Ajankohtaista

19.5.
2017
19.5.2017

Vanadiinin ja kromin kemiallinen käyttäytyminen maaperässä - riskinarvioinnin tieteellinen perusta.

Inka Reijosen väitöskirja Helsingin yliopistossa on valmistunut. Väitöskirjan nimi on Chemical bioavailability of chromium and vanadium species in soil: risk assessment of the use of steel industry slags as liming materials, suomeksi Vanadiinin ja kromin kemiallinen käyttäytyminen maaperässä - riskinarvioinnin tieteellinen perusta.

Kromi (Cr) ja vanadiini (V) ovat raskasmetalleja, joita päätyy maaperään mm. fossiilisista polttoaineista, kemikaali- ja kaivosteollisuudesta sekä maanparannusaineiden ja lannoitteiden epäpuhtauksien mukana. Usein raskasmetallien haittavaikutuksia arvioidaan kokonaispitoisuuksien perusteella, mutta Cr:n ja V:n osalta niiden kemiallinen esiintymismuoto vaikuttaa huomattavasti haitallisuuteen. Kromin hapetusasteeseen perustuvista esiintymismuodoista Cr(III) on ihmisillekin välttämätön hivenravinne, kun taas Cr(VI) on erittäin myrkyllinen syöpää aiheuttava karsinogeeni. Vanadiinin vastaavat muodot ovat V(IV) ja V(V), joista V(V):a pidetään haitallisempana. Myrkyllisyyttä säätelee myös niiden saatavuus eliöille eli ns. kemiallinen biosaatavuus. Liukoisena tai helposti liukoisena Cr ja V voi päätyä herkästi eliöihin sekä huuhtoutua vesistöihin tai pohjavesiin. Tutkimuksessa havaittiin maassa tapahtuvien reaktioiden säätelevän voimakkaasti Cr:sta ja V:sta aiheutuvia riskejä ympäristölle. Kemiallista biosaatavuutta vähensi Cr(III):n ja V(IV):n saostuminen sekä pidättyminen niukkaliukoiseen muotoon. Niiden muuntuminen heikommin pidättyviksi ja haitallisemmaksi Cr(VI) ja V(V):ksi sen sijaan lisäsi riskiä päätyä eliöihin ja pohjavesiin. Myrkyllisen Cr(VI) muodostuminen peltomaassa oli kuitenkin vähäistä ja Cr(III):n hapettuminen Cr(VI):ksi vaati huomattavan korkean mangaanioksidipitoisuuden. Vanadiini sen sijaan hapettui ilman hapesta, minkä takia vähemmän happamissa oloissa V(V) esiintymismuoto on vallitseva. Maan orgaaninen aines sekä happamat olot (eli matala pH) vähensi haitallisten muotojen esiintymistä sekä niiden kemiallista saatavuutta eliöille. Työssä selvitettiin lisäksi teräksen valmistuksen sivutuotteena syntyvien emäksisten kuonien kalkitusainekäyttöön liittyviä riskejä. Kromia ja vanadiinia sisältäviä kuonia syntyy Suomessa ja maailmalla massiivisia määriä, minkä takia niiden hyötykäyttö on tavoiteltavaa. Käyttösovellusten tulee kuitenkin olla ympäristön kannalta kestäviä. Kuonien Cr on pääasiallisesti niukkaliukoista Cr(III):sta ja sen hapettuminen myrkylliseksi Cr(VI):ksi mangaanioksidien toimesta on siksi epätodennäköistä. Teräskuonien V:n vapautuminen maahan oli sen sijaan huomattavaa: jopa 12 % kuonan kokonaisvanadiinista esiintyi maassa liukoisena. Liukoisen V:n arvioitiin esiintyvän VV muotoisena. Vanadiinin liukoisuus maassa riippui maan ominaisuuksien lisäksi kuonatyypistä. Masuunikuonassa V:n liukoisuus oli heikkoa. Tutkimus osoittaa, että kromia tai vanadiinia sisältävien materiaalien tai kemikaalien ominaisuuksien kartoittaminen ei riitä tieteellisen riskinarvioinnin perustaksi. On ensiarvoisen tärkeää selvittää miten ne reagoivat päätyessään maahan. Maassa tapahtuvat reaktiot vaikuttavat huomattavasti metalleista aiheutuviin haittoihin.

