johtava asiantuntija Mika Marttunen Suomen ympäristökeskuksesta on kehittänyt väitöskirjassaan monitavoitteista päätösanalyysiä vuorovaikutteisessa vesistösuunnittelussa. Väitöskirjatyön keskeisiä havaintoja on, että monitavoitearvioinnin soveltamisen hyödyt riippuvat ratkaisevasti siitä, kuinka hyvin ne onnistutaan nivomaan osaksi suunnittelua ja päätöksentekoa.

Uutta monitavoitearviointiin pohjautuvaa vuorovaikutteista työskentelytapaa on väitöskirjassa tarkastelluissa hankkeissa sovellettu menestyksellisesti mm. Pirkanmaan keskeisten järvien ja Päijänteen säännöstelyn kehittämisessä. Lisäksi lähestymistapaa on sovellettu viime vuosina mm. Mustionjoen ja Iijoen kalateiden - ja kunnostuksen suunnittelussa. Esimerkkitapauksissa on pyritty johdonmukaiseen ja vaiheittain etenevään suunnitteluun vesistön tilaa ja käyttökelpoisuutta parantavien toimenpiteiden määrittämiseksi lähtien vesistön nykytilasta ja eri sidosryhmien tavoitteista.
 
Monitavoitearviointi osaksi ympäristöhankkeiden suunnittelua
 
Vuorovaikutteisessa työskentelyssä sidosryhmät osallistuvat aktiivisesti hankkeen tavoitteiden määrittämiseen, vaihtoehtojen muodostamiseen ja niiden arviointiin. Osallistujia kannustetaan arvioimaan erilaisia toteuttamisvaihtoehtoja ja pohtimaan omia arvostuksiaan järjestelmällisesti.
 
Marttunen pitää monitavoitearviointiin perustuvaa työskentelyä välttämättömänä esim. laajojen tulvasuojelu-, vesivoima-, liikenne- ja tuulivoimahankkeiden vaikutusten ja vaihtoehtojen arvioinnissa. Laajoissa vesistöhankkeissa monitavoitearviointi on parantanut suunnittelun laatua ja sidosryhmäyhteistyötä sekä edistänyt yhteisen tahtotilan ja sopuratkaisujen löytymistä.
 
- Monissa vesistöhankkeissa on näkynyt myönteisesti se, että eri osapuolet pääsivät mukaan suunnitteluun alusta lähtien, ja heidän näkemyksiään arvostettiin, Marttunen sanoo.
 
- Toivon, että monitavoitearviointi olisi tulevaisuudessa olennainen osa merkittävien ympäristöön vaikuttavien hankkeiden suunnittelua, koska sen hyödyt ovat kiistattomat. Haasteena on varmistaa, että tulevaisuudessa on riittävästi asiantuntijoita, jotka osaavat soveltaa päätösanalyysiä.
 Monitavoitearvioinnin perusteiden tuntemus kuuluu jokaisen ympäristöasiantuntijan metodisalkkuun, Marttunen toteaa.
 
Ympäristöhallinnossa monitavoitearvioinnin edut ovat jo laajalti tiedossa ja sitä hyödynnetään parhaillaan Pielisen juoksutusvaihtoehtojen vertailussa sekä tulvariskien hallinnan suunnittelun hankkeissa mm. Rovaniemellä.
 
Tietokonehaastattelut tärkeä osa vaihtoehtojen arvioinnissa
 
Hyödyllisiksi koetut tietokoneavusteiset haastattelut ovat olleet tärkeä osa vaihtoehtojen arviointia.  Haastateltava on joutunut niissä tavallista syvällisemmin punnitsemaan omia tavoitteitaan ja arvostuksiaan. Yhdistämällä osallistujan henkilökohtaiset arvostukset ja tutkimustieto on tarkasteltaville vaihtoehdoille laskettu hyvyyspainot, jotka kuvaavat vaihtoehtojen mieluisuutta haastateltaville. Numeroarvoja huomattavasti tärkeämpänä Marttunen pitää kuitenkin arvioinnin aikana tapahtuvaa oppimista.
 
