Ajankohtaista

18.6.
2018
18.6.2018

Turvevaltaisten valuma-alueiden hydrologia:ihmistoiminnan vaikutusten vasteiden tulkintaa ja teoriaa.

Meseret Walle Menberun väitöskirja Oulun yliopistossa on valmistunut. Väitöskirjan nimi on Hydrology of peat-dominated headwater catchments: theories and empirical analysis of the impacts of anthropogenic disturbance suomeksi Turvevaltaisten valuma-alueiden hydrologia:ihmistoiminnan vaikutusten vasteiden tulkintaa ja teoriaa.

Suomessa on ojitettu iso pinta-ala turvemaita. Ojituksen seurauksena turvemaiden hydrologia on muuttunut ja valumavesien laatu heikentynyt orgaanisen aineksen hajoamisen, mineralisaation ja ravinteiden liikkeellelähdön seurauksena. Valumavedet sisältävät usein metalleja ja ravinteita, jotka heikentävät alapuolisten vesistöjen laatua ja ekologista tilaa. Turvemaiden ennallistaminen ojia tukkimalla tai patoamalla voi vähentää näitä haitallisia vaikutuksia ja palauttaa suoekosysteemin luonnollisen toiminnan ajan saatossa. Tässä väitöstyössä hyödynnettiin kansallista soiden ennallistamisen monitorointiverkostoa, jossa on vedenlaadusta, valunnasta ja vesipintojen korkeudesta aineistoa ennen ja jälkeen soiden ennallistamisen sekä vastaavaa aineistoa luonnontilaisilta vertailualueilta. Tämä aineisto mahdollisti ojituksen ja ennallistamisen hydrologisten vaikutusten tutkimisen ”Ennen-Jälkeen-Kontrolli” – asetelmalla. Tutkimuksessa oli 44 tutkimuskohdetta, jotka edustivat kattavasti Suomen eri ilmastovyöhykkeitä. Näistä seitsemällä kohteella tutkittiin myös valunnan muodostumisen dynamiikkaa turvemetsätalousmailla, ennallistetuilla soilla sekä luonnontilaisilla soilla.


Tutkimuksen havaittiin, että ennallistamisen seurauksena vesipintojen taso ja vaihtelu palautui (24 kohdetta) lähelle luonnon tilaa (19 kohdetta). Tulos osoittaa, että kunnostus mahdollistaa suoekosysteemille tyypillisten kasvien palautumisen. Vedenlaatuun liittyvät selvitykset sen sijaan osoittivat, että ojituilla alueilla liuennut orgaaninen hiili (DOC), kokonaisfosfori (Ptot) ja kokonaistyppi (Ntot) pitoisuudet olivat korkeita huokosvesissä. Ravinnepitoisuudet kohosivat edelleen ensimmäisenä vuotena ennallistamisen jälkeen, sillä varsinaiset ennallistamistoimet (puiden kaato, ojien tukkiminen) aiheuttivat häiriötä alueella. Tästä huolimatta DOC ja ravinnepitoisuudet laskivat lähemmäksi luonnontilaisia vertailualueita seuraavina vuosina. Aineiston perusteella, vesikorkeus, maaperän ja ilman lämpötila, suotyyppi ja suon ravinnetaso vaikuttivat veden laatuun. Valunnan vasteet valuma-alueella osoittivat monimutkaisia valunta-sadantaprosesseja turvemailla. Nuoren veden osuus valunnasta sateiden jälkeen vaihteli suuresti tutkimuskohteilla, mutta ojitetuilla/myöhemmin ennallistetuilla kohteilla oli keskimääräistä suurempi valunnan osuus kuin luonnontilaisilla vertailualueilla. Vesikorkeuden nosto ennallistuksessa lisäsi valunnan määrää verrattuna ojitettuun tilanteeseen tai luonnontilaiseen tilanteeseen. Ajanjaksoilla, ilman sadantaa, valuntaprosessit olivat hyvin samankaltaiset ojitetuilla ja myöhemmin ennallistetuilla sekä luonnontilaisilla vertailualueilla. Sateiden jälkeen ojaverkosto muodosti lyhyitä virtausreittejä ja viipymää valuma-alueella. Vesivarastoa kuvaava ominaisantoisuus oli ojitetuilla aluilla merkittävästi heikompi kuin luonnontilaisilla kohteilla. Ennallistaminen vedenkorkeutta nostamalla sen sijaan näkyi merkittävästi korkeampana ominaisantoisuutena. Tätä selittää heikommin maatunut turvekerros suon pinnalla.