Väitöskirjan verkko-osoite on: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-3224-6

 
 
31.3.
2017
31.3.2017

Vesienhallintaa turvemailla

Riku Eskelisen väitöskirja Runoff generation and load estimation in drained peatland areas, suomeksi Vesienhallintaa turvemailla Oulun yliopistossa on valmistunut.

Tämä väitöskirja käsittelee lumensulannasta syntyvää valuntaa erilaisilla turvemailla ja pintavalutuskentän puhdistustehoa lumensulannan aikaan turvetuotantoalueella. Lisäksi työssä pohditaan miten erilainen näytteenotto-ohjelma vaikuttaa turvetuotantoalueilta arvioituun kiintoainekuormitukseen ja kehitetään yleiseen paikkatietoaineistoon perustuva malli, jolla on mahdollista ennustaa pohjaveden purkautumispaikkoja harjualueilla.


Routaisella turvetuotantoalueella kiintoaineen, värin ja liuenneen orgaanisen hiilen pitoisuudet olivat pieniä lumensulannan aikaan. Työssä seurattu pintavalutuskenttä vähensi kiintoainekuormitusta alapuoliseen vesistöön myös lumensulannan ja syksyn aikana. Ravinteiden osalta pintavalutuskentän toiminta oli parhaimmillaan kesäaikana, lumensulannan ja syksyn aikana havaittiin typen ja fosforin huuhtoutumista. Eri näytteenotto-ohjelmilla havaittiin olevan suuri vaikutus arvioituun kuormitukseen. Yleisesti voidaan sanoa epävarmuuden kasvavan kohti harvempaa näytteenottoväliä (viikoittainen–kuukausittainen) mutta myös viikoittaisella näytteenotolla epävarmuus on huomattava. Kehitettyä paikkatietomallia kokeiltiin kahdella harjulla, jossa se pystyi antamaan suuntaa antavia arvioita pohjaveden purkautumispaikoista.

Työn tuloksia voidaan hyödyntää turvetuotannon tai muun turvemailla tai niiden lähellä sijaitsevan teollisuuden vesistövaikutuksia arvioitaessa. Esimerkiksi routaisella turvemaalla voitaisiin harkita lumensulannasta aiheituvan valunnan ohijuoksutusta vesiensuojelurakenteista. Työssä todettiin myös pintavalutuskenttien toimivan vaihtelevan kuormituksen alaisena sekä lumensulannan että syksyn aikaan. Arvioiduissa kuormituksissa eri näytteenottoväleillä havaitut suuret epävarmuudet saattavat rajoittaa laskelmien käyttöä joissakin tarkoituksissa. Epävarmuutta voidaan vähentää käyttämällä hyväksi edellisinä vuosina tehtyjä vedenlaatumittauksia. Luotettavin tapa epävarmuuden vähentämiseksi on jatkuvatoimisten vedenlaatumittareiden käyttäminen.

 

Väitöskirjan verkko-osoite on:

 http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526214924.pdf

 
 
28.3.
2017
28.3.2017

Väitös fosforikuormituksesta rannikko- ja saaristoalueilla Suomessa ja Ruotsissa

Irma Puttosen väitöskirja Åbo Akademissa on valmistunut. Väitöskirjan nimi on Phosphorus in the Sediments of the Northern Baltic Sea Archipelagos-Internal P Loading and Its Impact on Eutrophication.

Väitöskirjassa kartoitettiin meren pohjan sedimenttien fosforin määrää ja alueellista jakaumaa rannikko- ja saaristoalueilla Suomessa ja Ruotsissa, sekä arvioitiin kuinka paljon fosforia voi vapautua sedimentistä veteen (ns. sisäinen fosforikuormitus). Lisäksi arvioitiin sisäisen fosforikuormituksen merkitystä veden laatuun rannikkoalueilla.

Potentiaalisesti mobiilin fosforin määrän sedimentin pintakerroksessa arvioitiin olevan samaa suuruusluokkaa kuin vuotuinen ulkoinen fosforikuormitus koko Itämereen. Tulosten mukaan vakava hapenpuute kiihdyttää sisäistä fosforikuormitusta, mutta fosforia voi vapautua myös hapellisilta pohjilta. Paitsi hapenpuute, myös sedimentin fosforipitoisuus ja orgaanisen aineksen määrä, sedimentin raekoko, paikan avoimuus aallokon vaikutukselle, veden lämpötila ja syvyys voivat vaikuttaa fosforin kiertoon sedimentin ja veden välillä. Sisäisen fosforikuormituksen suuruudeksi pehmeiltä, orgaanispitoisilta pohjilta arvioitiin 0,31–0,64 g P/m 2, mikä tarkoittaa 2 400–5 100 tonnia fosforia vuodessa koko tutkimusalueella.