Väitöskirjaa ohjasi professori Raimo P. Hämäläinen
 
Hankkeessa yhteistyöosapuolena ja väitöskirjan ohjaajana on toiminut professori Raimo P. Hämäläinen Aalto-yliopiston Systeemianalyysin laboratoriosta. Hämäläisen tutkimusryhmällä on pitkät perinteet monitavoitteisen päätöksenteon menetelmien kehittämisessä. Vesistöhankkeet ovat tarjonneet erinomaisen testiympäristön arvioida menetelmien toimivuutta myös käytännössä. Uusien menetelmien kehittämisessä on tärkeää, että ne ovat havainnollisia ja helposti ymmärrettävissä.
 
Mika Marttusen vastaväittäjänä toimii Dr Judit Lienert, the Swiss Federal Institute of Aquatic Science and Tehnology.
 
Lisätietoja
 •Johtava asiantuntija Mika Marttunen, Suomen ympäristökeskus SYKE, puh. 0400 469 450, etunimi.sukunimi@ymparisto.fi
 
Linkki Mika Marttusen väitöskirjaan
 •Interactive Multi-Criteria Decision Analysis in the Collaborative Management of Watercourses

 

Maakuntajärvikilpailu on päättynyt, ja jokaisella Suomen 19 maakunnalla on nyt oma nimikkojärvi. Loppukilpailussa annettiin kaikkiaan noin 13 000 ääntä tekstiviesteillä ja postikorteilla.

 

Selvin äänestystulos oli Kymenlaaksossa, Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Pohjanmaalla, joissa voittajajärvet Vuohijärvi, Lappajärvi ja Lestijärvi saivat yli 70 % maakuntansa äänistä. Varsin vakuuttavasti voittajiksi selvisivät myös Pyhäjärven Pyhäjärvi Pohjois-Pohjanmaalla, Vanajavesi Kanta-Hämeessä ja Pielinen Pohjois-Karjalassa.

– Tiukin kisa käytiin Kainuussa ja Varsinais-Suomessa, joissa johtopaikka vaihtui edestakaisin äänestyksen edetessä. Kainuussa Lentua ja Varsinais-Suomessa Painio saivat kuitenkin lopulta taipua suosikeille, Oulujärvelle ja Säkylän Pyhäjärvelle, SYKEn verkkotoimittaja Matti Lindholm kertoo.

Yli 40 % äänistä annettiin Uudellamaalla. Maakuntajärven tittelin vei Tuusulanjärvi 3 352 äänellään ennen Lohjanjärveä, jonka äänisaalis oli 2 128. Missä tahansa muussa maakunnassa Lohjanjärven äänimääri olisi riittänyt kirkkaasti ykkössijaan.

 

Voittaja ei aina suurin järvi

Monessa maakunnassa voittoon ei riittänyt se, että on maakunnan suurin järvi. Esimerkiksi Keski-Suomessa voiton vei Keitele ennen Päijännettä ja Pirkanmaalla Längelmävesi ennen Näsijärveä. Etelä-Savossa Saimaa peittää alleen suuren alueen maakunnasta, ja maakunta jopa markkinoi itseään Saimaan maakuntana, mutta äänestyksessä pidemmän korren vei kirkas ja karu Puula.

– Kisan suurimpana yllätyksenä pidän Kallaveden jäämistä kakkossijalle Pohjois-Savossa, ja vieläpä selvin numeroin. Ehkä Kallavettä pidettiin niin itsestään selvänä voittajaehdokkaana, ettei sen puolesta kukaan ryhtynyt laajasti kampanjoimaan. Juojärvi on joka tapauksessa hieno ja monimuotoinen järvi, joka on ehdottomasti tittelinsä arvoinen, SYKEn hydrologi Esko Kuusisto arvioi.

Satakunnalle ja Varsinais-Suomelle yhteinen maakuntajärvi

Säkylän Pyhäjärvi ylsi maakuntajärveksi sekä Satakunnassa että Varsinais-Suomessa. Satakunnassa tulos oli varsin selvä, mutta Varsinais-Suomessa piskuinen Painio jäi vain kymmenen äänen päähän. Muita kahden maakunnan yhteisiä nimikkojärviä ei tullut, sillä Päijänne tuli valituksi vain Päijät-Hämeessä ja Saimaa vain Etelä-Karjalassa.
Maakuntajärvet ovat läpileikkaus Suomen järvistä

Maakuntajärvistä löytyy edustaja lähes jokaiselle Suomen järvityypille. Joukossa on suuria ja syviä, kuten Inarijärvi, ja pieniä ja matalia, kuten Lestijärvi. Monet ovat humusjärviä, kuten Lappajärvi, ja toiset kirkasvetisiä, kuten Vuohijärvi. Luontainen rehevyystasokin vaihtelee rehevästä ja runsaskalkkisesta Östra ja Västra Kyrksundetista erittäin karuun Puulaan.