Työn tulokset edistävät tietoa suokunnostuksen hydrologiasta. Tuloksia voidaan käyttää arvioimaan ja suunnittelemaan soiden ennallistamisen toimenpiteitä ja vaikutuksia.


Väitöskirjan verkko-osoite on: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526219370.pdf

 
 
18.6.
2018
18.6.2018

Maa- ja vesitekniikan tuki ry:n PoDoCo-apuraha Lauri Rantalalle

Kevään 2018 haussa Lauri Rantala ja Akordi Oy kohtasivat toisensa hankkeessa Uusia neuvottelupohjaisia menetelmiä Itämerellä ilmeneviin ympäristökiistoihin - yhteistoiminnallisuuden rakentaminen merialuesuunnittelussa.

Maa- ja vesitekniikan tuki ry. on mukana tohtoreita ja yrityksiä yhdistävässä PoDoCo -ohjelmassa. Tuki rahoittaa tohtorin ja yrityksen yheteistyötä apurahalla vuodeksi. Ohjelmassa on kaksi apurahojen hakukierrosta vuosittain. Seuraava PoDoCo-apurahojen haku on 1.9.-31.10.2018.


Hausta lisää osoitteessa www.podoco.fi

Kevään 2018 hakukierroksen tulokset

 
 
14.6.
2018
14.6.2018

Maankuivatus ja ilmastonmuutos -seminaari

Maa- ja vesitekniikan tuki ry, Salaojituksen Tukisäätiö, Salaojayhdistys sekä Baltic Sea Action Group järjestävät maankuivatus ja ilmastonmuutos -seminaarin Espoossa, Dipolissa 18.10.2018.

Seminaarin tavoitteena on keskustella ilmastonmuutoksen vaikutuksista Suomen maatalouteen, peltojen viljelyyn, valumavesien määrään ja laatuun sekä kasvihuonekaasujen päästöihin.


Seminaariin ovat lämpimästi tervetulleita viranomaiset, rahoittajat, neuvojat, tutkijat, suunnittelijat, urakoitsijat, viljelijät, alan opiskelijat ja muut asiasta kiinnostuneet. 


Katso seminaarin ohjelma tästä ja ilmoittaudu

 
 
25.5.
2018
25.5.2018

Metallikaivostoiminnan haittavaikutukset boreaalisissa vesistöissä. Metallien biosaatavuus ja ekologinen riskinarviointi

Kristiina Väänäsen väitöskirja Itä-Suomnen yliopistossa on valmistunut. Väitöskirjan nimi on Adverse effects of metal mining on boreal lakes. Metal bioavailability and ecological risk assessment