Sisäinen fosforikuormitus ylläpitää korkeaa perustuotantoa vedessä. Vesi muuttuu sameaksi, myrkylliset ja haitalliset sinileväkukinnot ovat yleisiä, pohjaeläimet kärsivät hapenpuutteesta, ja pitkäkestoisen ja vakavan hapenpuutteen seurauksena syntyy myrkyllistä rikkivetyä, joka tappaa pohjaeläinyhteisöjä. Paikallisesti sisäisen fosforikuormituksen vaikutus veden laatuun, elinympäristöihin ja ravintoverkkojen rakenteisiin on huomattava. Lisäksi sisäinen fosforikuormitus viivästyttää merkittävästi veden laadun parantumista koko Itämeressä.

Tutkimuksen tuloksia voidaan käyttää hyväksi arvioitaessa ulkoisen ravinnekuormituksen vähentämisen vaikutuksia veden laatuun. Tulokset ovat tärkeitä myös suunniteltaessa vesiensuojelun toimenpiteitä Itämeren hyvän ekologisen tilan saavuttamiseksi.

Väitöskirjan verkko-osoite on: www.doria.fi/handle/10024/131068?locale=lfi.

 
 
10.3.
2017
10.3.2017

Sahanpuru soveltuu teollisuusjätevesien puhdistamiseen

Anni Keräsen väitöskirja Oulun yliopistossa on valmistunut. Väitöskirjan nimi on Water treatment by quaternized lignocellulose, suomeksi Kationisoitu lignoselluloosa vesienkäsittelyssä.

Väitöstutkimuksessa kehitettiin vedenpuhdistusmateriaaleja suomalaisista puupohjaisista jätemateriaaleista ja tutkittiin niiden soveltuvuutta jätevesien käsittelyyn. Kemiallisesti muokatulla männyn sahanpurulla onnistuttiin poistamaan nitraattia ja metalleja oikeista teollisuus- ja kaivosjätevesistä.


Tutkimukseen valittuja biomateriaaleja (sahanpuru, puunkuori ja turve) käsiteltiin kemiallisesti siten, että niiden pintaominaisuudet muuttuivat suotuisiksi haitta-aineiden kiinnittymiselle. Synteettisillä vesiliuoksilla tehdyissä laboratoriokokeissa havaittiin, että nitraatin kiinnittyminen oli hyvin nopeaa ja materiaali toimi laajalla pH- ja lämpötila-alueella, mikä on suotuisaa käytännön sovellusten kannalta. Menetelmä perustuu pääosin ioninvaihtoon, joten materiaalia voidaan käyttää uudelleen lukuisia kertoja. Materiaaliin kiinnittyneet metallit on mahdollista ottaa talteen regeneroimalla se suolaliuoksella.


Oikeat jätevedet ovat synteettisistä liuoksista poiketen monimutkaisia seoksia, joissa on liuenneena monia erilaisia komponentteja jäteveden alkuperästä riippuen. Haitta-aineiden yhteisvaikutus voi muuttaa puhdistustulosta. Kemiallisesti muokatun männyn sahanpurun havaittiin kuitenkin toimivan hyvin myös oikeiden teollisuusjätevesien käsittelyssä. Oikeiden jätevesien tutkiminen on tärkeää, sillä vain synteettisiä liuoksia tutkimalla ei saada riittävästi tietoa materiaalin käyttäytymisestä todellisissa ympäristöissä.


Kaivoshankkeet ovat olleet viime vuosina julkisuudessa niiden aiheuttamien jätevesipäästöjen vuoksi. Sulfaatti aiheuttaa vesistöjen suolaantumista, nitraatti ja fosfaatti lisäävät ravinnekuormitusta ja metallit kertyvät ekosysteemiin. Väitöstutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä uusia vedenpuhdistustekniikoita. Biopohjaisten vedenkäsittelymateriaalien kehittäminen paikallisista raaka-aineista vähentäisi riippuvuutta fossiilisista raaka-aineista ja tarjoaisi metsätalouden sivutuotteille uusia sovelluskohteita.