– Suurin osa maakuntajärvistä on ekologiselta tilaltaan hyviä tai erinomaisia. Vanajaveden, Lappajärven ja Luodonjärven tila on tyydyttävä ja Tuusulanjärven vain välttävä. Osassa suurempiakin järviä on alueita, jotka ovat pääallasta huonommassa tilassa. Kaikkiaan maakuntajärvien tila vastaa melko tarkkaan järvien tilaa yleensäkin Suomessa, SYKEn limnologi Sari Mitikka arvioi.

Maakuntajärvikilpailun eteneminen

Maakuntajärvikilpailu on ollut käynnissä Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) perustamalla Järviwiki-sivustolla maaliskuusta lähtien.

Kilpailun ensimmäisessä vaiheessa kansalaiset saivat ehdottaa ja perustella mielestään hyviä ehdokkaita maakuntajärviksi. Yhteydenottoja tuli yhteensä noin 500 ja niissä ehdotettiin yli 150 eri järveä.

Kilpailun arviointiraati kävi ehdotukset läpi ja nimitti niiden pohjalta kolme finalistia kullekin maakunnalle kisan toiseen vaiheeseen, joka käytiin tekstiviesti- ja postikorttiäänestyksenä 14.–30. syyskuuta. Eniten ääniä maakunnassa saanut järvi julistetaan nyt maakuntajärveksi.

Maakuntajärvikilpailun järjestivät Suomen ympäristökeskus (SYKE) yhteistyössä YLEn Suomi express -ohjelman kanssa. Maa- ja vesitekniikan tuki ry rahoitti kilpailua.

Suomen maakuntajärvet

Maakunta	Maakuntajärvi	Osuus maakunnan äänistä
Ahvenanmaa	Östra och Västra Kyrksundet	47 %
Etelä-Karjala	Saimaa	56 %
Etelä-Pohjanmaa	Lappajärvi	71 %
Etelä-Savo	Puula	55 %
Kainuu	Oulujärvi	42 %
Kanta-Häme	Vanajavesi	61 %
Keski-Pohjanmaa	Lestijärvi	71 %
Keski-Suomi	Keitele	51 %
Kymenlaakso	Vuohijärvi	74 %
Lappi	Inarijärvi	51 %
Pirkanmaa	Längelmävesi	55 %
Pohjanmaa	Larsmosjön - Luodonjärvi	40 %
Pohjois-Karjala	Pielinen	61 %
Pohjois-Pohjanmaa	Pyhäjärven Pyhäjärvi	68 %
Pohjois-Savo	Juojärvi	45 %
Päijät-Häme	Päijänne	58 %
Satakunta	Säkylän Pyhäjärvi	59 %
Uusimaa	Tuusulanjärvi	60 %
Varsinais-Suomi	Säkylän Pyhäjärvi	45 %

Suomen ympäristökeskus kiittää kaikkia äänestäjiä ja järviehdotusten tekijöitä!
Lisätietoja

    SYKE Maakuntajarvikilpailu tulokset ja kartta.pdf ( 1827 kt)
    Maakuntajarvet-kartta 1200px.jpg (1030 kt)

www.jarviwiki.fi/maakuntajarvikilpailu

Johtava hydrologi Esko Kuusisto, SYKE, puh. puh. 040 831 9165

Verkkotoimittaja Matti Lindholm, SYKE, puh. 0400 148 555

Järvien veden laatu: Limnologi Sari Mitikka, SYKE, 0400 148 827

Tiedottaja Ulla Sonck, SYKEn viestintä, puh. 040 740 2186

etunimi.sukunimi@ymparisto.fi

Yhteyspäällikkö Pekka Hopeakoski, puh. 0500 710 702, etunimi.sukunimi@paijat-hame.fi

 

Lassi Warstan väitöskirja Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa on valmistunut. Väitöskirjan nimi on "Modelling water flow and soil erosion in clayey, subsurface drained agricultural fields", suomeksi "Veden virtauksen ja eroosion mallintaminen salaojitetuilla savipelloilla".