Kaivosteollisuuden alajuoksulla olevissa suomalaisissa järvissä havaittiin kohonneita metallipitoisuuksia sekä vedessä että pohjasedimentissä. Kevättalvella kaivosteollisuuden aiheuttamat haitat olivat suurimmat: vedet olivat happamia ja vähähappisia, ja liuenneiden metallien pitoisuudet olivat korkeimmillaan. Riskinarviointimallien perusteella mahdollisesti haitallisia biosaatavia metallipitoisuuksia havaittiin nikkelin, kuparin ja sinkin osalta. Laboratoriokokeiden perusteella metallikuormitus ei kuitenkaan aiheuta välitöntä riskiä näissä vesistöissä, mutta metallikuormitus sekä vesien happamuus ja vähähappisuus voivat olla haitallisia pitkällä aikavälillä.
Tutkimuksessa otettiin näytteitä neljästä kaivosten alajuoksulla sijaitsevasta vesistöstä (Pyhäjärven Kirkkoselkä ja Junttiselkä, Laakajärvi sekä Sysmäjärvi). Suomalaiset vedet ovat kansainvälisesti vertailtuna pehmeitä ja niiden orgaanisen aineksen määrä on suuri. Molemmat näistä tekijöistä vaikuttavat metallien haitallisuuteen, joten muualla Euroopassa käytettävät metallien haitallisuutta arvioivat menetelmät eivät ole välttämättä suoraan käyttökelpoisia suomalaisissa olosuhteissa. Suomessa noudatetaan Euroopan Unionin vesipuitedirektiiviin perustuvia raja-arvoja, jotka on asetettu vain neljälle metallille. Euroopan Unioni ei ole asettanut pitoisuusrajoja sedimentin metallipitoisuuksille ja tämän tutkimuksen osatavoitteena olikin tuoda lisätietoa sedimentin laadun arviointiin.
Metallipitoisuuksien lisäksi järvistä tutkittiin veden ja sedimentin ominaisuuksia kuvaavia parametreja ja analysoitiin järvien eliöstön metallipitoisuuksia sekä eliöyhteisöjen rakennetta. Vuodenaikaisvaihtelun vaikutuksia metallien haitallisuuteen tutkittiin ottamalla näytteet kahtena vuodenaikana, huhtikuussa ja lokakuussa. Huhtikuussa järvivedet olivat voimakkaasti kerrostuneita ja järvissä oli paksu jääkerros. Lokakuussa näytteet otettiin vesien täyskierron jälkeen, jolloin vesimassa on sekoittunut.
Tutkimus on toteutettu Itä-Suomen yliopistossa, Ympäristö- ja biotieteiden laitoksella (Akvaattisen ekotoksikologian tutkimusryhmä, Joensuu), yhteistyössä Geologisen tutkimuskeskuksen (GTK), Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) sekä Shanghai Universityn kanssa.

 
 
23.5.
2018
23.5.2018

Mikä pysäyttäisi pelloilta valuvat ravinteet? 3 vesiensuojelumenetelmää vertailussa

Pasi Valkaman väitöskirja Impacts of agricultural water protection measures on erosion, phosphorus and nitrogen loading based on high-frequency on-line water quality monitoring Helsingin yliopistossa on valmistunut.

Pasi Valkama selvitti maantieteen väitöstutkimuksessaan miten kipsin levitys pelloille, talviaikainen kasvipeite ja kosteikot onnistuvat estämään maatalouden hajakuormitusta. Aiempaa tarkempi kuva vesistöihin valuvasta ravinteiden hajakuormituksesta saatiin automaattisen veden laadun seurannan avulla.
Pasi Valkama on väitöstutkimuksessaan vertaillut vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutusta maataloudesta tulevaan ravinteiden hajakuormitukseen.

Hajakuormituksena vesistöihin valuvat ravinteet pilaavat ja rehevöittävät vesistöjä. Maataloutta kritisoidaan usein riittämättömistä ja tehottomista toimista vesistöihin kohdistuvan kuormituksen vähentämiseksi.
Toimenpiteiden vaikutuksia ei kuitenkaan voida havaita riittävällä tarkkuudella nykyisin käytössä olevien seurantamenetelmien avulla. Yksittäisiin vesinäytteisiin perustuvat arviot ravinnekuormituksesta saattavat olla niin virheellisiä, että toimenpiteiden vaikutukset jäävät virheen alle piiloon.
Pasi Valkama hyödynsi väitöstutkimuksessaan sensoritekniikkaan perustuvaa automaattista tiheän mittausvälin ravinnekuormituksen seurantamenetelmää tarkentamaan maataloudesta huuhtoutuvan ravinnekuormituksen määrää.
Tutkimuksessa todettiin, että nykyisin käytössä olevat yksittäisiin vesinäytteisiin perustuvat ravinnekuormitusarviot on todennäköisimmin arvioitu liian pieniksi.