Väitöskirjan verkko-osoite on

http://urn.fi/urn:isbn:9789526215143

 
 
10.3.
2017
10.3.2017

Maa- ja vesitekniikan tuki mukana Post Docs in Companies -ohjelmassa

Maa- ja vesitekniikan tuki ry. on mukana tohtoreiden ja elinkeinoelämän yhteistyöohjelmassa vuonna 2017.

PoDoCo-ohjelmassa tavoitteena on edistää tohtoreiden työllistymistä yksityisiin yrityksiin ja samalla parantaa pitkäjänteisesti suomalaisen elinkeinoelämän uudistuskykyä. Ohjelma on tarkoitettu vasta valmistuneille tai lähiaikoina valmistumassa oleville tohtoreille.

Ohjelmaan haetaan täyttämällä PoDoCo:n verkkopalvelussa sähköinen hakemus podoco.fi. Vuoden aikana on kaksi hakua, kevään haku on 1.3.-13.4.2017.

Maa- ja vesitekniikan tuki ry. rahoittaa ohjelmaa enintään neljällä ja enintään 28.000 euron vuotuisella apurahalla, jotka liittyvät maa- ja vesiteknilliseen tutkimustoimintaan. Post Docs in Companies ohjelman hakuohjeet ja infotilaisuudet löytyvät kotisivuilta podoco.fi. 

PoDoCo-ohjelmaa rahoittavat Maa- ja vesitekniikan tuki ry:n lisäksi Suomen Kulttuurirahasto, Jenny ja Antti Wihurin rahasto, Svenska Kulturfonden, Tekniikan edistämissäätiö, KAUTE-säätiö, Liikesivistysrahasto, Maj ja Tor Nesslingin säätiö ja Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö.  Käytännön toteutuksesta vastaa FIMECC Oy. 

Tiedote suomeksi

Svenska

English

 
 
27.2.
2017
27.2.2017

Turvemaiden ojitusten ja vesiensuojelurakenteiden hydrologinen ja hydraulinen suunnittelu hajakuormituksen hallitsemiseksi

Shahram Mohammadighavamin väitöskirja Oulun yliopistossa on valmistunut. Väitöskirjan nimi on Hydrologic and hydraulic design of peatland drainage and water treatment systems for optimal control of diffuse pollution, suomeksi Turvemaiden ojitusten ja vesiensuojelurakenteiden hydrologinen ja hydraulinen suunnittelu hajakuormituksen hallitsemiseksi.

Turvemaiden ojitus metsätaloutta, maataloutta ja turvetuotantoa varten lisää orgaanisen aineen, kiintoaineiden ja ravinteiden huuhtoutumista alapuolisiin vesistöihin. Lisääntyneellä kuormituksella voi olla merkittäviä vaikutuksia vesiekosysteemeihin, minkä vuoksi turvetuotannon ympäristöluvissa vaaditaan valumavesien puhdistamista mm. laskeutusaltaiden ja pintavalutuskenttien avulla. Tiukentuneiden vesiensuojelumääräysten vuoksi tarvitaan uusia vesiensuojelumenetelmiä sekä jo käytössä olevien menetelmien toiminnan tehostamista.

Tämän työn tavoitteena on suositella uusia menetelmiä 1) perustuen entistä tarkempaan hydrologiseen tietoon valunnasta ja vesistökuormituksesta sekä 2) kemiallisen vesienpuhdistuksen yhteydessä käytettävien laskeutusaltaiden hydrauliseen suunnitteluun. Tämä väitöstyö rakentuu maastossa ja laboratoriossa tehtyjen tutkimusten sekä hydrologisen/hydraulisen mallinnuksen varaan.

Valuma-alueiden hydrologiaa tutkittiin ja mallinnettiin kolmella turvemetsäalueella ja kahdella turvetuotantoalueella Pohjois-Suomessa. Ojituksen hydrologisten vaikutusten arviointiin käytettiin DRAINMOD 6.1 -ohjelmaa, jonka kalibrointia ja validointia varten kerättiin jatkuvatoimisilla antureilla aineistoa pohjaveden pinnankorkeuksista ja virtaamasta useiden vuosien ajalta. Mallin avulla voitiin pohjaveden pinnanvaihtelut kuvata yleisesti melko hyvin kaikilla tutkimusalueilla yksittäisistä sadanta-valuntatapahtumien yli- tai aliarvioinneista huolimatta.