 

Tiivistelmä:

Suuri osa ihmisen aiheuttamasta ravinnekuormituksesta vesistöihin on peräisin peltoviljelystä. Ravinteet kulkeutuvat pelloilta vesistöihin osittain veteen liuenneina ja osittain kiintoainepartikkeleihin sitoutuneina pinta- ja salaojavalunnan mukana. Tutkimuksessa kehitettiin uusi laskentamalli (FLUSH), jolla voidaan simuloida veden virtausta ja eroosiota salaojitetuilla savipelloilla. Vaikka vuotuisesta kiintoainekuormasta Suomessa jopa kolmasosa kulkeutuu pelloilta salaojien kautta, ei tätä mekanismia ole kuvattu aikaisemmissa malleissa.

Veden liikkeiden kuvaaminen savimaissa on monimutkaista, koska savi maalajina on hyvin huonosti vettä läpäisevää mutta maannoksena sisältää vettä johtavia suuria huokosia eli makrohuokosia. Makrohuokoset koostuvat kutistumishalkeamista ja eläinten ja kasvien muodostamista suuremmista käytävistä. Veden virtausta lasketaan FLUSH-mallissa kolmiulotteisesti niin sanotulla monihuokosmallilla. Laskentamallia sovellettiin kahdella Etelä-Suomessa sijatsevalla salaojitetulla savipellolla.

Laskentatulosten mukaan suurin osa eroosiosta tapahtui pellon pinnalla pintavirtailun johdosta. Osa kiintoainekuormasta kulkeutui maanalaisiin salaojiin makrohuokosissa virtaavan veden mukana. Laskentamallia voidaan käyttää jatkossa kuormitusmallien pohjana ja erilaisten ojitustoimenpiteiden suunnittelutyökaluna.

Väitöskirjan verkko-osoite:

http://lib.tkk.fi/Diss/2011/isbn9789526042893/

 

Hanne Laine-Kaulion väitöskirja Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa on valmistunut. Väitöskirjan nimi on Development and analysis of a dual-permeability model for subsurface stormflow and solute transport in a forested hillslope, suomeksi Välitöntä valuntaa ja aineiden kulkeutumista metsämaassa kuvaavan, kahden huokoston mallin kehittäminen ja analysointi.

Tiivistelmä väitöskirjasta

Perinteiset geohydrologiset mallit kuvaavat maaperässä olevaa vettä ja sen liikettä yhdessä huokostilassa. Tämä yksinkertaistus johtaa usein virheellisiin valunta- ja kulkeutumisennusteisiin, kun maaperä koostuu vesivarastona toimivista mikrohuokosista ja oikovirtausreittejä muodostavista makrohuokosista. Oikovirtausreitit mahdollistavat välittömän valunnan synnyn ja hyvin nopean aineiden kulkeutumisen maaperässä.

Väitöstutkimuksessa kehitettiin uusi fysikaalinen, ns. kahden huokoston malli, jonka avulla voidaan huomioida erilaiset virtaus- ja kulkeutumisolosuhteet maaperän erilaisissa huokostiloissa, ja täten kuvata veden ja siihen liuenneiden aineiden liikkeitä maaperässä aiempaa todenmukaisemmin. Sovelluskohteena oli tyypillinen suomalainen metsäinen rinne. Kehitetyllä mallilla pystyttiin simuloimaan valunta- ja aineiden kulkeutumistapahtuman eri vaiheita koealueella, ja tutkimus havainnollisti perinteisen, ns. yhden huokoston mallin puutteita.

Tutkimusta varten kerättiin harvinainen, mallin kehittämistä tukeva ja maaperän virtaus- ja kulkeutumisprosesseja kuvaava kokeellinen aineisto. Vastaavaa kolmiulotteista simulointimallia ei ole aiemmin kehitetty. Väitöskirjan tuloksia voidaan hyödyntää erilaisissa ympäristöarvioinnin tehtävissä, kuten ravinteiden huuhtoutumisen ja erilaisten haitta-aineiden kulkeutumisen tutkimuksessa ja ennustemallien kehittämisessä erityisesti metsäisille alueille.