Kipsi tehokas myös eroosion estäjänä
Valkaman tutkimuksen mukaan kipsi vähentää merkittävästi peltovaltaisen valuma-alueen fosforikuormitusta ja eroosiota. Kipsin vaikutukset tulevat esiin nopeasti ja ne kestävät noin neljä vuotta.
- Peltojen laajaperäinen kipsikäsittely eteläisen ja lounaisen Suomen savipelloille vähentäisi merkittävissä määrin Suomen Itämereen kuljettamaa fosforikuormaa, sanoo Pasi Valkama.
Talviaikainen kasvipeite pidätteli ravinteita
Kun peltoja jätettiin kyntämättä, niin peltojen halki virtaavan joen vesi kirkastui ja näin vähentyi erityisesti tulva-aikainen fosforikuormitus.
Talviaikaisen kasvipeitteisyyden liukoisen fosforin huuhtoumaa lisäävää vaikutusta on aiemmin todennäköisesti liioiteltu.
Tässä väitöstutkimuksessa seurattiin yli kymmenen vuoden ajan Lepsämänjoen valuma-aluetta, jossa talviaikainen kasvipeitteisyys on viime aikoina lisääntynyt huomattavasti.
- Kokonaisfosforikuorma pieneni erityisesti tulvatilanteissa, eikä liukoisen fosforin pitoisuuksissa havaittu muutosta sellaisilla alueilla, joissa talviaikainen kasvipeitteisyys lisääntyi, kertoo Pasi Valkama.
Kosteikko ei toimi tulva-aikaan eikä rankkasateella
Kosteikon havaittiin pidättävän hyvin sinne kulkeutuvia ravinteita kasvukaudella, kun kosteikkokasvillisuus oli runsaimmillaan.
Kevään, syksyn ja leutojen talviolosuhteiden aikana kosteikon toiminta oli kuitenkin heikkoa. Loppusyksystä kosteikosta saattaa jopa vapautua typpeä.
Tulevaisuuden vesiensuojelutoimenpiteet kannattaa kohdistaa pelloille
Jos ilmastonmuutos merkitsee eteläisessä Suomessa leutojen, sateisten talvien lisääntymistä, on vesiensuojelutoimia kohdistettava entistä enemmän ravinnekuormituksen alkulähteille, eli pelloille. Tässä kipsi ja talviaikainen kasvipeitteisyys toimivat hyvin. Veden laadun seurantaa suositellaan kehitettävän kohti sensoritekniikkaa hyödyntäviä menetelmiä, joilla esimerkiksi jokien ravinnekuormista ja vesiensuojelumenetelmien vaikutuksista saadaan aikaisempaa huomattavasti tarkempi kuva.

Väitöskirjan verkko-osoite on: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/234579

  

 

 
 
23.5.
2018
23.5.2018

Uusien materiaalien käyttö vedenpuhdistuksessa.

Maryam Roza Yazdanin väitöskirja Engineered adsorptive materials for water remediation: development, characterization, and application Aalto-yliopistossa on valmistunut.

Veden puhdistuksessa on usein tarpeen poistaa vain tietty haitta-aine, mutta perinteisesti käytetyt suodattavat materiaalit eivät osaa erotella aineita toisistaan. Tällöin myös ei-toivotut aineet kuormittavat suodattavaa materiaalia.
Maryam Roza Yazdani tutki väitöskirjassaan uudenlaisia materiaaleja, joilla voidaan puhdistaa vedestä vain tiettyä haitta-ainetta.
Yazdani kehitti uuden adsorbentin, eli haitta-aineita keräävän huokoisen materiaalin, yhdistämällä kolmea vedenpuhdistuksessa käytettyä materiaalia eli nanokokoista titaanioksidia, kitosaanipolymeeria ja maasälpää.
Laboratorio-oloissa tehdyt kokeet osoittivat, että uusi materiaali puhdistaa tehokkaasti arseenia vedestä. Arseeni on maailmanlaajuisesti merkittävä terveysriski kaivovedessä, johon sitä liukenee maa- ja kallioperästä.
”Valikoivasti suodattavan materiaalin käyttö säästää rahaa ja energiaa, kun suodattavaa materiaalia ei kulu turhaan”, Yazdani sanoo.
Tutkimus luo pohjaa uudenlaisten käyttötarpeen mukaan räätälöitävien materiaalien kehitykselle. Uusissa materiaaleissa voidaan hyödyntää ympäristöystävällisiä, edullisia ja paikallisesti saatavia lähdemateriaaleja sekä teollisuuden sivuvirtoja. Esimerkiksi Yazdanin käyttämää kitosaania saadaan äyriäisten kuorista.
Väitöskirjan verkko-osoite on: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/30489

 
 
23.5.
2018
23.5.2018

Käyttökatkos verkkopalvelussa

Apurahapalvelussamme on käyttökatkos keskiviikkoillan 23.5 ja torstaiaamun 24.5.2018 välillä. Apurahahakemuksia ja -raportteja ei voi tuona aikana jättää.  
 