Saadut tulokset osoittavat, että DRAINMOD 6.1 -ohjelmalla voidaan riittävällä tarkkuudella simuloida pohjaveden pinnan vaihteluita kylmässä ilmastossa, kuten Pohjois-Suomessa, mutta malli ei soveltunut hyvin ojitusalueelta lähtevän valunnan tarkkaan määrittämiseen.

Kemiallisen vesienpuhdistusrakenteiden optimointiin käytettiin COMSOL Multiphysics 5.1 -ohjelmaa, jolla voidaan toteuttaa ja laskea veden virtauksia kolmessa dimensiossa. Mallilla arvioitiin kemikalointialtaan tuloaukon rakenteen vaikutuksia tyypillisesti kemikaloinnissa käytetyn allasrakenteen puhdistustehokkuuteen. Lisäksi mallilla mitoitettiin virtausesteitä optimaalisten sekoittumisolosuhteiden saamiseksi ja puhdistustehokkuuden parantamiseksi painovoimaisesti toimivissa flokkausaltaissa (hidas sekoitus).

Saadut tulokset osoittavat, että laskeutusaltaiden tuloaukon rakenteella on merkittävä vaikutus kemikaloinnissa saavutettuun puhdistustehokkuuteen. Lisäksi työssä esitettiin optimaalisia virtausesteiden mitoituksia (geometria, esteiden välinen etäisyys, virtaussyvyys yms.) puhdistuksen kannalta parhaiden mahdollisten sekoitusolosuhteiden saavuttamiseksi.

Väitöskirjan verkko-osoite on:

http://urn.fi/urn:isbn:9789526214511

 
 
27.2.
2017
27.2.2017

Turvemaan ojitus ja maankäyttö vaikuttaa maan ominaisuuksiin ja kasvihuonekaasupäästöihin

Pirkko Mustamon väitöskirja Oulun yliopistossa on valmistunut. Väitöskirjan nimi on Greenhouse gas fluxes from drained peat soils: A comparison of different land use types and hydrological site characteristics, suomeksi Kasvihuonekaasuvuot ojitetuilta turvemailta: eri maankäyttöjen ja alueen hydrologisten piirteiden vertailu .

Väitöskirjassa verrattiin kasvihuonekaasuvuon suuruuksia (hiilidioksidi, metaani, typpioksiduuli) ja maan ominaisuuksia luonnontilaisella suolla sekä viljelyyn, metsätalouteen ja turvetuotantoon ojitetuilla turvemaa-alueilla. Suurin ilmastoa lämmittävä vaikutus oli nurmiviljellyllä pellolla, mutta myös muutaman vuoden turvetuotannossa olleelta alueelta tuli pinta-alaa kohti huomattavia päästöjä, erityisesti typpioksiduulia. Tämä johtui turvemaiden korkeasta typpipitoisuudesta; peltoa oli lannoitettu typpilannoitteella ja tehokas ojitus mahdollisti turpeen hajoamisen ja orgaanisen typen hapettumisen nitraatiksi. Lisäksi havaittiin, että talvipäästöt olivat huomattavia. Tutkimus viittasi siihen, että pohjavedenpinnan nostaminen turvepellolla 60 cm tasosta 40 cm tasoon voisi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä.

Kasvihuonekaasuvirtoja mitattiin eri käytöissä olleilla turvemailla kahden kasvukauden aikana, ja lisäksi tarkasteltiin alueiden maan fysikaalisia ominaisuuksia kuten vedenjohtavuutta. Lisäksi tutkittiin turpeen ominaisuuksien vaikutusta lämmönjohtavuuteen eri lämpötiloissa.

Turvemaihin on sitoutunut suuria määriä hiiltä, jota vapautuu ilmakehään ojituksen jälkeen. Hyvin typpipitoisilta turvemailta, kuten turvepelloilta, voi myös vapautua merkittävästi typpioksiduulia; on arvioitu, että Suomessa jopa 8 % ihmisen toiminnan aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä ja 25 % typpioksiduulipäästöistä tulee viljellyiltä turvemailta.

Jotta kasvihuonekaasupäästöt voitaisiin minimoida, on tärkeää ymmärtää maankäytön vaikutusta turvemaiden hydrologiaan sekä maan mikrobiologisiin ja kemiallisiin prosesseihin. Kun maan ominaisuuksista ja prosesseista tiedetään enemmän, voidaan mm. mallintamalla arvioida maankäyttötoimenpiteiden vaikutusta kasvihuonekaasupäästöihin.