 

Väitöskirjaan voi tutustua verkossa:

http://lib.tkk.fi/Diss/2011/isbn9789526042459/

 

 

Apuraha haetaan rekisteröitymällä verkkopalveluun, täyttämällä ja lähettämällä siellä sähköinen apuraha-anomuslomake.

Sähköisesti lähetetty anomus tulostetaan, allekirjoitetaan ja lähetetään liitteineen osoitteeseen:

Maa- ja vesitekniikan tuki ry.
Annankatu 29 A 18
00100 Helsinki

jossa sen tulee olla 30.9.2011 ja se käsitellään 30.11. mennessä. Myönnetyistä apurahoista ilmoitetaan hakijoille kirjeitse. Lisätietoja puh. 09 694 0622, s-posti tuki@mvtt.fi tai yhteydenottolomakkeella.

Maa- ja vesitekniikan tuki ry.
Hallitus

 

Matti Kurosen väitöskirja Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulussa on valmistunut. Väitöskirjan nimi on The role of partnerships in sustainable urban residential development, suomeksi Kumppanuuksien rooli kestävässä asuinaluekehityksessä.

 

Tiivistelmä väitöskirjasta

Tutkimuksessa tarkasteltiin kaupungin, kehittäjän ja asukkaiden nk. 4P-kumppanuusmallia (Public-Private-People Partnership) uusien asuinalueiden kehittämisessä. Mallissa tahot kehittävät asuinaluetta yhdessä, kuitenkin omista tavoitteistaan kiinni pitäen. Kasvavilla kaupunkiseuduilla uusien asuinalueiden kehittäminen tapahtuu osin kaupungin omana työnä, osin yksityisten yritysten liiketoimintana.

Tutkimuksen tulosten mukaan kumppanuus voi muuttaa asuinaluekehitystä talou-dellisesti ja ekologisesti kestävämmäksi. Sosiaalisena innovaationa se mahdollistaa erilaisten taloudellisten ja ekologisten tavoitteiden yhdistämisen hyvään asuinaluekehitykseen. Erityisesti tällaisia tavoitteita ovat uudet liiketoimin-tamahdollisuudet ja matalahiiliratkaisut. Kumppanuus voi korvata perinteisen lineaarisen mallin, jossa kehityksen mahdollisuuksia pyritään rajaamaan prosessin alusta lähtien.

Tapaustutkimuksena toteutetussa väitöksessä tutkija on osallistunut Espoossa Nupurinkartanon asuinaluekehitysprosessiin vuosien ajan aluetta kehittäneen YIT:n palveluksessa sekä tutkinut mahdollisuuksia Siltamäen matalaenergiaperuskorjaukseen sekä uudiskehitykseen. Tästä johtuen tutkimus antaakin harvinaista sisäpiiritietoa asuinaluekehityksestä.

Väitös sitoo yhteen suunnitteluteorioita sekä kiinteistökehitysteorioita sekä esittää tutkimuksen aikana esiin nousseen teorian aluekehityksestä avoimena sosi-aalisena systeeminä.

 

Väitöskirjan verkko-osoite on

http://lib.tkk.fi/Diss/2011/isbn9789526042206/

 

 

Virpi Stuckin väitöskirja In search of integration: analyzing the gap between theory and practice of Integrated Water Resources Management with case studies from West Africa and international policy processes, suomeksi  Integraatiota etsimässä: kokonaisvaltaisen vesistönsuunnittelun teorian ja käytännön välisen kuilun analysointi Länsi-Afrikkaan ja kansainväliseen politiikkaan liittyvien tapaustutkimusten avulla on valmistunut.

Tiivistelmä väitöskirjasta

Makean veden saanti on listattu yhdeksi aikamme suurimmista haasteista. Lisääntyvä väestö, ilmastonmuutos, kaupungistuminen, köyhyys, biopolttoaineiden ja ruuan tuotanto ovat esimerkkejä paineista, jotka kohdistuvat vesivaroihin erityisesti kehitysmaissa. Kokonaisvaltaista vesistönsuunnittelua (engl. Integrated Water Resources Management, IWRM), jossa sekä veden eri käyttäjäryhmien että luonnon tarpeet pyritään ottamaan samanarvoisesti huomioon, on edistetty vuosikymmenien ajan ratkaisuna maailman vesiongelmiin. Konseptin suhteellisen laajasta levinneisyydestä ja teoreettisesta vetovoimaisuudesta huolimatta maailman vesistöjen kunto heikkenee yhä monin paikoin.