23.5.
2018
23.5.2018

Mikroroskat – haaste jätevedenpuhdistamoille

Julia Talvitien väitöskirja Aalto-yliopistossa on valmistunut. Väitöskirjan nimi on englanniksi Wastewater treatment plants as pathways of microlitter to the aquatic environment, suomeksi Jätevedenpuhdistamot mikroroskan kulkureittinä vesistöihin.

Mikroroskaksi kutsutaan yleisesti alle 5 mm:n kokoista roskaa. Mikroroskat ja erityisesti mikromuovit ovat viime aikoina yhä suurempaa huomiota saanut ympäristöongelma. Mikroroskia päätyy ympäristöön useista eri lähteistä kuten suuremmista roskista niiden jauhautuessa pieniksi hiukkasiksi, liikenteestä, tekstiileistä ja kosmetiikasta.
Jätevedenpuhdistamoita on epäilty yhdeksi merkittävimmistä mikroroskien kauttakulkureiteistä vesistöihin, sillä nykyisiä puhdistustekniikoita ei ole suunniteltu erityisesti mikroroskien poistoon. Kuitenkin hyvin vähän on ollut tietoa siitä, kuinka hyvin jätevedenpuhdistamot todellisuudessa poistavat mikroroskia ja kuinka paljon niitä päätyy vesistöihin jätevesien mukana.
FM Julia Talvitien Aalto yliopistossa tarkastettava väitöskirja osoittaa, että suurin osa (~ 99 %) läpimitaltaan yli 20 µm kokoisesta mikroroskasta saadaan poistettua suomalaisissa jätevedenpuhdistamoissa tavallisilla jätevedenpuhdistusmenetelmillä. Puhdistetusta luonnonvesiin päätyvästä jätevedestä löytyy kuitenkin edelleen mikroroskia, kuten mikroskooppisen pieniä tekstiilikuituja ja kosmetiikassa käytettyjä muovirakeita. Jätevedenpuhdistamot voivat olla merkittävä mikroroska- ja mikromuovikuormittaja, koska niiden kautta johdetaan suuria määriä jätevettä vesistöihin. Talvitien tutkimuksen mukaan Suomessa noin 480 miljardia mikromuovia kulkee vuosittain jätevesien mukana vesistöihin.
Jätevedenpuhdistamot tarjoavat kuitenkin ratkaisuja kuormituksen vähentämiseksi. Soveltamalla uusimpia puhdistusmenetelmiä kuormitusta pystyttäisiin huomattavasti vähentämään nykyisestä. Tutkimuksen mukaan, perinteisesti puhdistetusta jätevedestä voitiin edelleen poistaa mikroroskia erilaisten kehittyneempien jälkikäsittelyiden avulla. Membraanisuodatustekniikkaan perustuva membraanibioreaktori poisti lähes kaikki mikroroskat (99.9 %). Myös jäteveden tertiäärikäsittelyt kuten hiekkasuodatin, flotaatio ja kiekkosuodatin poistivat tehokkaasti mikroroskaa.
Työssä tarkasteltiin myös mikroroskien esiintymistä jätevesiä vastaanottavassa vesiympäristössä. Itämeren sinisimpukoissa havaittiin korkeampia mikroroskamääriä, etenkin tekstiilikuituja, jätevesiä vastaanottavalla merialueella kuin verrokkialueella. Havaitut korkeammat mikroroskamäärät saattavat johtua jätevedenpuhdistamoiden kuormittavasta vaikutuksesta. Muiden mahdollisten mikroroskan lähteiden ja reittien vaikutusta tuloksiin ei kuitenkaan pystytty sulkemaan tutkimuksessa pois.
Väitöskirjan verkko-osoite on: https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/30720

 
 
4.5.
2018
4.5.2018

Ihmisen toimet muuttavat lähde-ekosysteemien rakennetta ja toimintaa

Kaisa Lehosmaan väitöskirja Oulun yliopistossa on valmistunut. Väitöskirjan nimi on Anthropogenic impacts and restoration of boreal spring ecosystems, suomeksi Ihmistoiminnan vaikutukset boreaalisissa lähde-ekosysteemeissä.