Väitöskirjan verkko-osoite on:

http://urn.fi/urn:isbn:9789526214610

 

 
 
24.2.
2017
24.2.2017

Maaperätutkimuksen osaaminen on tärkeää koko Suomelle

Suomalainen maaperä on jääkauden jäljiltä aivan omanlaisensa. Siitä tarvitaan täsmätietoa, jotta ympäristömme ja kasvinviljely voivat hyvin.

Helsingin yliopiston uutinen

 
 
24.2.
2017
24.2.2017

Kongressimatkoja koskevien apurahojen hakuajat

Maa- ja vesitekniikan tuki ry. on uudistanut kongressimatkoja koskevien apurahahakemusten käsittelyn.

Hakuajat ovat: 

1.9.-28.2. välillä verkkopalvelussa lähetetty ja allekirjoitettuna toimistoon tullut hakemus käsitellään huhtikuun loppuun mennessä  

1.3.-31.8. välillä verkkopalvelussa lähetetty ja allekirjoitettuna toimistoon tullut hakemus käsitellään lokakuun loppuun mennessä

Kongressin ja konferenssin lisäksi uudistus koskee seminaaria, symposiumia, vuosikokousta, yleiskokousta sekä niihin liittyvään työpajaan haettavaa matka-apurahaa. 

Hakemuksessa haetaan vain yhteen matkaan kerrallaan. Hallituksemme käsittelee vain anomukset, joissa matka on hakuajan jälkeen. Kongressimatkojen osuus muissa hakemuksissa jätetään huomioimatta. 

Apurahaa haetaan verkkopalvelussa www.mvtt.fi. Allekirjoitettu hakemus ilman liitteitä toimitetaan toimistoomme Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki. Myönnetystä apurahasta ilmoitetaan kirjeellä.

 
 
9.1.
2017
9.1.2017

Uusi tekniikka vesiaallokon aktiiviseen vaimennukseen.

Otto Puolakan väitöskirja Aalto-yliopistossa on valmistunut. Väitöskirjan nimi on Wideband-transparent gate in water waves, suomeksi Laajakaistaläpinäkyvä portti vesiaallokossa.

Väitöskirjassa tutkittiin uutta tekniikkaa aktiivisten aallonvaimentimien ohjaukseen. Aallonvaimennusta tarvitaan seinäheijastusten poistoon suljetuissa altaissa suoritettavissa laivojen ja merirakenteiden mallikokeissa, joilla selvitetään rakenteiden liikkeitä ja kuormia eri aaltotilanteissa. Tutkitussa tekniikassa vaimentimien liike määräytyy aaltomittauksen ja teoreettisten absorptiosuotimien sijaan kuvitteellisen jatkuvan vesialueen laskennallisesti simuloidun voimavasteen avulla.
Tekniikan etuna olisivat automaattiset epälineaarisuuskorjaukset, jotka mahdollistaisivat korkean aallokon puhtaan absorption. Tämä on tärkeää äärimmäisten aaltotilojen tarkassa kokeellisessa toistossa.
Tekniikan vaimennustehokkuutta tutkittiin työssä yksinkertaisimmassa yhden vapausasteen tapauksessa teoreettisesti ja kokeellisesti. Päätaajuuden aallokolle ennustettiin teoreettisesti laajoja, jopa kahden oktaavin päästökaistoja alle 5 % heijastuksella, ja ensimmäisten vapaiden yliaaltojen emissioiden ennustettiin olevan useissa tapauksissa pieniä tai kohtalaisia päätaajuuden päästökaistalla. Ennusteet varmistettiin kokeissa, joissa mitattiin testiportille erittäin alhaisia, 1?3 % heijastuskertoimia korkeillekin tuleville aalloille, sekä ensimmäisen yliaallon emissioita ennustetussa suuruusluokassa. Tulokset ennakoivat erinomaista suorituskykyä tekniikalle useampimoodisten vaimentimien ohjauksessa.

 
 


Hae apurahaa verkossa


Hae apurahaa, muuta tietojasi tai tee maksupyyntö. Kaikki kätevästi verkossa apurahapalvelussamme.

Lue Vesitalous-lehteä

etusivu-section2.jpg

Uusimman lehden teemana on vesi- ja ympäristöseurannat muutoksessa.

Tutustu lehteen