Väitöskirja tutki kokonaisvaltaisen vesistönsuunnittelun teorian ja käytännön välistä kuilua Länsi-Afrikkaan ja kansainväliseen politiikkaan liittyvien tapaustutkimusten avulla. Väitöskirjan johtopäätöksenä on neljä korkean tason strategista seikkaa, jotka estävät tai edesauttavat IWRM:n toimeenpanemista politiikasta käytäntöön. Nämä ovat ulkoisvaikutusten tunnistamisen tärkeys ja niihin liittyvän vaikutusalueen määrittäminen ja ymmärtäminen, instituutioiden ja niissä erityisesti johtajuuden ja viestinnän tärkeä rooli, sekä huomio siitä, että edellä mainittujen seikkojen ymmärtäminen, analysointi ja hallinnointi vaativat enemmän sanallisen kuin numerotiedon ymmärtämistä.

Tuloksia voidaan hyödyntää vesivarojen strategisessa suunnittelussa ja hallinnoinnissa erityisesti kehitysmaissa, vesivaroihin liittyvässä kehitysyhteistyössä, sekä vesitalousammattilaisten koulutusohjelmien suunnittelussa.

Väitöskirjan verkko-osoite on

http://lib.tkk.fi/Diss/2011/isbn9789526042138/

 

 

 

Tukemamme diplomi-insinööri Maila Herralan väitöskirja Oulun yliopistossa on valmistunut. Väitöskirjan aihe on:

Governance of infrastructure networks: Development avenues for the Finnish water and sewage sector. Infrastruktuuriverkostojen hallinta: Kehityspolkuja suomalaiselle vesihuoltojärjestelmälle.
 

Tiivistelmä väitöskirjasta

Kuntien omistajaohjauksella merkittävä vaikutus vesihuoltopalveluiden suorituskykyyn. Vesihuoltopalveluihin kohdistuvat vaatimukset ja odotukset ovat vuosien saatossa lisääntyneet. Kohonneet laatu- ja ympäristövaatimukset, rakennetun verkoston ikääntyminen, nopeasti kasvava rahoitustarve verkoston peruskunnon ylläpitämiseen ja kuntasektorilla ongelmalliseksi koettu pitkäjänteinen rahoittaminen ovat haastavia kaikenkokoisille laitoksille. Henkilöstön ikääntyminen ja ydinosaamisen katoaminen eläköitymisen myötä voidaan nähdä koko kuntasektorin ongelmana.

Väitöstutkimuksessa selvitettiin, miten vesihuoltolaitosten omistajaohjaus ja hallinta vaikuttavat niiden suorituskykyyn ja miten toimintaa voidaan kehittää. Yhtenä tutkimuksen keskeisenä tuloksena nousi esiin se, että omistajaohjauksen ja käytännön johtamisen ero tulisi tehdä selkeämmäksi. Nykyisellään kunta voi omistajana vaikuttaa vesihuoltolaitoksen resursseihin, investointeihin ja hintoihin sekä puuttua jopa käytännön päätöksentekoon. Näiden toimien seurauksena vesihuoltolaitos ei välttämättä pysty toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla, tekemään tarvittavia investointeja tai toimimaan kannattavasti.

Ratkaisuna ongelmiin voidaan nähdä kuntaomistajan keskittyminen vesihuoltolaitoksen omistajapolitiikkaan ja strategiseen johtamiseen arkipäivän toiminnan sijaan. Vesihuoltolaitoksen johtokunnan ja hallituksen jäseniä valittaessa tulisi etusijalle asettaa liikkeenjohdollinen ja tekninen osaaminen. Vesihuoltolaitoksen johdon tulisi käytännön toimien ohella tehdä pitkän aikavälin investointisuunnitelmia ja järjestelmällisesti hallita vesihuoltolaitoksen omaisuutta. Avoimuuden edistäminen ja yhtenäisten raportointikäytäntöjen edellyttäminen ovat lainsäätäjän mahdollisia työkaluja vesihuoltolaitoksen tehokkuuden edistämiseen. 

Tutustu väitöskirjaan tarkemmin osoitteessa
http://www.hallinto.oulu.fi/viestin/vaitos11/herrala.html