Väitöstutkimus tarkastelee kahden keskeisen ihmistoiminnan – metsäojituksen ja pohjaveden laadun heikkenemisen - vaikutuksia pohjavesiriippuvaisiin lähde-ekosysteemeihin sekä arvioi elinympäristökunnostusten hydrologisia ja ekologisia vaikutuksia. Väitöskirjatyön tulokset osoittavat, että ihmisen toiminta aiheuttaa muutoksia lähde-ekosysteemien rakenteessa ja toiminnassa, ja luontainen palautuminen häiriöstä on hidasta. Elinympäristökunnostuksilla voidaan kuitenkin palauttaa luonnontilaisen kaltainen hydrologinen tila ja pian kunnostusten jälkeen havaittiin myös ensimmäisiä merkkejä lähdeluonnon monimuotoisuuden paranemisesta.
Tutkimuksen mukaan sekä metsäojitukset että pohjaveden laadun heikkeneminen aiheuttavat huomattavia muutoksia lähde-ekosysteemeissä. Erityisesti metsäojitukset hidastavat lähde-ekosysteemeille keskeisiä toimintoja ja johtavat sammallajiston muutokseen ja sen monimuotoisuuden taantumiseen. Pohjaveden laadun heikkeneminen, jota tutkimuksessa ilmennettiin kohonneilla nitraatti- ja kloridipitoisuuksilla, heikentää lähdelajiston monimuotoisuutta, muuttaa lajikoostumusta ja johtaa myös perustuotannon laskuun voimakkaammin kuormitetuissa lähteissä. Elinympäristökunnostusten myötä lähteiden hydrologinen tila parani selvästi, kun pohja- ja pintaveden tasapaino palautui luonnontilaisten lähteiden kaltaiseksi. Kunnostusten ansiosta pohjaeläinlajisto palautui luonnontilaisten lähteiden kaltaiseksi ja vesisammalten määrä kasvoi. Näin ollen ensimmäisiä merkkejä lähdeluonnon monimuotoisuuden paranemisesta voitiin havaita. Muut ekologiset vaikutukset todettiin kuitenkin vähäisiksi, osittain siksi, että kunnostuksista oli kulunut vasta muutamia vuosia eikä eliöstö ollut ehtinyt täysin palautua.
Lähteet ja lähteiköt ovat metsälaissa luokiteltu erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi. Ihmisen toimet ovat kuitenkin heikentäneet merkittävästi pohjavedestä riippuvaisten ekosysteemien ekologista tilaa. Lähteiden ekologinen tila heijastelee yleensä muutoksia hydrologiassa, ja lähteiden kunnostamisella pyritään vaikuttamaan niiden ekologiaan parantamalla lähteiden hydrologista tilaa. Lähteiden kunnostukset ovat Suomessa viime vuosina yleistyneet, mutta niiden hydrologisia ja ekologisia vaikutuksia ei ole aiemmin juurikaan tutkittu.
Elinympäristökunnostuksilla voidaan väitöstutkimuksen valossa parantaa ihmistoiminnan muuttamien lähteiden hydrologista ja ekologista tilaa ja näin ollen kunnostus tarjoaa kustannus-tehokkaan keinon lähdelajiston suojeluun. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että pohjaveden hyvä määrällinen ja laadullinen tila on myös keskeinen edellytys monimuotoisten lähde-ekosysteemien säilymiselle.
Väitöskirjan verkko-osoite on: http://jultika.oulu.fi/Record/isbn978-952-62-1853-3

 
 
2.5.
2018
2.5.2018

Uudenlainen polku kohti väitöskirjaa toteutuu Maa- ja vesitekniikan tuki ry:n lahjoituksella

Aalto-yliopiston rakennetun ympäristön laitoksen Vesi ja kehitys -tutkimusryhmä on aloittanut hankkeen, jossa tohtorinkoulutukseen tuodaan uudenlaisia kestäviä ja kannustavia toimintatapoja. Nelivuotinen hanke käynnistettiin kahden miljoonan euron lahjoituksen turvin, jonka myönsi Maa- ja vesitekniikan tuki ry.

Katso video

 
 


Hae apurahaa verkossa


Hae apurahaa, muuta tietojasi tai tee maksupyyntö. Kaikki kätevästi verkossa apurahapalvelussamme.

Lue Vesitalous-lehteä

etusivu-section2.jpg

Uusimman lehden teemana on vesihuolto.

Tutustu lehteen